Hyvä olo

Kirjailija Laura Honkasalo menetti avioerossa osan ystävistään: ”He halusivat olla niiden kanssa, joilla oli kaikki hyvin”

Julkaistu:

Yksinäisyys
Kirjailija Laura Honkasalo kiinnostui yksinäisyydestä kotiäitivuosinaan ja kirjoitti aiheesta kirjan.
Kun Laura Honkasalo kertoi tuttavilleen kirjoittavansa kirjaa yksinäisyydestä, kommentit olivat aina samanlaisia.

”Tosi hienoa. Yksinäisyys on todella tärkeä aihe!”

– Siihen kommentit loppuivat. Siitä ei seurannut keskustelua, Laura Honkasalo kertoo.

Ihmisten reaktio paljasti sen, minkä Honkasalo jo tiesi. Yksinäisyydestä puhuminen vetää hiljaiseksi. Se on tabu. Harva uskaltaa tunnustaa olevansa yksinäinen. Ihminen on laumaeläin. Helposti ajatellaan, että yksinäinen on jäänyt laumasta eikä ole kelvannut muille.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Monet ajattelevat, että yksinäisyys tarttuu. Ihmiset saattavat puhua virtsankarkailusta tai masennuksestaan, mutta ketään ei kiinnosta kuulla, että joku on yksinäinen.

– Moni pelkää, että yksinäisyyden paljastuminen karkottaa ihmiset ympäriltä lopullisesti. Muut voivat pelätä, että auttamalla yksinäistä saa niskoilleen velvollisuusystävän, josta tulee taakka, Laura Honkasalo miettii.


LAURA Honkasalo työsti kirjaa kaksi vuotta. Pöytä yhdelle –Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta (Kirjapaja) ilmestyi tällä viikolla.

– Yksinäisyys alkoi kiinnostaa kotiäitivuosinani. Facebookissa minulla oli paljon kontakteja, mutta olin yksin lasten kanssa.

Honkasalo alkoi lukea aiheesta. Yksinäisyydestä ei ole juurikaan tietokirjallisuutta, mutta siitä on paljon tutkimuksia. Taustatyötä tehdessään hän oppi, että yksinäisyydellä on monia muotoja.

– Suomessa kilpaillaan siitä, kenellä on kauheinta. Netissä väitellään, kuka on oikeasti köyhä. Sama pätee yksinäisyyteen. Netissä keskustellaan kiihkeästi siitä, voiko olla yksinäinen, jos on naimisissa. Onhan ihmisiä, joilla ei ole ketään! Tai saako pienten lasten äiti kutsua itsenään yksinäiseksi? Hänellähän on lapset!

Kirjansa esipuheessa Laura Honkasalo kannattaa subjektiivista yksinäisyyden määritelmää: Jos tuntee itsensä yksinäiseksi, on yksinäinen.

– Yksinäisyys on kauhean monimutkainen aihe. Yksinäisyyttä on lukemattomia eri lajeja. Joku voi olla avioliitossa yksinäinen, mutta erakko, joka on vapaaehtoisesti muuttanut korpeen, ei välttämättä ole ollenkaan yksinäinen.


JOS yksinäisyytensä tunnustaa, neuvoja satelee. Mene työväenopiston kurssille! Ala tervehtiä naapureita!

– Jos on ollut vähän aikaa yksinäinen, neuvot voivat tepsiä. Jos yksinäisyys on jatkunut pidempään, neuvot lähinnä loukkaavat. Ne tuntuvat ylenkatsomiselta, kun on jo kokeillut kaikkea. Jos on pikkulapsesta asti ollut yksinäinen, on vaikea mennä kurssille.

– Yksinäisyydestä on vaikea murtautua ulos. Se alkaa syödä itsetuntoa. Alkaa ajatella, että itsessä on jotain vikaa. Sosiaalinen media saattaa jopa pahentaa yksinäisyyttä. Tuntuu, että muilla on täydellinen elämä.

Yksinäisiä myös helposti syyllistetään. Ajatellaan, että yksinäisyys on oma vika. Sitä saa mitä tilaa!

– Uskon, että kenestä tahansa voi tulla yksinäinen. Raha vaikuttaa paljon ihmissuhteisiin. Työttömyys tai rahattomuus voi sysätä sosiaalisen piirin ulkopuolelle.

Laura Honkasalo luki hiljattain lehtijutun naisesta, joka löi päänsä tuulilasiin ja sai aivovamman. Kela-korvaus on 900 euroa kuussa. Ei siinä jää paljon rahaa. Ei edes bussin kertalippuun. Köyhyys voi syöstä yksinäisyyteen.

– Yksinäisyys ei ole aina oma vika. On tutkittu, että geenit voivat vaikuttaa siihen. Monelle yksinäisyys alkaa koulukiusaamisesta. Tutkimusten mukaan on vaikeampi hakeutua toisten seuraan, jos on ollut pitkään yksin.


KIRJASSA on nimettömiä tarinoita yksinäisyydestä. Laura Honkasalo on kirjoittanut myös omista kokemuksistaan. Hän erosi lastensa isästä viisi vuotta sitten.

– Ensin tuntui, että en voi mitenkään pärjätä yksin, mutta vähitellen huomasin, että pärjään lasten kanssa. Äidistäni ja ex-appivanhemmistani oli valtava tuki.

Avioerossa osa ystävistä meni ex-miehen ja tämän uuden kumppanin puolelle.

– He halusivat olla niiden kanssa, joilla oli kaikki hyvin. Jätetty masentunut jätettiin yksin.

Kaikesta voi kuitenkin selvitä. Yksinäisyydestäkin.

Erosta oli jo monta vuotta, kun Laura Honkasalo käveli työhuoneelleen. Yhtäkkiä hän huomasi olevansa onnellinen siitä, että sai kävellä yksin. Ja saisi tehdä töitä koko päivän rauhassa – ja ajatella omia ajatuksia.

– Menetyksen tuoma tyhjyys oli poissa. En enää ajatellut, että minulta oli irrotettu jäseniä. Olin kokonainen.

Laura Honkasalo ei tiedä vieläkään, minne yksinäisyyden tunne hävisi. Eräänä päivänä yksinäisyyden varjo oli vain poissa.

45-vuotias kirjailija uskoo, että on monia keinoja murtautua ulos yksinäisyydestä. Aika parantaa. Jos itsetunto on kärsinyt, Honkasalo suosittelee terapiaa.

– Terapeutille voi näyttää olevansa heikko ja tarvitseva eikä tarvitse miettiä, mitä muut ajattelevat.

– Minua on auttanut liikunta. Aloin harrastaa kuntonyrkkeilyä. Poikani sanoivat, että äiti on tosi vahva.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt