Kolumni: Onko tullut fomoiltua?

Julkaistu:

Kolumni
Kun kaikki on saatavilla tässä ja nyt, mielemme muodostaa illuusion siitä että meidän pitäisi myös kirjaimellisesti osallistua kaikkeen tässä ja nyt, kirjoittaa Anna Perho.
Olen kahvilan tiskillä tilaamassa aamiaista. Tarjolla on neljä erilaista vaihtoehtoa. Valitsen kolmosen.

”Ja mitä mehua ottaisit?”, myyjä kysyy.

”En mitään, kiitos.”

”Mutta mehu kuuluu tähän hintaan. Omenaa vai appelsiinia?”

Käyn pienen verbaalisen painin voidakseni jättää mehun valitsematta (syy: turhaa sokeria, ja muistaakseni appelsiinimehun tuotantoon liittyy myös monimutkaisia eettisiä ongelmia, kuten kaikkeen ruokaan paitsi nauriisiin). Mutta olo on silti hieman kiusaantunut. Ota nyt kun saat! Se voi olla – elämäsi mehulasi!

Maailma tursuaa kokemuksia, tarjouksia ja valikkoja, jotka aiheuttavat ihmisille fomoa. Sana tulee englanninkielisestä termistä fear of missing out, menettämisen pelko. Kun kaikki on saatavilla tässä ja nyt, mielemme muodostaa illuusion siitä että meidän pitäisi myös kirjaimellisesti osallistua kaikkeen tässä ja nyt.

Fomoilijat elävät jatkuvassa yltäkylläisyyden ja pelon ristiriidassa. Koska ihminen pystyy tekemään vain yhtä asiaa kerralla, mikä tahansa valinta johtaa siihen, että jotain muuta – ehkä parempaa – jää saamatta. Jos katson Twin Peaksia, jäänkö jälkeen Game of Thronesissa? Jos matkustan Barcelonaan, Berliinin kaupunkiyksipyöräfestivaalit jäävät väliin. Jos otan vettä, en saa mehua.

Tolkuton runsaus uuvuttaa. Mistä voi tietää, mikä 29 wc-paperimerkistä on paras? Ja, itse asiassa, mitä väliä sillä on? Jatkuva valitseminen kuluttaa kognitiivisia reservejä ja taannuttaa ihmisen lopulta valitsemaan tutuinta ja helpointa.

Ehkä eniten fomoa aiheuttaa sosiaalinen media, joka paljastaa, että jossain on aina paremmat bileet.

Kuvitteellinen imperatiivi olla jatkuvasti pulssilla siitä mitä parempaa, kivempaa tai suurempaa voisi olla tekemässä juuri nyt tekee ihmisen huonovointiseksi. The Guardianin kolumnisti vertasi tätä osuvasti tilanteeseen, missä ihminen soimaisi itseään siitä, ettei pysty laskemaan äärettömän loppuun.

Kanadalainen kirjailija ja toimittaja Christina Crook kyllästyi fomoiluun omassa elämässään. Kuukauden nettipaaston aikana hän laittoi itsensä luopumaan jatkuvasta vertailusta ja valitsemisesta. Hän nimesi elämäntyylinsä jomoiluksi, joy of missing outiksi. Ilo jonkin kokemuksen menettämisestä voikin olla vapauttavaa: en ollut juurileipäkurssilla, enkä mene, ja hyvä niin.

Pohjimmiltaan kyse on sen hyväksymisestä, että ihminen ei voi osallistua kaikkeen mitä maailma hänelle tarjoaa. Jomoilija kytkee itsensä irti hysteriasta vahtia jatkuvasti sitä mitä muut ovat tekemässä. Hän keskittyy asioihin, jotka tuottavat itselle iloa ja hyvää mieltä. Vaikka veden juomiseen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt