Sairaanhoitaja Sanna jäi vuosien lääkekoukkuun ensimmäisestä Panacodista: ”Tajusin, että menetän lapset, miehen ja kodin” - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Sairaanhoitaja Sanna jäi vuosien lääkekoukkuun ensimmäisestä Panacodista: ”Tajusin, että menetän lapset, miehen ja kodin”

Kahden pienen lapsen äidin, sairaanhoitaja Sanna Kallion kujanjuoksu lääkkeiden väärinkäyttäjänä alkoi migreenin hoidosta ja oli päätyä hautaan oman käden kautta. Lopulta mies laittoi hänet valinnan eteen: hoitoon tai ero.

Sairaanhoitaja Sanna Kallio on entinen lääkkeiden väärinkäyttäjä.­

25.12.2017 9:48

Julkaisemme jouluna uudelleen muutamia kuluneen vuoden parhaita juttuja. Artikkeli on julkaistu Ilta-Sanomissa alun perin 27.8.2017.

Sanna Kallio, 42, piti kuuden vuoden ajan kulisseja yllä niin vakuuttavasti, että edes lähimmät eivät tajunneet tilanteen vakavuutta. Kahden lapsen äiti veti pahimmillaan päivässä kourakaupalla kipulääkkeitä tai piikitti vahvoja lääkeaineita suoraan suoneen.

Kun olo oli lääkkeiden takia sekava, Sanna selitti tavallistakin pahemman migreenikohtauksen iskeneen. Tai sepitti olevansa surusta sekaisin, koska on kokenut keskenmenon – siten sai sympatiaa ja ymmärrystä.

– Kerran työkaveri sanoi suoraan, että näytin ihan narkkarilta, mutta silloinkin perusteluksi riitti kova migreenikohtaus. Minulla oli aina selitys kaikkeen. Riippuvainen on sellainen, että aina kun huulet liikkuvat, tuppaa tulemaan valhe.

Pahoja migreenikohtauksia lapsesta lähtien saanut Sanna selvisi tavanomaisin lääkkein melkein kolmekymppiseksi. Silloin migreeni äityi sen verran pahaksi, että lääkäri määräsi hänelle Panacodia. Työnsä kautta Sanna tiesi Panacodin aiheuttavan herkästi riippuvuutta, joten kesti ennen kuin hän suostui lääkettä ottamaan.

”Kuusi vuotta sitä oloa ajoi takaa”

Lääke koukutti Sannan saman tien. Pian lääkettä piti saada koko ajan. Migreenikään ei ehtinyt ilmoitella itsestään, koska sitä lääkittiin jo ennalta.

– Uskottelin ottavani pillereitä migreeniin, mutta sitä lääkkeen tuomaa leijuvaa oloa minä siitä hain.

Hyvää oloa ei tullut enää ensimmäisten kuukausien jälkeen.

– Mutta kuusi vuotta sitä oloa ajoi takaa ja yritti saada aina uudestaan. Uskotteli itselleen, että seuraavalla kerralla niin kävisi, kun ottaisi vaan isomman annoksen.

Hyvää oloa lääkkeet eivät Sannalle tuoneet enää ensimmäisten kuukausien jälkeen.­

Jatkuva oksentelu, päänsärky ja tokkuraisuus oli helppo selittää migreenin syyksi, vaikka todellisuudessa vastaavia oireita aiheuttavat myös opioidit eli kipulääkkeet. Sanna onnistui tyydyttämään riippuvuuttaan lähes päivittäin, joten vieroitusoireita hänelle ei ehtinyt tulla kuuden vuoden aikana kuin kerran.

”Näin jälkikäteen voi sanoa, että onneksi keskenmeno tuli”

Kun työpaikalla huomattiin lääkkeitä katoavan ja Sannaa epäiltiin, hän vaihtoi työpaikkaa. Valviraan tehtiin ilmoitus ja Sannan toimintaa alettiin seurata. Työpaikoilla Sanna uhkaili esimiehiä lakijutuilla, jos hänen toimintaansa pyrittiin puuttumaan ilman selviä todisteita.

– Hyökkäyshän on paras puolustus. Koin olevani työpaikkakiusattu ja ajojahdin kohteena. Kielsin kaiken itseltänikin, olin mielestäni syytön mihinkään. Sitä oli niin sokea. Vasta mentyäni hoitoon tuli mieleen, että mitä jos olisin tehnyt hoitovirheen tai vammauttanut jonkun liikenteessä ajellessani lääketokkurassa.

Vuonna 2008 Sanna alkoi odottaa vauvaa. Hänellä oli kolmannelle lapselle mielestään hyvä perustelu.

– Vauvan avulla ajattelin pystyväni lopettamaan päihdekäytön. Mies ei ollut asiasta innoissaan. En kuitenkaan raiskannut häntä, sillä lopulta hän vain väsyi painostukseeni.

Raskaudesta huolimatta Sanna ei pystynyt lopettamaan lääkkeiden väärinkäyttöä.

–Kielsin kaiken itseltänikin, olin mielestäni syytön mihinkään. Sitä oli niin sokea, Sanna pohtii nyt.­

Hän oli usein vedonnut keskenmenoon perusteluna sille, että oli ihan muissa maailmoissa.

