Ensin hän vaikuttaa ihannoivan sinussa kaikkea. Yhtäkkiä mielipide kääntyy tyystin. Parisuhde narsistin kanssa voi olla yhtä tunteiden vuoristorataa, kuten psykologi tässä jutussa kertoo.
Narsistinen persoonallisuus on yksi persoonallisuushäiriöistä. Kaikki itsekäs ja epämiellyttävä käytös ei siitä kieli. Yksi persoonallisuushäiriön piirre on se, että narsisti ei näe omassa käytöksessään vikoja.
Narsistin kanssa eläminen voi olla mahdotonta, sillä hänen vaatimuksensa ovat loputtomat. Narsisti saattaa myös ottaa kumppaninsa “viat” puheeksi joko varsin suoraan tai kavalasti kautta rantain.
Nämä kolme naista uskovat eläneensä narsistin kanssa. Näin he kuvailevat kokemuksiaan:
”Koin päivittäin henkistä ja fyysistä väkivaltaa”
Perheemme arki oli helvettiä. Mieheni kontrolloi kaikkea kodissamme. Hänen mielestään en osannut tehdä edes kaurapuuroa oikein. En osannut hoitaa lastamme enkä kotia.
Mielestäni tein kaikkeni, jotta perheemme pysyisi yhdessä, ja jotta mies olisi tyytyväinen. Henkinen sekä fyysinen väkivalta olivat läsnä päivittäin. Pelkäsin hänen saapumistaan töistä kotiin.
Muistan lukemattomia tapauksia jolloin mietin, että mikään ei ole normaalia tässä parisuhteessa. Erään kerran hän repi suuttuessaan kaikki koulu- harrastus- ja työtodistukseni, jotka olin kerännyt lapsuudesta saakka aina aikuisikään asti. Tämän jälkeen kun teippasin todistussilppuja yhteen, hän totesi kylmästi, ettei hänkään ole koskaan tarvinnut todistuksia, kun on töitä hakenut. Tuolloin menetin kaikki alkuperäiset todistukseni vuosien ajalta.
Ruokapöydässä hän saattoi ottaa ruokalautasen edestäni ja todeta, ettei sinulla ole nälkä ja itse jatkoi syömistään. Hän potki ja repi minua myös lapsemme nähden. Usein hän lukitsi minut parvekkeelle asunnossamme ja päästi sisään kun itse halusi. Eikä hän koskaan pyytänyt anteeksi omaa toimintaansa.
Olin usein turvassa väkivallalta ystävieni luona, kunnes kukaan ystävistäni ei uskaltanut ottaa minua luokseen vaan he veivät minut lopulta ensi- ja turvakotiin. Aina palasin takaisin mieheni luokse ja yritimme jatkaa yhdessä. Mieheni lupasi myös tehdä kaikkensa parisuhteemme korjaamiseksi.
Erotessamme en tiennyt narsismista mitään enkä ymmärtänyt mistä oli kyse. Meni kaksi vuotta erosta, kun lääkäri sanoi, että kohdallesi on osunut vakavasti narsistinen mies. Lääkäri ohjeisti minua ottamaan yhteyttä narsistien uhrien vertaistukiryhmään ja niin tein. Kävin ryhmässä monta vuotta ja sain sieltä todellisen avun ja ymmärryksen kaikelle.
Aluksi ryhmään meno oli pelottavaa, sillä olin pohjalla, itsetunnon menettänyt ihmisraunio. Pikkuhiljaa sain puhua asiaa kerta toisensa jälkeen, ystäväni kuuntelivat ja perheeni tuki minua. Kävin myös terapiassa.
Jälkeenpäin tajusin, kuinka epänormaalia, pelottavaa ja tuhoisaa elämä narsistin kanssa oli ja kuinka oikein tein, kun lähdin pois kotoa. Tiesin kyllä, että mikään ei ollut avioliitossamme normaalia. En silti millään tavalla osannut tai tajunnut, että kyse on narsismista tai että kohdallamme mikään terapia tai ulkopuolinen apu ei voinut pelastaa parisuhdettamme.
Jaana, 40
”Miehen mielestä en osannut edes siivota”
Suhteemme alku oli kuin satukirjasta. Oli kukkia, rakkausrunoja, yllätyksiä. Kuinka ihana, kaunis, maailman paras nainen olinkaan.
Pikkuhiljaa huomasin, että varsinkin humalassa miehestä alkoi paljastua epämiellyttävä puoli. Hän joi itsensä todella humalaan, korkki aukesi useaksi päiväksi. Mies syytti minua flirttailusta, liiasta juomisesta ja riidan aiheuttamisesta.
Miehen mielestä en osannut mitään. En siivota enkä pakata edes kauppakassia. Pidin kuulemma itseäni parempana kuin muita. Sain myös kuulla pukeutuvani huoran vaatteisiin.
Elämä oli kuin vuoristorataa. Huonoja päiviä seurasi hyviä, jolloin hän hyvitteli ja lahjoi. Oma oloni oli voimaton ja pelokas. Jälkikäteen ymmärrän, että olin hyvin vahvasti manipuloitu. En luottanut itseeni enkä syvimpään tunteeseen, että tämä ei ole normaalia.
Olen todella onnellinen siitä, että lähdin. Olen sisukas, koska pidin itsestäni huolta. Muille sanoisin: hae apua. Puhu – ammattiauttajille, ystäville, perheelle. Ota tarpeen vaatiessa yhteyttä viranomaisiin. Käy vertaistukiryhmässä.
Liisi, 39
”Itsetunto meni murskaksi”
Tapasin entisen miesystäväni ollessani lukion ensimmäisellä luokalla. Hän oli minua lähes kaksi kertaa vanhempi ja selkeästi menevä, pilke silmäkulmassa, poikamaisen rämäpäinen. Kaikkea sitä, mitä minä en koskaan uskaltanut olla. Muistan tuolloin ajatelleeni, että hänen kanssaan uskaltaisin olla näkyvillä, ettei minun tarvitsisi enää hävetä itseäni. Kaiken lisäksi kaipasin aikuistumista.
Ensimmäiset ongelmat alkoivat jo parin kuukauden jälkeen. Meillä oli riitoja, jotka koskivat useimmiten sitä, miten ”loisin” hänen luonaan, vaikka hän oli itse tehnyt tiettäväksi, miten hän halusi minun olevan siellä. Minun olisi tullut lopettaa koulunkäynti ja mennä töihin. Eräänä kertana hän suuttui niin, että rikkoi useita astioita heittäen ne seinään.
Tajusin asioiden todellisen laidan vasta viisi vuotta sitten, kun eräs tuttuni puki entisen miesystäväni persoonallisuuden sanoiksi: ”Tuohan on ihan ilmiselvä narsisti!” Ensin en ollut uskoa kuulemaani. Aloin kuitenkin lukea entistä enemmän tietoa narsismista. Uhrien kertomuksista kuulsi niin valtava hätä, että halusin auttaa, edes jotenkin. Niinpä menin mukaan Narsistien Uhrien Tuki RY:n toimintaan ja aloin opiskella psykologiaa.
Narsistin jäljiltä itsetunto on murskana. Uhrina tulee usein ajatelleeksi, ettei ole ansainnut apua tai että on tullut hulluksi. Asia ei todellakaan ole niin. Omaa itsetuntoa kannattaa aina vahvistaa.
Sanna, 30
Haastateltavien nimet on muutettu.
