”Skitsofrenian kaltainen mielensairaus” – Lauri Viidan myrskyisä elämä päättyi rattijuopon uhrina

Lauri Viita kirjoitti ja rakasti niin kiihkeästi, että hänen teoksensa koskettavat vielä vuotta syntymän jälkeen – samoin elämäntarina mielenterveyspotilaana.

Lauri Viita viihtyi Tampereen Pispalassa.

24.12.2016 17:45

Joulukuussa 1965 Parnassossa julkaistu Lauri Viidan runosikermä Onni päättyi: ”Kun olen kuollut, kun olen kuollut./Kesä jatkuu. Kesä.” Samana päivänä tuli tieto Viidan kuolemasta rattijuopon uhrina.

Lehteen ei mahtunut runosikermän viimeinen osa, joten sikermän päättymisessä kuolemaan nähtiin kohtalokasta enteellisyyttä. Tosin ei ole kovin erikoista, jos runon loppu kertoo kuolemasta.

Viita varmasti tiedosti, että elämä voi päättyä liian aikaisin. Sitä Viita tuskin aavisti, että juuri hän istuisi taksissa, johon törmää rattijuoppo.

Väkevästi eläneen ja mielensairaudesta kärsineen Viidan kohtalon kellot olisivat voineet soida aiemminkin. Tai hän voisi elää edelleen – jollakin ihmeellä.

Lauri Viitaa on kuvattu karismaattiseksi, lahjakkaaksi, epävakaaksi, lesoilijaksi, neroksi ja hulluksi. Hänen lähelleen haluttiin – ja hänen läheltään haluttiin pois.

Tampereen Pispala oli Lauri Viidalle tärkeä. Vuonna 1965 hän opasti tv-katsojia kaupunginosan saloihin Nousu Pispalaan -dokumentissa.

Tampereen Pispalassa kasvanut Viita seurasi isänsä jalanjälkiä kirvesmieheksi. Ennen rintamalle lähtöään 1939 hän avioitui Kerttu Solinin kanssa. Pariskunta sai kaksi lasta. Ero tuli 1948.

Viita luki maailmankirjallisuutta, kotimaista kaunokirjallisuutta sekä psykologisia ja filosofisia teoksia. Lukion hän jätti kesken.

Kun Viidan runokokoelma Betonimylläri julkaistiin 1947, kriitikot tiesivät pitävänsä kädessään jotakin ainutlaatuista. Sen tiesi Viitakin, joten kirvesmiehen työt jäivät.

Viita on onnistunut koskettamaan jäyhimpiäkin miehiä. Moni mies on itkenyt kuullessaan runon ”Äidit vain, nuo toivossa väkevät...” Tunnetuimman runonsa Viita nimesi äitinsä Alfhildin mukaan.

Vaikealukuiseksi arvioitiin Viidan runoteos Kukunor (1949), mutta joihinkin se vetoaa enemmän kuin Betonimylläri.

Moreeni-romaani (1950) vahvisti Viidan aseman työläiskirjallisuuden merkkihahmona. Osittain omaelämäkerrallinen teos kertoo työläisperheen elämästä Pispalassa. Kirjan ensimmäisen version Viita poltti dramaattisesti Aila Meriluodon opiskelija-asunnossa.

Kun Viita oli saanut eron ensimmäisestä vaimostaan, hän avioitui runoilija Aila Meriluodon kanssa. Myrskyisää liittoa on käsitelty kirjallisuudessa ja Putoavia enkeleitä -elokuvassa sekä samannimisessä näytelmässä.

Lauri Viita ei palannut Pispalaan jätettyään sen vuonna 1948.

Avioliiton alkuvaiheeseen osui Kukunorin nuiva vastaanotto, minkä takia Viita uhkasi lopettaa kirjoittamisen. Joidenkin tietojen mukaan hän myös haikaili paluusta ex-vaimonsa luokse.

Viidan lähtöä Pispalasta 1948 on pidetty dramaattisena käänteenä, koska hän oli syvästi juurtunut syntymäpaikkaansa. Silti hän ei koskaan palannut sinne.

