Kun Sari tukisti lastaan ensimmäisen kerran, mielen valtasi pelko: ”Säikähdin ajatuksiani siitä, mitä voisin lapselleni tehdä”

Kahden lapsen äiti Sari, 32, muistaa tarkkaan sen hetken, kun hän kuritti lastaan ensimmäisen kerran.

– Tukistin häntä ja se oli aivan kauheaa, Sari kertoo.

Sari sairastui masennukseen noin vuosi esikoisensa syntymän jälkeen. Rajumman käsiksi käymisen mahdollisuus pelotti häntä sen jälkeen jatkuvasti.

– Säikähdin ja pelkäsin omia ajatuksiani siitä, mitä voisin lapselleni tehdä.

Myöhemmin Sari käytti piiskaa. Se oli lopullinen pysäytys: Sari kertoi itse asiasta viranomaisille ja pyysi apua. Hän oli hakeutunut avun piiriin aikaisemminkin muun muassa soittamalla sosiaalipäivystykseen, mutta se ei ollut kantanut riittävän pitkälle.

Nyt Sari pääsi perheensä kanssa kolmeksi kuukaudeksi perhekuntoutuskeskukseen, missä hän alkoi saada konkreettisia työkaluja elämänhallintaan: miten arkeen luodaan säännöllinen rytmi, miten lapselle on hyvä puhua ja miten toimitaan tilanteessa, kun lapsi haastaa vanhempaansa.

Maria Akatemia ehkäisee väkivaltaisuutta

Ennen kuntoutuskeskukseen pääsyä Sari oli soittanut Maria Akatemiaan, joka on tehnyt naisten väkivaltaa ehkäisevää työtä jo 15 vuotta. Arviolta noin kolmannes lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on naisten tekemää, parisuhdeväkivallasta arviolta puolet.

– Naisten väkivaltaisuus on silti yhä piilossa oleva ilmiö ja naisten on vaikea hakea apua. Syyllisyys ja häpeä ovat valtavan suuria, sanoo psykologi, ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija Freia Luminka Maria Akatemiasta.

Maria Akatemia pyrkii tekemään avun hankkimisen naisille niin helpoksi kuin mahdollista. Apua voi hakea anonyyminä chatissä tai puhelimitse, minkä jälkeen on mahdollista päästä yksilötapaamisiin ja niiden jälkeen vertaistukiryhmään. Tapaamisia järjestetään myös videon välityksellä.

Palvelu toteutetaan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoituksella ja se on asiakkaalle täysin ilmaista.

– Työskentelyssä syvennetään naisen omaa itsetuntemusta, mennään lapsuuteen ja pikkutytön tarinaan asti. Siihen, mitä hän on itse kokenut ja missä tunneilmapiirissä kasvanut: mitä hän on saanut ilmaista ja mitä ei.

Omien kokemusten käsittely auttaa ymmärtämään nykytilannetta.

Vastuunottoa

Maria Akatemiassa tähdätään siihen, että nainen alkaa itse ottaa vastuuta käytöksestään ja oppii tunnistamaan tunteensa.

Moni nainen painiskelee väkivallan tai sen pelon kanssa useita kuukausia. Yleensä apua haetaan silloin, kun keinot selvitä oman aggression tai siihen liittyvien ajatusten kanssa ovat kerta kaikkiaan lopussa.

– Toiselle riittää läheltä piti tilanne, toiselle rajumpi riita. Skaala menee huolesta siihen, että ollaan menty liian pitkälle. Rikostuomion saaneet ovat Maria Akatemian asiakaskunnassa marginaalissa, Luminka sanoo.

Puhelinpalveluun soittavista naisista 70 prosenttia on pienten lasten äitejä. Vuodessa puheluita tulee noin 200.

Naiset ovat monesti yrittäneet puhua peloistaan ja huolistaan, mutta asia on kuitattu väsymyksellä. Sekin kertoo Luminkan mukaan siitä, että naisen väkivalta on yhteiskunnassa tabu. Alati vahvan ja negatiiviset tunteet kätkevän naisen ja äidin malli istuu sitkeässä.

Sari kehottaa naisia hakemaan apua jo silloin, jos mieleen tulee väkivaltaisia ajatuksia.

– Tai jos pohdit omaa käytöstäsi jälkeenpäin tai huomaat lapsista, että he säikähtävät sinua joissain tilanteissa. Se, että huolehdit itsestäsi, on iso lahja koko perheelle

Itseymmärryksen syventämisellä eteenpäin

Rahahuolet, opiskelu, parisuhteen haasteet – Sarin aggressiivisuus purkautui, kun asiat kasaantuivat ja hän väsyi. Maria Akatemia on auttanut ymmärtämään, mistä kaikki johtui.

– Olen saanut paljon lisää ymmärrystä itsestäni ja siitä, mistä ajatus- ja käytösmallini tulevat.

Sarin tapauksessa ne juontavat hänen lapsuudestaan, jolloin Sari joutui itse väkivallan uhriksi. Kipeiden kokemusten lisäksi masennus sai elämän tuntumaan ylitsepääsemättömän vaikealta.

Lähes kaikilla väkivaltaan turvautuneilla naisilla on Freia Luminkan mukaan jonkinlaisia uhrikokemuksia.

– Monilla naisilla on myös vahva näkemättä ja kuulematta jäämisen kokemus eivätkä he ole saaneet ilmaista surua tai vihaa. Elämän murroskohta, kuten lapsen syntymä tai ruuhkavuodet uhmaikäisen kanssa ovat laukaisseet kapselin, jonne tunteet on säilötty, Luminka sanoo.

Ulkoisesti naiset ovat voineet olla kympin tyttöjä. He ovat kuitenkin kasvaneet sellaiseen naisen ja äidin rooliin, jossa tunteita ei saa ilmaista täydellä skaalalla.

– Me näemme, että kaikki tunteet kuuluvat elämään, myös viha. Vertaisryhmässä tunteet pyritään kohtaamaan ja ottamaan eteenpäin vieviksi voimiksi ilman, että väkivaltaan tarvitsee turvautua. Sitoutamme alusta asti naisia väkivallattomuuteen.

Valoa kohti

Sarin vertaisryhmäkeskustelut Maria Akatemiassa loppuivat viime syksynä. Hän jatkaa vielä psykoterapiassa ja saa viikoittain apua kotiin tulevalta perhetyöntekijältä.

Enää Sari ei pelkää tulevaisuutta. Hän on pystynyt jatkamaan opintojaan ja osaa tunnistaa tilanteita, joissa itsehillintä on aikaisemmin pettänyt. Tiukalla hetkellä voi vaikka vetäytyä omaan huoneeseen, kirjoittaa tai tehdä rauhoittavan hengitysharjoituksen.

Sari haaveilee valmistuvansa ammattiin, saavansa vielä lisää lapsia ja voivansa asua tulevaisuudessa jonkin aikaa miehensä kotimaassa.

– Olen tehnyt kaikkeni, jotta asiat sujuisivat. Esikoiseni tarvitsee silti vielä paljon korjaavia kokemuksia. Hänelle olen sanonut, että vaikka saatan korottaa ääntäni, en enää ikinä käytä väkivaltaa.

Jutussa haastatellun Sarin nimi on muutettu.