Geokätköily on vaarallinen laji – siihen voi jäädä kovaan koukkuun - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Geokätköily on vaarallinen laji – siihen voi jäädä kovaan koukkuun

Geokätköilyn suosio on hurjassa kasvussa. Outi ja Timo Liuska tapasivat toisensa yhteisen ulkoilmaharrastuksen kautta.

2.8.2015 12:36

Outi ja Timo Liuskan hymyt leviävät korviin saakka, kun he muistelevat espoolaisen metsän mättäällä ensitapaamistaan. Kallion rinteellä sijaitseva kuusimetsä on luonteva paikka kerrata vajaan viiden vuoden takaisia muistoja, sillä pariskunta löysi toisensa yhteisen harrastuksensa, geokätköilyn kautta. Tapaamispaikka oli Espoon Nuuksio, jonne Timo ja Outi lähtivät etsimään luontoon piilotettuja purkkeja.

– Se oli aikaa, kun minulla ei ollut autoa ja sovin sitten treffejä eri ihmisten kanssa, että mennään yhdessä etsimään kätköjä. Timonkin kanssa sovimme netin kautta, että lähdemme Nuuksioon Luukin suunnalle kätköilemään. Timo haki minut kotiovelta ja palautti sitten illalla takaisin, kun olimme viettäneet päivän kätköillen ja retkeillen, Outi kertoo ja jatkaa:

– Emme alkaneet tapailla heti ensimmäisen kätköilyreissun jälkeen. Mutta kun kerran pääsiäisen aikaan totesin, että lähden mieluummin näiden kanssa kätköilemään kuin kundikaverin luokse Turkuun, niin ymmärsin, että ehkä se suhde ei oikein toiminut, hän naurahtaa.

Nyt mustikanvarpujen reunustamalla metsäpolulla juoksentelee Timon ja Outin lisäksi heidän 3-vuotias tyttärensä Enni, joka on pienestä saakka ollut innokas pikku kätköilijä. 1-vuotias poika Ossi ei vielä aivan ymmärrä perheensä harrastuksen päälle ja nukahtaa äidin kantoreppuun jo taipaleen ensimetreillä.

Geokätkössä on lokikirja, johon kätköilijät tekevät merkinnän.­

Kätköjä löytyy paikoista, joihin ei tule muuten mentyä

Metsässä Outi ja Timo tutkailevat silmä kovana koordinaatteja gps-paikantimistaan. Läheltä pitäisi löytyä geokätkö, jonka Timo piilotti paikalle seitsemän vuotta sitten. Kätkön nimi on Trainspotting – Junabongailua. Nimi tulee siitä, että kätköpaikan alitse menee tunneli, josta kulkee Helsingistä länteen ja takaisin vievä junanrata. Kätköt nimetään yleensä sen mukaan, mihin mielenkiintoiseen paikassa kannattaa kiinnittää huomiota.

Etsinnän lomassa luonnossa viihtyvät Liuskat selvittävät, miksi geokätköily imaisi heidät vuosia sitten mukaansa.

– Geokätköilyssä tulee nähtyä sellaisia paikkoja, joihin ei muuten tule mentyä. Kun tutulta polulta poikkeaa vaikka 50 metriä sivuun, niin sieltä löytyykin joku vallihauta, muistomerkki tai upea maisema, josta ei tiennyt mitään. Lisäksi tämä on muksuillekin hyvää happihyppelyä, Outi kertoo.

– Joissain kätköissä taas on niin hieno toteutus siitä, miten se purkki on piilotettu. Tai sitten siinä paikassa on jotain jujua. Itsekin olen pyrkinyt siihen, että piilottamillani kätköillä olisi jotain nähtävää, Timo lisää ja jatkaa suunnistamista kohti oikeaa kuusta, jonka juurella geokätkö lymyilee.

Kätkörasiasta voi löytyä lokikirjan lisäksi myös vaihtoesineitä.­

Geopolyssa seikkaillaan pitkin Helsinkiä

Timo on harrastanut geokätköilyä jo yhdeksän vuotta. Plakkarissa on 726 löydettyä kätköä 26 eri maasta. Vuosien saatossa Outikin on ehtinyt etsiä 693 luontoon tai kaupunkikohteisiin piilotettua kätköä.

– Olimme juuri Tukholmassa, jossa neljän päivän aikana haimme seitsemän kaupunkikätköä, Outi kertoo perheen viimeisimmistä bongailuista.

Suomen puolella pariskunta on viime aikoina kerryttänyt kätkösaldoaan pelaamalla Geopoly-nettipeliä, joka on geokätköilijöiden tosimaailman Monopoly. Pelilaudassa ovat samat Helsingin kadut kuin Monopolyssakin, ja kätköille saa koordinaatit nettinoppaa heittämällä. Kun geokätkö sitten löytyy vaikkapa Esplanadilta, kätköpurkista saa uuden koodin, jolla tienaa uuden nopanheittovuoron.

– Peli heittelee meitä pitkin kantakaupunkia, etkä koskaan tiedä mihin seuraavaksi päädyt. Jos edellinen kätkö oli vaikka lähellä Vikingin Linen laivaterminaalia, niin seuraava löytyykin Sörnäisten vankilan lähettyviltä, Outi selvittää.

  Sivulliset eivät saa tietää

Geokätköilyssä on tärkeää se, että sivulliset eivät huomaisi kätköilijöiden tekemisiä. Taustalla on se, että muutkin voivat kokea löytämisen iloa sekä se, että purkki pysyy tallessa.

– Lapset ovat hyvä hämäys siihen, etteivät sivulliset kiinnitä huomiota pöpelikössä rämpimiseen, Outi kehuu.

Geokätköily on siitä vaarallinen laji, että siihen voi jäädä pahasti koukkuun. Outikin tuntee heitä, jotka ovat addiktoituneet kymmenen löydön jälkeen niin, että sen jälkeen kaikki suunnitelmat menevät kätköjen mukaan.

– Kyllä minäkin olen etsinyt ystävien kanssa jotain mahdotonta kätköä umpihangesta, eikä kukaan uskaltanut sanoa ääneen, että luovutetaan. Kyllä silloin miettii, että onkohan tässä ihan kaikki kotona, Outi nauraa.

Liuskojen koordinaatit näyttävät, että tämänkertainen geokätkö alkaa olla jo ihan lähellä. Timo ottaa Ennin avukseen kaivamaan kaarnoja lupaavan kuusen juurelta. Ja kappas! Kaarnojen alta pilkistää tutun näköinen vaaleansininen muovirasia, jonka mustikoilla suunsa sinertänyt Enni nappaa käsiinsä.

– Mä löysin sen! tyttö hihkaisee.

Liuskoilla on jo satojen löydettyjen kätköjen saldo.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?