Meriluoto ja Viita saivat neljä lasta. Kova pala Viidalle oli, että puolison runoteos Lasimaalaus menestyi paremmin kuin Betonimylläri.

Meriluoto kannatteli suurta persoonaa, jonka mielentilat vaihtelivat jyrkästi. Perhe-elämä oli lievästi sanottuna haastavaa. Mutta arvostavasti Meriluoto on Viitaa muistellut.

1940-luvun lopulla Viidalla todettiin ”skitsofrenian kaltainen mielensairaus”. 1952 lähtien hänelle tulivat tutuiksi sairaalat. Psykiatrian professori Raimo K.R. Salokangas tuo Kirjailijan kieli ja mieli -teoksessaan (2012) esille, että luultavasti Viita sairastikin kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Viidalla oli masennuskausia ja ”kaikki on mahdollista” -vaiheita. Kukunorin hän sanoi kirjoittaneensa neljässä viikossa.

”Viita ei ole kirjailija vaan luonnonmullistus”, Meriluoto on todennut.

”Luonnonmullistus” oli myös kova ryyppäämään. Kuohuksissaan Viita saattoi motata kaveriaan nenään, vaikka hän vastusti väkivaltaa. Aila Meriluoto arveli Lauri Viita – Legenda jo eläessään -kirjassaan, että Viidalta vaati lujaa itsehillintää, ettei pahempaa tapahtunut.

Avioliitossa Meriluodon kanssa oli vähältä piti -tilanteita, mutta ei varsinaista väkivaltaa. Meriluoto otti avioeron 1956.

Eron jälkeen Viidan mielensairaus paheni. Vuodesta 1959 hän oli lähes jatkuvasti Kellokosken sairaalassa, mutta kirjoittamista hän jatkoi. 1963 hän avioitui Anneli Kuurinmaan kanssa ja he saivat poikalapsen.

Viidan toinen romaani Entäs sitten, Leevi ehdittiin julkaista ennen hänen kuolemaansa. Se oli tarkoitettu trilogian ensimmäiseksi osaksi.

Viimeisissä runoissaan, joita julkaistiin muun muassa työväen joululehdessä, Viidan painopiste oli rakkaudessa, jonka hän oli usein karkottanut elämästään.

21. joulukuuta 1965 Viita keksi lähteä taksilla Mäntsälään kuvanveistäjäystävänsä luokse. Sitä ei kukaan tiedä, mitä hän ehti ajatella, kun rattijuoppo törmäsi taksiin. Viita oli selvin päin.

Jouluvalot paloivat kaikkialla 22. joulukuuta, kun Viita kuoli vammoihin Kirurgisessa sairaalassa. Hän oli 49-vuotias.

Uuden vuoden puheessaan presidentti Urho Kekkonen siteerasi Lauri Viidan sikermää ja otti kantaa rattijuoppouteen, minkä jälkeen rattijuoppouden tuomiot kovenivat.

Lauri Viita

  • Syntyi: 17.12.1916

  • Kuoli: 22.12.1965

  • Lauri Viita on sodan jälkeisen kirjallisuuden kärkinimiä. Hän kirjoitti runoteokset Betonimylläri (1947), Kukunor (1949), Käppyräinen (1954) ja Suutarikin suuri viisas (1961).

  • Viita kirjoitti ensin perinteisiä riimirunoja. Myöhemmin hän otti vaikutteita modernista runoudesta ja kansanrunoudesta. Runoissa yhdistyivät vahvuus ja herkkyys. Moreeni-romaanissaan (1950) Viita kuvasi työläisperheen vaiheita Pispalassa.

  • Lauri Viita oli naimisissa kolme kertaa. Hänellä oli seitsemän lasta.

  • Satavuotisjuhlan kunniaksi Viita on esillä Tampereen Työväen teatterin musiikkinäytelmässä ja Tampere-talon konsertissa. Luojan palikkaleikki (Teos) sisältää Olli Löytyn toimittamana Viita-esseitä. Viidasta väittelevä tutkija Sakari Katajamäki on toimittanut Ne runot, jotka jäivät -teoksen (WSOY), jossa on runoteoksien ulkopuolelle jääneitä runoja, kuten Onni-runosikermän viimeinen osa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?