Hyvä olo

Tutkija HS:lle: Surusta ei tarvitse toipua – näin lohdutat surevaa oikein

Julkaistu:

Suru
Suru voi seurata mukana läpi elämän. Moni lohduttaa surevaa tökerösti, vaikka tarkoitus olisi hyvä.
Miten tukea, kun ystävä on menettänyt yllättäen läheisen tai saanut tietää sairastuneensa vakavasti? Suru vetää usein läheisen sanattomaksi.

Surutyö, jossa suru etenee tiettyjen vaiheiden läpi ja päättyy sitten, on myytti. Näin ajattelee suomalaisten surun kokemuksista vastikään väitellyt uskontotieteilijä Mari Pulkkinen Helsingin Sanomissa.

– Suru ei ole elämästä erillään oleva häiriötila. Menetys ei poistu meistä, vaan jättää jäljen. Surusta ei ole kiire mihinkään. Varsinkin lapsen menettäminen seuraa suruna läpi elämän.

Pulkkisen mukaan moni kokee surun käsittämättömäksi – sellaiseksi, ettei sitä pysty pukemaan sanoiksi. Surun aiheuttama sokki on Pulkkisen mukaan erilainen kokemus kuin käsittämättömyyden tunne, joka voi kestää vuosikymmeniä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Suru on ihmisyyteen sisään rakennettu asia, jonka kanssa voi vain olla. Se ei ole suoritus, josta pitäisi selvitä ja toipua. Surulla ei ole tavoitteita.

Näin tuet surevaa oikein

Pulkkinen tuntee henkilökohtaisesti syvän surun, joka ei poistu: hän on menettänyt kaksi lasta kesken raskauden.

Hän tietää myös, että surijan lohduttaminen on vaikeaa ja joskus tökeröä, vaikka tarkoitus olisi hyvä.

– Jotkut ajattelevat, että surusta täytyy päästä yli ja kehottavat ryhdistäytymään. Patistaminen ei auta surijaa. Surun kestoon ei pitäisi ottaa kantaa. Aktiivinen surun työstäminen on minulle vieras ajatus.

Fraasit Hänhän oli jo iäkäs tai onneksi sikiö oli kuollessaan niin pieni voivat tarkoittaa hyvää, mutta surun selittely voi tuntua vähättelevältä.

– Surun noteeraaminen tavalla tai toisella riittää. Surevaa voi halata ja sanoa, että hei, mä kuulin asiasta. Täydellinen vaikeneminen ja teeskentely, ettei mitään olisi tapahtunut, ovat pahimpia tapoja suhtautua surevaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt