Kata, 50, sen teki – 5 vinkkiä nollatasosta puolimaratonille

Julkaistu:

Tolpanvälistä puolimaratonille
Paino putosi ja energiaa riittää. Kata Koskinen todisti, että nollatasolta pääsee maratonkuntoon, jos oikein haluaa.
Viisikymppinen Kata Koskinen yllätti itsensä viime kesän lopulla. Verkkaisella kävelylenkillä olleen naisen suusta pääsi kysymys: kuinka kauan pitää treenata, jos lähtee nollasta ja tähtää puolimaratonille?

Koskinen ei ollut koskaan välittänyt juoksemisesta eikä harrastanut muutakaan liikuntaa yli pariinkymmeneen vuoteen.

Kun hänen useille maratoneille osallistunut lenkkikaverinsa vastasi, että puolimaraton vaatii puoli vuotta ja kolme treeniä viikossa, Koskisen päähänpisto vain voimistui.

– Tein tavoitteestani totta varaamalla matkan Madridiin ja ilmoittautumalla maratonin puolikkaalle, leiskuvan punahiuksinen nainen sanoo.

1. Pienillä askelilla alkuun

Itse asiaan ryhtyminen ei tuntunut hänestä turhauttavalta – vaikka ensi alkuun Koskinen jaksoi juosta vain yhden tai pari tolpanväliä. Aivan alussa hän juoksi pelkät alamäet.

Treenaamassa Koskinen kävi samalla, keskivaikeaksi luokitellulla Pyynikin ulkoilureitillä, jossa hän sai puolimaratonidean. Pian onnistumiset seurasivat toinen toistaan.

Esimerkiksi kuudensadan metrin yhtämittainen juokseminen tuntui hyvältä verrattuna tolpanväleihin, joita Koskinen aivan alussa laski. Riemua hän tunsi varsinkin siinä kohtaa, kun jaksoi juosta koko 3,5 kilometrin lenkkireitin.

2. Pidä vauhti tasaisena

Yleensä Koskinen käy lenkeillään yksin. Joskus hän on juossut myös sen ystävänsä kanssa, jonka seurassa hän teki puolimaratonpäätöksen.

– Minulle on ollut tosi paljon hyötyä siitä, että toinen ihminen on nykäissyt välillä paidastani ja muistuttanut siitä, että menen liian lujaa. Sillä tavalla opin rennon juoksemisen rytmin.

Vaikka Kata Koskinen on vähän yli viisikymmentävuotias, uusi harrastus ei ole tuntunut hänen polvissaan tai nivelissään. Minkäänlaisia painonpudotuspyrkimyksiä hän ei ole tähän prosessiin liittänyt, vaikka onkin keventynyt kuusi seitsemän kiloa ohessa.

Koskinen kertoo olleensa aina energinen, mutta niinä aamuina, jotka hän aloittaa lenkkeillen, olo on normaaliakin energisempi. Unen laatukin on parantunut. Osasyy siihen on myös avantouinnilla.

– Olin käynyt avannossa muutaman kerran elämässäni – ennen kuin keksin lenkkien ja avantouinnin yhdistämisen.

3. Ole armollinen itsellesi!

Juoksuvinkeistä Koskinen on siivilöinyt ne, jotka on itselleen luonteviksi kokenut.

– Vaikka säännöllisyys on tärkeätä, yksittäinen väliviikko ei maata kaada. En soimaa itseäni siitä, jos minulla ei ole kunnon fiilistä ja teen aikomaani lyhyemmän lenkin.

Vaikka Koskisen maratoonariystävä vakuutti, että kolmella viikoittaisella treenikerralla voi saavuttaa puolimaratontason, Koskinen on tehnyt alusta asti neljä viisi lenkkiä viikossa.

5. Valitse varusteet oikein

Pakkanen, sade tai pimeys eivät ole syitä treenien väliin jättämiseen.

– Lähteminen on pukeutumiskysymys. Toki joskus, kun olen katsonut aamulla makkarin ikkunasta ja nähnyt hirveän tuulen, olen katsonut tilannetta uusiksi illalla.

Juoksuprojektistaan Koskinen kertoo blogissaan.

Ystävät ovat kannustaneet koko prosessin ajan, ja jotkut ovat huokaisseet huomatessaan, että uuteen harrastukseen hurahtaminen ei ole tarkoittanut fanatisoitumista.

– En ole muuttanut ruokavaliotani enkä ole varmaan juonut yhtään viinilasillista vähemmän.

Kuntosalilla käymistä Koskinen vieroksuu edelleen.

– Tiedän, että lihaskunnon vahvistaminen on hyvä asia, mutta vaikka hankin kuukausikortin salille, en ole käynyt siellä kuin kahdesti.

Puolimaratonin suhteen Koskinen on edellä tavoitteistaan.

– Juoksin kuusi kuukautta treenattuani viidentoista kilometrin matkan, vaikka siinä vaiheessa kymppi olisi riittänyt. Juokseminen alkoi olla kivaa muutaman ensimmäisen viikon jälkeen. Nykyisin minusta tuntuu välillä siltä, että olen kuin Forrest Gump, kun nollaan ajatuksia ja juoksen ja juoksen vaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt