Helmi-Maaria avasi Suomeen seksittömän kosketuspalvelun – asiakkaalle on vain yksi sääntö - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Helmi-Maaria avasi Suomeen seksittömän kosketuspalvelun – asiakkaalle on vain yksi sääntö

ISTV kävi Helmi-Maaria Jokisen kosketettavana. Kävi ilmi, että nuori yrittäjä käy mielipidetaistelua koskemattomuuden kulttuuria vastaan.

20.2.2017 19:00

Avaan pienen kivijalkaliikkeen oven Helsingin Sturenkadulla. Koskemus aloitti toimintansa viime elokuussa ja tarjosi ensimmäisenä Suomessa ei-seksuaalista kosketuspalvelua. Media kiinnostui, ja asiakkaita alkoi tulla muistakin maakunnista.

Artikkelin videolla Koskemuksen toimitusjohtaja Helmi-Maaria Jokinen kertoo ja näyttää, miten hän koskettaa asiakkaitaan.

Yrittäjä Helmi-Maaria Jokinen siirtelee sermejä sivuun ja kaivaa eväitä repustaan. Tunnelma on heti ensimmäisestä tervehdyksestä lähtien rento.

Istahdamme sängylle, ja Jokinen heittää kuin huomaamatta kaksi kysymystä. Kerron pitäväni selkään kohdistuvasta kosketuksesta. Totean myös, että kosketus ei ole vieras asia.

Jokainen kosketuskäynti alkaa keskustelusta ja etenee siitä mukavaan asentoon. Päädyn vatsalleni, ja tunnen kämmenet selässäni. Huomaan kevyen ahdistuksen hiipivän takaraivoon, mutta asennon parantaminen auttaa.

Kädet liukuvat selällä pysähtymättä, ja tuntuu kuin Jokinen olisi kutsunut sängyn alta joukon apulaisia tai kasvattanut kyljistään lisäkädet. Raotan silmiäni. Kyllä, hän työskentelee yksin ja kahdella kädellä.

Koskemus on selkeästi ollut nuorelle yrittäjälle kasvun paikka. Jokinen oli vastavalmistunut musiikkiteatterin ammattilainen, kun hän kuunteli jälleen kerran kavereidensa kiitoksia rauhoittavista kosketuksista. Idea kosketuksen kaupallistamisesta tuntui samaan aikaan sekopäiseltä ja mahdolliselta.

– Olen taidealalla, joten pakkoyrittäjyys olisi ollut joka tapauksessa edessä. Tämä ratkaisi kerralla koko asian. Varmaan puolet työn kiinnostavuudesta tulee siitä, että saan kertoa koskemisen tärkeydestä ja puhua.

Helmi-Maaria Jokinen aloittaa koskettelemisen hitaasti. Asiakkaalle jää aikaa tottua kosketukseen.

Koskemuksen asiakkaiden ikä vaihtelee 20 vuodesta 60 vuoteen. Kosketuksen merkityksen ymmärtääkseen on kuitenkin katsottava varhaislapsuuteen.

Kun saamme lapsena istua sylissä ja halata, niin kehomme sisäänrakennettu stressitermostaatti aktivoituu. Oksitosiini ja endorfiinit, eli mielihyvähormonit, auttavat ihmistä kestämään stressin. Aivojen limbinen järjestelmä, eli tunteita, motivaatiota ja itsenäisiä toimintoja säätelevä osa, reagoi ja kehittyy. Lapset oppivat sosiaalisuutta ja luottamusta muihin ihmisiin.

Lastenpsykiatri ja -psykoterapeutti Jukka Mäkelä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL) on keskittynyt kosketuksen merkitykseen pienten lasten kehityksessä. Hän muistuttaa heti, että kosketuksessa on jotakin hyvin alkukantaista.

– Ne asiat, joihin kosketus vaikuttaa, ovat ihmisillä hyvin samanlaisia kuin eri apinalajeilla ja jopa hiirillä tai rotilla. Ihmisellä on tietysti aivan ainutkertaista aivotoimintaa. Samaan aikaan rinnalla on kuitenkin sellaisia toimintoja, jotka rullaavat evoluution syvistä hämäristä. Nämä kerrokset tavoittaakseen on oltava hyvin harjaantunut.

Helmi-Maaria Jokisen asiakkaat voi jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Ensimmäiset tietävät tarkalleen, mitä haluavat. He tulevat rentoutumaan tietyn kosketuksen avulla. Toisille koskettaminen ei ole välttämättä luonnollista tai helppoa. He haluavat oppia.

