Laura, 26, teki 16-tuntisia työpäiviä Lapin hiihtokeskuksessa, uupui ja menetti luottotiedot – löysi lopulta unelmatyön - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Laura, 26, teki 16-tuntisia työpäiviä Lapin hiihtokeskuksessa, uupui ja menetti luottotiedot – löysi lopulta unelmatyön

Laura Peippo menetti luottotietonsa vuosia sitten kärsiessään uupumuksesta. Nyt hän omistaa hyvinvointikeskuksen.

Laura Peippo uupui 14–16-tuntisiin työpäiviin ravintolatoimen johtajana. Nykyään hän on äiti ja yrittäjä, jolle hyvinvointi tulee ennen töitä.

21.2.2018 16:01

Vilkaisu peiliin järkytti. Lapsenpyöreä naama oli vitivalkoinen, silmien ympärillä oli mustat rinkulat, hiuksissa juurikasvu leukaan asti.

Laura Peippo ei muistanut, milloin olisi viimeksi käynyt ruokaostoksilla, nähnyt isäänsä, jutellut kaverin kanssa puhelimessa tai ylipäänsä avannut puhelintaan.

Vain työllä oli väliä. Elettiin vuotta 2012, ja Laura oli vasta 21-vuotias. Hän työskenteli Levillä ravintolatoimen johtajana. Päivänsä hän aloitti siivoamalla monisatapaikkaisen ravintolan. Sieltä hän siirtyi keittiöhommiin, purki kuorman, hoiti laskutusta. Hän halusi firmalle parasta. Työpäivät olivat usein 14–16-tuntisia.

– Rakastin lumilautailua ja asuin hiihtokeskuksessa, mutta en ehtinyt koskaan rinteeseen.

Liikuntaa ei työpiireissä harrastettu. Ainoa huilihetki oli tupakkatauko, ja töiden jälkeen mentiin kaljalle. Nauramaan Laura onnistui vain väkisin.

– Olin niin väsynyt, etten pystynyt avaamaan edes laskujani. Ei ollut mitään käsitystä, missä verkkopankkitunnukseni olivat. Siirsin kirjekuoret syrjään ja yritin selviytyä päivästä toiseen.

Loppuunpalaminen toi stopin, ja Laura irtisanoutui samana päivänä.

Valtava väsymys

Romahduksen jälkeen Laura alkoi nukkua. Hän nukkui pari kuukautta, suurimman osan vuorokaudesta.

Väsymys oli myös henkistä. Laura oli aina elänyt rohkeasti, kahminut kokemuksia. Jo teini-iässä hän muutti äidin ja sisarusten luota isän luokse Ivaloon.

– Välit äitiini ovat aina olleet vaikeat. Olin rasavilli lapsi, eikä meillä ollut rajoja. Isän kanssa sain ensimmäistä kertaa kokea, että joku ohjasi minua johonkin suuntaan.

Vaikka muutto pohjoiseen teininä oli iso muutos, Laura huomasi viihtyvänsä. Hän aloitti ravintolakokin opinnot.

– Iskä sanoi, että aloitat jostain. Jokainen avattu ovi avaa toisen oven. Se on ollut hyvä periaate elämässä.

Seuraavina vuosina Laura opiskeli ja hakeutui aina uusiin töihin, Saariselälle ja Norjaan asti. 19-vuotiaana vastavalmistuneena tuntui, että pohjoisen piirit oli nähty ja oli aika uusille unelmille: seuraava pysäkki olisi Intiassa.

Näyttämisen tarve

Reppureissulta Laura päätyi ravintola-alan töihin ensin Intiaan ja sitten Sveitsiin. Puolen vuoden Sveitsissä työskentelyn jälkeen Laura palasi Ivaloon isänsä luokse. Piti saada aikaa käydä asioita läpi ja hengittää. Rauha ja hiljaisuus tuntuivat hyviltä.

Kun ravintola Levillä haki keittiömestaria, Laura päätti jälleen hakea uutta paikkaa. Hän tuli valituksi, ja pian seurasi jo ylennys ravintolatoimen johtajaksi. Kokemus oli rankka, mutta opettava.

– Lähes kaikki alaiseni olivat minua vanhempia. En aina osannut suhtautua heidän vaikeuksiinsa oikein, vaan olin aika kyyninen ja tunteeton. En sallinut epäonnistumisia.

– Minulla oli kova tarve näyttää, että jaksan ja kestän mitä vain.

Lopulta Laura eli kuin robotti, ei nähnyt, kuullut tai tuntenut mitään.

Haussa elämänmuutos

Irtisanoutumisen jälkeen Laura luki kasoittain kirjoja hyvinvoinnista, liikunnasta ja henkisestä hyvästä olosta. Tuntui vapaalta: vastuu ja työtaakka olivat poissa.

Laura alkoi taas harrastaa vanhaa suosikkilajiaan jalkapalloa ja käydä salilla. Liikunta- ja hyvinvointikeskus Levi Wellness Club oli juuri avattu. Laura tiesi, että halusi muuttaa elämänsä, muttei tiennyt miten.

Lopulta hän soitti Wellness Clubin johtajalle, että haluaisi alkaa vetää ryhmäliikuntatunteja. Alan kokemusta tai koulutusta hänellä ei ollut. Mutta rohkeutta oli.

Hän sai luvan pitää kahvakuulatunnin, vaikka kokemusta kahvakuulailusta oli vain yhden tunnin verran. Mutta hän otti selvää ja harjoitteli. Kyllä kaikki menisi hyvin, olihan hän tottunut onnistumaan.

Näytetunti oli hapuilua alusta loppuun, mutta Laura sai kuitenkin luvan vetää tunteja silloin tällöin.

– Jotain hyvää he minussa näkivät. Olen loppuelämäni kiitollinen, että he palkkasivat minut. Sain jalan oven väliin, ja koko elämäni muuttui.

Työ on nautinto

Laura alkoi suorittaa personal trainer -opintoja, NLP:tä, henkisen valmennuksen, ammattivalmennuksen ja psyykkisen valmennuksen opintoja. Oppimisen palo on suuri edelleen, mutta Laura haluaa myös opettaa ja motivoida muita elämänmuutokseen.

– Jos puhun isommalle ihmisjoukolle ja näen, että yksikin ihminen syttyy ajatuksilleni, se riittää minulle. Tunne on huikea, kun ihminen alkaa uskoa itseensä.

Se myös vahvistaa Lauran uskoa, että hän on oikealla tiellä. Enää hän ei edes ajattele olevansa töissä, sillä työ on nautinto.

Tähän pisteeseen Laura on kulkenut valtavan pitkän tien. Hän menetti luottotietonsa vuosina, jolloin laskut jäivät avaamatta. Vuosi sitten hän osti Levi Wellness Clubin, mikä ei ollut ihan yksinkertaista ilman luottotietoja.

– Mutta jos haluaa jotain tarpeeksi, kaikki on mahdollista. Sain lainan yksityiseltä henkilöltä.

Aiemmin tappiota tehnyt yritys on laajentunut vuoden aikana yhdestä neljään toimipisteeseen.

– Minua pidetään usein tytönheitukkana, koska olen näin nuori. Mutta minua se vain huvittaa.

Hyvinvoinnista ei enää tingitä

Laura on kehittänyt Leville Arctic Bootcamp -leirit, joissa rämmitään suossa ja juostaan tuntureiden huipuille.

Sittemmin leireistä jalostui Arctic Challenge, maailman pohjoisin estejuoksukisa. Viime kesänä siihen osallistui 750 innokasta, jotka halusivat juosta pölli olalla tunturissa.

Yrityksensä rinnalla Lauralla on toinenkin ihana vastuu: kaksivuotias Peetu-poika. Aamupäivät he viettävät yhdessä, ja Laura menee töihin vasta puolilta päivin.

Irtisanoutumisesta on viisi vuotta. Omasta hyvinvoinnistaan Laura ei aio enää koskaan tinkiä.

Lue Lauran koko tarina ja hänen kolme tärkeintä oivallustaan Sportin jutusta.

Lue lisää:

Outo uupumus voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta – miten sen voi tunnistaa ja mikä siihen auttaa?

Satu Tuomiston kolme keinoa, joilla hän selätti uupumuksen: ”Se on aaltoliike, joka riistäytyy välillä käsistä”

Elina, 27, muutti Helsingistä maalle vanhan sukutilan emännäksi: ”Minua ahdistaisi, jos koko elämäni olisi vain tässä kuten entisajan emännillä”

”Minun kriisini oli ruma, mutta se loi jotain erittäin hyvää” – naiset kertovat, mitä ikäkriisi opetti

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?