Lähihoitaja Kati kokee töissä väkivaltaa lähes joka päivä: ”Ei kukaan sietäisi saksilla lyömistä siviilissä” - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Lähihoitaja Kati kokee töissä väkivaltaa lähes joka päivä: ”Ei kukaan sietäisi saksilla lyömistä siviilissä”

Muistisairaiden ja kehitysvammaisten kanssa työskentelevällä Katilla, 32, on ollut silmä mustana useita kertoja työnsä vuoksi. – Eniten minua pelottaa se, että minua ei pelota.

30.11.2017 6:55

Kasvoille sylkemistä, tönimistä, lyömistä, potkimista, nimittelyä, uhkailua, tavaroiden heittelemistä. Normipäivä töissä? Tuoreen raportin mukaan naisten kokema työpaikkaväkivalta ja -uhkailu ovat lisääntyneet viime vuosina.

Todennäköinen syy on se, että monet naiset työskentelevät sosiaali- ja terveysalalla. Ammattijärjestö Tehyn tutkimuksissa keskimäärin joka kolmas vastaaja on ilmoittanut kokeneensa työssään fyysistä väkivaltaa, sen uhkaa tai epäasiallista kohtelua.

Me Naiset kysyi hoitoalalla työskenteleviltä heidän kokemuksiaan työpaikkaväkivallasta. Vastauksista kävi ilmi, että väkivalta tai sen uhka työssä voi olla jopa päivittäistä.

Näin kolmekymppinen Kati kertoi omista kokemuksistaan.

Pelko läsnä joka vuorossa

Kati, 32, työskentelee palveluasumisen yksikössä hoitajana. Asiakkaat ovat muistisairaita ja kehitysvammaisia.

– Vaarallisin tilanne oli varmaan se, kun minua yritettiin lyödä saksilla. Silloin asiakkaalla oli onneksi niin hitaat refleksit, että ehdin nopeampana väistää eikä ehtinyt käydä mitään, hän kertoo.

Katilla on ollut silmä mustana, ruhjeita ja nirhaumia huulissa ja nenässä, mustelmia, raapimisjälkiä ja häntä on purtu. Isommilta vammoilta hän on onneksi välttynyt.

– Meillä väkivallaksi lasketaan kaikki huitomiset ja raapimiset, joita tapahtuu päivittäin. Varsinkin muistisairaiden kohdalla asialle ei kuitenkaan voi oikein tehdä mitään muuta kuin yrittää ennaltaehkäistä ja vältellä konfliktitilanteita.

– Aika pitkälle pääsee jo sillä, ettei mene tilanteisiin kasvot edellä tai ole liian lähellä, jotta pystyy välttämään suurimmat lyönnit.

Esimerkiksi pestessä on kuitenkin pakko mennä lähelle.

Katin työpaikalla töitä tehdään pääsääntöisesti yksin

Muistisairaat potilaat ovat usein pelokkaita, ja kahden hoitajan läsnäolo saattaisi vain pahentaa tilannetta ja tehdä asiakkaasta vielä aggressiivisemman.

Asumispalveluiden asiakkaita hoidetaan heidän kotonaan. Siksi he saavat pitää saksensa. Terävät veitset ovat sen sijaan lukkojen takana.

– Olen puhunut asiasta omassa työyksikössäni. Välillä sodin vastaan ja olen omin lupineni jemmannut sakset yövuoroni ajaksi.

Kati ei kuitenkaan pelkää. Jatkuva työpaikkaväkivalta turruttaa.

– Eniten minua pelottaa se, että minua ei pelota. Siihen on niin tottunut ja tiedostaa, että tämä on osa omaa työtä.

Työnantaja ”ei mahda mitään”

Katin työpaikalla sattui hiljattain välikohtaus, jossa potilas kuristi hoitajaa.

– Se ohitettiin olankohautuksella, että tällaista vaan sattuu. Asia olisi pitänyt käsitellä, sillä kyseessä on ollut pelottava tilanne, jonka takia henkilö jäi sairauslomalle.

Kaikki väkivalta ja läheltä piti -tilanteet kirjataan myös Katin työpaikalla ylös. Toisaalta työnantaja tuntuu suhtautuvan niihin asiana, jolle ei oikein voi mitään. Työkaverit ovat monelle tärkeä ja paras henkinen tuki.

Hoitoalalla erityistä on muihin ammatteihin verrattuna myös se, ettei tapauksista välttämättä tehdä rikosilmoituksia, koska usein käyttäytyminen johtuu potilaiden tai asiakkaiden terveydentilasta.

– Ei kukaan sietäisi saksilla tai kävelykepillä lyömistä tai kuristamista siviilielämässä, vaan soittaisi poliisit, Kati sanoo.

Me Naiset haastatteli myös 34-vuotiasta Annia, joka työskentelee psykiatrisessa sairaalassa. Hänen nimensä on löytynyt tappolistalta. Lue lisää.

Katin nimi on muutettu.

Lue myös:

Sairaanhoitajan palkka 2 500 euroa kuussa – mihin se riittää Helsingissä ja Joensuussa?

Huippuravintoloissa työskennellyt Toni, 27, kertoo totuuden kokkien työstä: ”Keittiössä läpsitään takapuolelle ja kysellään arkaluontoisia kysymyksiä”

Kehitysvammainen Markus, 26: ”Työpaikka on tärkeintä elämässäni”

Mikael Saari ja äidin paheneva muistisairaus: ”Huumorimme on muuttunut entistäkin mustemmaksi”

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?