– Aloitan kaikkien kanssa hitaasti ja tunnustelen, mitä asiakas haluaa. Välillä sitä on vaikea selittää, mutta esimerkiksi lihasten jännittymisen tuntee selkeästi.

Koko kosketustuokio etenee asiakkaan ehdoilla. Huomaan nauttivani yllättävän paljon esimerkiksi kosketuksesta kasvoihin.

Kasvojen ja pään koskettelu osoittautui yllättävän rentouttavaksi.

Kosketuksen kautta me opimme juuri niitä asioita, joita Jokinen käy läpi työssään. Lapsi oppii empatiaa ja sosiaalisia taitoja, jotka suojaavat myöhemmin sosiaalisilta kriisitilanteilta ja jopa fyysisiltä terveysongelmilta. Hän oppii suuntautumaan kohti toista ihmistä.

Rankimmat ja samalla kaikkein selkeimmät esimerkit kosketuksen puutteesta ovat löydettävissä laajasta kansainvälisestä tutkimuksesta. Tutkijat seurasivat romanialaisista orpokodeista sijaisvanhempien luo sijoitettuja lapsia. Tutkimus alkoi presidentti Nicolae Ceaușescun teloituksen ja Romanian sosialistisen kansantasavallan romahtamisen jälkeen.

1980-luvulla romanialaiset orpolapset saivat ruokaa, lämpöä ja vettä, mutta eivät läheisyyttä.

– Monet lapset jäivät kehitysvammaisen tasolle ja olivat hyvin epäsosiaalisia. Osan kohdalla asia korjaantui adoptiolla, mutta vain jos se tapahtui tarpeeksi ajoissa. Tämä on rankka ja äärimmäinen esimerkki, mutta se kertoo siitä, että kosketuksen vaikutus kehitykseen on suuri. Se pitää yllä ja vahvistaa myönteistä sosiaalisuutta, joka on voimavaratekijä ylitse kaikkien muiden, Mäkelä summaa.

Usein viiden minuutin koskettelu on tarpeeksi. Sitten paikkaa tai tyyliä voi olla hyvä vaihtaa.

Nyky-yhteiskunnassa koskettelu jää helposti vähäiseksi ja usein rajoitteita lisää pelko epäasiallisesta tai seksuaalisesta kosketuksesta. Koskemuksen ehdoton sääntö on, että Jokista ei saa koskea. Nurkassa on valvontakamera, varmuuden vuoksi.

Sekä Jokinen että Mäkelä taistelevat kummatkin omilla tavoillaan koskemattomuuden kehitystä vastaan.

– Kyllä se asenteiden ja mielipiteiden muuttaminen on se tärkein asia. Jokaisella pitää olla oikeus koskemattomuuteen, mutta samaan aikaan monet kokevat aivan liian vähän kosketuksia, Helmi-Maaria Jokinen toteaa.

Jukka Mäkelän mukaan eri kulttuureista tehdyissä vertailututkimuksissa kosketuksen on todettu olevan yhteydessä aggressiivisuuden ja väkivaltaisuuden yleisyyteen. Lisäksi tiukka koskemattomuuden kulttuuri periytyy sukupolvelta toiselle.

Yhdysvalloissa koskemattomuuden periaate on edennyt niin pitkälle, että siitä on tullut luonnollinen osa koulujärjestelmää. Useassa koulussa sovelletaan niin sanottua ”ei kosketa” -periaatetta. Lapsia ei siis kosketa lainkaan väärinkäsitysten välttämiseksi.

Ajatus lasten suojelemisesta on kunnioitettava, mutta samaan aikaan luovutaan hyvin perustavasta tarpeesta. Jukka Mäkelällä on selkeä mielipide tällaisesta suunnasta.

– Se on vaarallinen politiikka, koska suurelta enemmistöltä kielletään sellainen asia, joka olisi heidän kehityksensä kannalta tärkeä. Paljon tärkeämpää on auttaa lapsia oppimaan, mikä on hyvää kosketusta ja kieltäytymistä, Mäkelä toteaa.

Jyrkkä kieltäminen voi Mäkelän mukaan johtaa siihen, että kosketusta haetaan vääristä paikoista.

Helmi-Maaria Jokinen ojentaa lasin vettä ja toteaa, että olen luultavasti kosketustuokion jäljiltä hetken aikaa aivan pihalla. Kun valot laitetaan päälle, tajuan käyneeni aika syvissä vesissä.

Aivot käynnistyvät aavistuksen verran rennompina – kuin vanha ja luotettava diesel-kone.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?