– En edes muista, kuinka monta kertaa väitin saaneeni keskenmenon. Nyt sitten kävikin niin, että raskaus meni alkuvaiheissaan kesken.

– Näin jälkikäteen voi sanoa, että onneksi keskenmeno tuli. Olihan ajatus lapsesta siinä tilanteessa ihan järjetöntä touhua.

”Tarkoitus oli mennä metsään ja ottaa tappava yliannos lääkkeitä”

Sairaalassa koetettiin löytää keskenmenolle syytä, mutta se ei koskaan selvinnyt. Syöksykierre kohti tuhoa vain kiihtyi.

Kun mikään muu ei tuntunut auttavan, Sanna aikoi laittaa riippuvuudelle lopullisen pisteen. Häpeä ja itseinho olivat niin kovat.

– Olin kirjoittanut itsemurhakirjeen ja olin lähdössä tappamaan itseni. Tarkoitus oli mennä metsään ja ottaa siellä tappava yliannos lääkkeitä. Kyseessä ei ollut mikään avunpyyntö itsemurhayrityksellä vaan olisin kyllä saanut itseltäni hengen valtavalla satsilla aineita. Silloin en nähnyt enää muuta ratkaisua.

Viime hetkillä Sanna alkoi miettiä lapsiaan ja heidän jäämistään äidittömiksi. Hän tuhosi itsemurhakirjeen, mutta pelko kulissien kaatumisesta oli kova.

Valviran valvonnan takia tilanne kolmannella työpaikalla alkoi olla tukala. Myös aviomiehen ja kaksoissisaren epäilyt olivat vahvistuneet. Lopulta mies laittoi Sannan valinnan eteen.

– Minun piti mennä hoitoon tai olisi tullut ero. Tajusin, että menetän lapset, miehen ja kodin.

Sannan raitistuminen alkoi, kun hän joutui selkä seinää vasten.­

Sanna meni Minnesota-hoitoon lokakuussa 2009. Samalla hän tunnusti lääkevarkaudet työpaikallaan, ja asia jouduttiin ilmoittamaan poliisille.

– Kerroin sellaisetkin tekoni, joista en ollut jäänyt kiinni. Halusin puhdistaa pöydän kokonaan. Minulle raittius on rehellisyyttä. Ensimmäisiä askelia kohti riippuvuutta on valhe.

Sanna sai sakkorangaistuksen ja Valvira vei häneltä luvan toimia sairaanhoitajana. Sittemmin oikeus ammatinharjoittamiseen on tarkan seurannan jälkeen palautettu.

”Syyllisyys, häpeä ja itseinho tulivat raitistumisen jälkeen”

Nyt Sanna hoitaa päihderiippuvuudesta irti pyrkiviä. Hän on nähnyt, kuinka paljon heitä on kaikissa ammateissa, mukaan lukien hoitohenkilökunta ja opettajat. Puhumalla avoimesti omasta lääkeriippuvaisuudestaan Sanna toivoo antavansa kannustavan esimerkin siihen, että lääkehelvetistä on aina mahdollista päästä eroon.

– Jonkun on laitettava itsensä likoon. Tämä on niin iso ongelma, että jonkun on uskallettava puhua, jotta samassa tilanteessa olevat saisivat voimaa pelastaa itsensä tai läheiset osaisivat puuttua ongelmaan, Sanna perustelee.

Hän tietää, kuinka vaikeista asioista on kyse.

– Syyllisyys, häpeä ja itseinho tulivat raitistumisen jälkeen. Tahrasin työni ja vein pohjaa hoitoalan luotettavuudelta. Lasten lapsuusajasta meni vuosikausia ohi sumussa. Sen kyllä muistan, että menetin hermoni lasten kanssa hyvin helposti. Nyt olen ihan eri ihminen.

Myös avioliitto kesti vaikeat vuodet.

– Mieheni on todellinen helmi. Hän kärsi, mutta kesti. Enää avioliittomme ei ole kulissi vaan kaikki on hyvin.

Enää Sanna ei pelkää sortuvansa väärinkäyttöön

Sanna ei ole pelännyt sortuvansa väärinkäyttöön uudelleen, mutta nyt ilmaantuneiden sydänvaivojen takia hän on joutunut miettimään asiaa.

– Jos minulle laitetaan tahdistin, en aio ottaa esilääkettä. Minulle tehtiin silmien laserleikkauskin ilman esilääkitystä. Pelottaa ottaa vahvoja lääkkeitä. Jos joskus elämässä tulisi niin kovaa kipua, että niitä pitäisi ottaa, miettisin tarkkaan ennen kuin tekisin niin. Ja varmistelisin kaikin tavoin, että homma ei lähtisi käsistä.

Sanna käytti vain lääkkeitä, joita sai työpaikalta tai väärentämillään resepteillä. Koskaan hän ei lähtenyt ostamaan aineita muualta.

– Kauan ei olisi enää mennyt, kun olisi ollut pakko tehdä sekin, vaikka pitkään pärjäsinkin kirjoittelemalla reseptejä lääkäreiden leimasimia käyttäen. Ja joskus olisi tullut sekin päivä, että olisin antanut potilaalle keittosuolaa ja käyttänyt itse hänelle tarkoitetut lääkkeet, Sanna veikkaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?