Vaikka ihmisillä on periaatteessa mahdollisuus olla nyt yksilöllisempiä kuin koskaan aikaisemmin, meihin pätevät tietyt, tiukat odotukset.
Hanki lapsi. Älä eroa. Älä ainakaan irtisanoudu! Tutut tivaavat perusteluja päätöksille, ja netin keskustelupalstoilla tuntemattomat hyökkäävät raivoisasti kimppuun.
Elämänvalintamme aiheuttavat muissa voimakkaita reaktiota. Miksi?
Käsitys normiaikuisuudesta elää
Perinteinen kaava on tuttu: avioliitto, kaksi lasta, vakituinen työpaikka, omakotitalo ja auto. Kun tutkija Erja Laakkonen haastatteli aikuisuutta käsittelevään väitöskirjaansa kolmikymppisiä naisia, kävi ilmi, että lähes kaikki heistä vertasivat elämänkulkuaan tähän klassiseen litaniaan.
– Kaikesta yksilöllistymispuheesta huolimatta meillä elää vahvasti käsitys normiaikuisuudesta, Laakkonen sanoo.
– Se on keinotekoinen kiiltokuva, johon kuuluvat edelleen tutut asiat: se, että ihminen valitsee alansa, saa vakityön, löytää kumppanin ja saa lapsia. Vaikka on epätodennäköistä, että elämä menee mallin mukaan, käsitys on mielessämme elinvoimainen.
Laakkonen huomasi tutkimusta tehdessään, että monet naiset suhtautuivat perinteiseen malliin ristiriitaisesti. Vaikka naiset ajattelivat tuttujen vakiintumisen merkkien kuuluvan aikuisuuteen, he myös kyseenalaistivat kaavan.
– Naisille oli tärkeää kokea elävänsä omanlaista aikuisuutta. Nainen saattoi esimerkiksi sanoa, että ”aikuinen voi olla ilman lapsia”. Samalla lause kuitenkin kertoo siitä, että on olemassa kulttuurinen malli, jossa perheen perustaminen kuuluu aikuisuuteen.
Tiettyjä asioita joutuu selittelemään
Lasten hankkiminen on yhä perustila, lapsettomuus poikkeus, vaikka nykyisin arviolta neljäsosa naisista ei saa tai halua lapsia.
Mutta niin kauan kuin lapsettomuus nähdään valintana ja lasten hankkiminen itsestäänselvyytenä, lapsettomuutta joutuu perustelemaan. Sama pätee muihinkin klassisiin vakiintumisen merkkeihin. Tietyn pisteen jälkeen ihminen joutuu selittelemään sitä, miksei hän ole edennyt urallaan tai haalinut omaisuutta. Niinhän kaikki järkevät ihmiset tekevät!
Lisääntyminen – tai lähinnä lisääntymättä jättäminen – on kuitenkin elämänvalinnoista se, joka herättää ulkopuolisissa eniten tunteita. Moni vapaaehtoisesti lapseton joutuu todistelemaan olevansa tavallinen tyyppi, ei kylmä uranainen tai jämähtänyt ikisinkku. ”Kyllä sinä muutat mielesi, kun löydät miehen”, hänelle sanotaan.
Helpolla eivät pääse sinkut tai eronneetkaan. Sinkkua paritetaan milloin ensimmäiselle vastaantulijalle, milloin häneltä tivataan, miksi kukaan ei kelpaa. Eronnut puolestaan joutuu kuuntelemaan paheksuntaa siitä, miksi pariskunnat luovuttavat nykyisin niin helposti.
Pahinta onkin erehtyä menemään janalla taaksepäin. Parisuhde ja vakityöpaikka ovat saavutettuja etuja, joista kuuluu pitää kiinni.
Ajattelemattomat pikatulkinnat
Arvostelijat ovat kateellisia ja heillä on huono itsetunto. Niin someraivo tai ikävät kuittailut on helppo tulkita.
Psyykkisen hyvinvoinnin keskuksessa Kompissa työskentelevä psykologi, psykoterapeutti Thea Strandholm allekirjoittaa tulkinnan, mutta vain osittain.
– Arvottomuuden tunne voi selittää arvostelutaipumusta, sillä arvosteleminen voi saada tuntemaan itsensä paremmaksi.
Usein syy typerille töksäytyksille voi kuitenkin olla yksinkertaisempi.
– Jotta arkea voi hallita kaiken informaation keskellä, ihminen joutuu tekemään nopeita johtopäätöksiä, Strandholm selittää.
Ihmisen mieli toimii usein automaattiohjauksella, ja siksi meillä on taipumus tehdä muiden käyttäytymisestä nopeita tulkintoja. Esimerkiksi näin: Kaveri ei halua lapsia, hän ei siis halua huolehtia muista.
Toisin sanottuna hän on itsekäs. Kaveri ei halua ostaa asuntoa, hän ei siis halua säästää. Toisin sanottuna hän on vastuuton tuhlari.
Syyt lapsettomuuden takana
Pikatulkinnan tehnyt ei tule ajatelleeksi, että esimerkiksi lapsettomuus saatetaan valita juuri päinvastaisesta syystä; ylikansoitettu maailma ei tarvitse lisää ihmisiä.
Arvostelua selittää sekin, että erilaisia valintoja tekevät ihmiset eroavat myös temperamenteiltaan. Tutkimusten mukaan esimerkiksi lapsettomat kaipaavat enemmän vapautta, perheelliset taas turvaa.
Toiselle perheen lauantaisaunavuoro on haavekuva, toiselle painajainen. Ihminen ei välttämättä pysty käsittämään, että joku nauttii täysin erilaisista asioista kuin itse.
Sama pätee kauhisteluun, jota eroavat tai päivätyöstä hyppäävät saavat osakseen.
Turvallisuushakuisen toimistoihmisen tai nuorena naimisiin menneen voi olla mahdotonta käsittää, että joku toinen voi nauttia elämästä, johon kuuluvat vaihtuvat tulot ja kumppanit. Ystävää ei tee mieli usuttaa hyppäämään oravanpyörästä, jos ajatus tuntuu itsestä benjihypyltä ilman turvaköyttä.
Roomaan vai viidakkoon?
Psykologi Thea Strandholmin ratkaisu vastakkainasetteluun on empatia. Mitä jos yrittäisimme katsoa maailmaa myös toistemme lähtökohdista?
Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaavasta poikkeava yrittää ymmärtää arvostelevilta vaikuttavia kommentteja. Ne voivat satuttaa, mutta usein kyselijä ei halua loukata tahallaan.
Perinteisen elämäntavan valinneelle empatia tarkoittaa yritystä ymmärtää erilaisuutta. Ihmiset nyt vain haluavat elämältään erilaisia asioita, ja sillä hyvä. Ei se ole sen kummempaa kuin se, että toiset haluavat lomailla Roomassa, toiset sumatralaisessa viidakossa.
Toimistotyöläisillä ja vapailla taiteilijoilla tai äideillä ja lapsettomilla on paljon yhteistä. Esimerkiksi se, että olemme tyttäriä, ystäviä, työkavereita, naapureita tai siskoja.
Ja tietenkin ihmisiä.
Lue myös:
Perheellinen, älä sano näin lapsettomalle
Etkö ole varma parisuhteestasi? Kysy itseltäsi kaksi kysymystä
Eronnut, älä usko näitä ystävien neuvoja!
Naiset kertovat: tämä oli paras elämänmuutokseni – ja näin se onnistui
