Masennusta sairastava Pertti Salovaara: "En tule koskaan paranemaan" - Hyvä olo - Ilta-Sanomat

Masennusta sairastava Pertti Salovaara: "En tule koskaan paranemaan"

Pertti Salovaaralle ja hänen kihlatulleen syntyy syksyllä vauva.

Julkaistu: 23.4.2014 11:30

Masennus ja työuupumus veivät Pertti Salovaaralta perheen, työn ja suurimman osan ystävistä. Sairastaminen ei ole päättynyt vieläkään, mutta ajoittain hän silti tuntee jo onnea. Yksi syy onneen on tuore kihlaus, toinen syksyllä syntyvä vauva.

Radiotoimittaja Pertti Salovaaran elämä ei mennyt niin kuin hän nuorena kuvitteli.

- Se, mitä elämässäni on tapahtunut, on lyönyt laudalta kaikki villeimmätkin kuvitelmat, Pertti Salovaara kertoo.

- Vähän niin kuin Arttu Wiskarin sanoin: "Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän". Se on aika hyvin sanottu.

Seitsemän vuotta sitten Pertti Salovaara sairastui vakavaan työuupumukseen ja masennukseen. Tuolloin kansanedustajana työskennellyt mies oli yli vuoden sairauslomalla. Sittemmin hän erosi vaimostaan ja lähes katosi julkisuudesta.

Nyt Lempäälässä asuvan Salovaaran elämässä on kääntynyt uusi lehti. Hän on rakastunut, mennyt kaksi viikkoa sitten kihloihin ja perheeseen syntyy alkusyksystä vauva.

- Totta kai tuntuu ihan mahtavalta. Minulla on ollut jo pitkään vauvakuume. On tuntunut kuin jotakin puuttuisi, ihan kuin olisi jotakin vailla. Toivon, että minusta tulisi mahdollisimman hyvä isä tälle toukalle. Sellainen, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi tehdä mitä vaan.

Katsoessaan nyt elämäänsä taaksepäin Pertti Salovaara löytää teini-ikäisestä itsestään depressiivisiä piirteitä, joita ei osannut silloin tunnistaa.

- Olen aina yrittänyt miellyttää, ja minulle on ollut tärkeää, että minusta on tykätty. Ehkä se juontaa juurensa koulukiusaamisesta. Ajattelin tuolloin, että kyllä minä vielä kelpaan. Nyt se hetki on tullut, se tunne on vapauttava.

Millainen on ollut Salovaaran matka tähän pisteeseen?

1. Lapsuus

"Vartuin Raahessa. Vanhempani erosivat, kun olin yksivuotias, ja jäin äidille. Äiti työskenteli Rautaruukilla konttoristina. Elämä oli niukkaa. Helsingissä asuva tätini auttoi lähettämällä minulle silloin tällöin vaatteita. Kaunis ajatus, mutta vaatteet olivat menneet auttamattomasti pois muodista.

Uskon, että erilainen pukeutuminen vaikutti siihen, että minua kiusattiin ala-asteen kolmannelta siihen asti, kunnes menin yläasteelle. Se oli eristämistä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta muut eivät halunneet olla missään tekemisissä kanssani. Joku keksi, että on olemassa Salovaara-bakteeri. Jos koskettaa minua, bakteeri menee eteenpäin. Totta kai leikki tuntui todella pahalta. Onneksi kaikki eivät lähteneet kiusaamiseen mukaan."

1971 jouluna Pertti Salovaara on vuosi ja kaksi kuukautta. Raahelaisperheen vanhemmat erosivat samoihin aikoihin, ja Pertti-poika jäi asumaan äitinsä kanssa.

"Olisin halunnut pelata jääkiekkoa, mutta meillä ei ollut varaa siihen. Harrastin kirjastoa. 14-vuotiaaksi mennessä olin lukenut kaikki eksistentialistifilosofian merkkiteokset. Ahdistava maailmankuva tuntui omalta - ikään kuin minun elämältäni.

Lapsena ikävöin usein isää. En nähnyt isää niin usein kuin olisin halunnut. Isä oli taivaanrannanmaalari. Hän muutti usein. Onni oli aina seuraavassa kaupungissa. Eihän se niin mene. Jos koko ajan haaveilee jostain muusta, tulee onnettomaksi. Isällä oli monia ammatteja. Hän oli ensin sairaanhoitaja, sitten kanttori, toimittaja, lääke-edustaja ja laskettelukeskuksen markkinointijohtaja. Hän kyllästyi hyvin äkkiä. Se, että isä oli onneton, vaikutti minuunkin.

Olin pikkupoikana usein isän kanssa kuuntelemassa tulikivenkatkuista saarnaa. Isä oli mukana rauhanyhdistyksessä. Jälkikäteen ajateltuna se oli turvallinen perusta, että oli aina jokin taho, kuten Jumala tai Jeesus, jotka eivät koskaan hylkää tai petä.

2. Opiskelu

"Olin koulussa keskitasoa. Minua ei haitannut, jos epäonnistuin kokeessa. Perin fataalin elämänuskon isältä. Hänellä oli tapana sanoa, että ei se niin mene, etteikö se jotenkin mene. Sitten hän lisäsi, että asioilla on luontainen taipumus järjestyä. Aina kun tapahtui jotakin huonoa, ajattelin, että ennemmin tai myöhemmin tämä näyttää hyvän puolensa. Niin se on mennyt."

"Jätin lukion kesken radiotoimittajan työn takia. Mietin, että ei ole järkeä istua koulussa, kun minulla on jo töitä. Olin päässyt Oulun radioon töihin käytyäni avustajakurssin 16-vuotiaana.

Radiourani alussa minulla ei ollut itseluottamusta ollenkaan. Kun studiossa syttyi punainen lamppu, kaikki ajatukset hävisivät päästä. Puhe pätki ja selkäpiissä oli kauhu. Helpotti vasta, kun ystävä sanoi, että ei tarvitse jännittää, sillä tämä ei ole lastenkirurgiaa. Änkytys on pahinta, mitä radiossa voi tapahtua."

1994 suulaasta Pertti Salovaarasta tuli nopeasti yksi Radiomafian suosituimmista toimittajista.

3. Työ

"Olen aina pyrkinyt tekemään asiat mahdollisimman hyvin. Aina sanotaan, että elämässä täytyy olla tavoitteita. Olen itse täysin päinvastainen. Jos ihmisellä on voimakas tavoite, se saattaa pahimmassa tapauksessa syödä fokusta nykyhetkestä. Silloin kurottelee jotain muuta. Eduskuntavaalit 2003 oli ensimmäinen kerta, kun minulla oli tavoite. Siihen asti olin pelkästään mennyt eteenpäin."

"Oikeastaan kansanedustajan ja toimittajan työ ovat hirveän lähellä toisiaan: pitää lyhyessä ajassa omaksua hyvin paljon, pitää löytää asioista olennainen puoli ja pitää osata kertoa asiat ymmärrettävästi.

Pyrin kansanedustajaksi, koska olin toiminut pitkään liikennetoimittajana. Ajattelin, että ei riitä, että puhun radiossa. Pääsin liikenne- ja viestintävaliokuntaan tekemään järkevämpää tieliikennepolitiikkaa. Se oli urani kohokohta. Radiossa kohokohta oli, kun voitin viisi kertaa Telvis-patsaan.

Nyt päivät koostuvat 13- ja 9-vuotiaiden tyttärieni hoitamisesta. Pelaan biljardia Pirkanmaan Pool-liigan ykkösdivisioonassa ja laulan Jätäri-nimisessä bilebändissä.

1996 nuorisojulkkis villitsee väkeä Radiomafian Härdelli-kiertueella Keravan Planet Fun Funissa kollegansa Jusu Lounelan kanssa.

Elämä tuntuu mukavalta. En tämän enempää haluakaan. Tämä on ollut toivottu muutos. En kaipaa enää sellaista härdelliä ympärille, mikä pahimmillaan oli. Ihan hyvä, että asiat ovat vähän pienimuotoisemmin. Todennäköisesti juonnan radiossa kesällä yhtenä päivänä viikossa. Paluu radioon tuntuu hienolta - aivan kuin juurilleen palaisi. Parin vuoden kuluttua tulee 30 vuotta radiohommia täyteen.

Eduskunnan eläkettä en ole ottanut penniäkään. Tulen toimeen taloudellisesti ihan hyvin. En tiedä, mikä minusta tulee isona. Tässä on vielä parikymmentä vuotta ennen eläkeikää aikaa keksiä."

2000 kansansuosio laajeni vuosi vuodelta ja hyllyyn alkoi kertyä Telvis-patsaita. Salovaara voitti parhaan radioäänen palkinnon viisi kertaa peräkkäin 1998-2002 ja alkoi tehdä myös tv-ohjelmia.

4. Isyys

"Tulin isäksi 30-vuotiaana. Se oli valtavan hieno juttu. Lapsuudenseudullani Pohjois-Pohjanmaalla ollaan tunteiden näyttämisessä arkoja, mutta lapsille voi sanoa monta kertaa päivässä, että isä rakastaa teitä. Lapset opettavat tunteiden näyttämistä. En ole vielä päässyt selville, mikä on elämän tarkoitus, mutta olen varma, että se liittyy jotenkin läheissuhteisiin. Kun kaikki muu riisutaan pois, vain rakkaus jää jäljelle."

"Lasten myötä ihmissuhteiden merkitys on valjennut. Olin aiemmin Martti Syrjän linjoilla: "Elämän tarkoitus on murheen karkotus".

Voi se olla niinkin, mutta kyllä ihmissuhteet ovat huomattavasti vankempi elämän tarkoitus.

Alkusyksystä minusta tulee taas isä. Toivoisin, että uusi lapsi säilyisi avioerolta. Avioero on lapsillekin tragedia. Ihmiset eivät esitä erossa itsestään kaikkien kauniimpia puolia. Kukaan ei ole filmaattisimmillaan avioerotilanteessa."

2003 oikeuskansleri Paavo Nikula tarkastamassa vastavalitun kansanedustaja Salovaaran valtakirjaa. Salovaara valittiin eduskuntaan Helsingin vaalipiiristä Keskustan listalta Anneli Jäätteenmäen vanavedessä.

5. Rakkaus

"Minun on ollut aina helppo rakastaa. Olen hyvin sentimentaalinen ja ajatellut aina enemmän tunteella kuin järjellä. Suurin virheeni rakkaudessa on ollut tietty sinisilmäisyys. Olen avautunut nuorempana liikaa ja toinen on käyttänyt luottamustani väärällä tavalla hyväkseen. Se on vaikuttanut, että en ole aikoinaan uskaltanut avautua uudelle ihmiselle kovin herkästi."

"En ole koskaan halunnut olla suhteessa pomo ja niskanpäällä. Minua ahdistaisi, jos kaikki päätökset olisivat harteillani. En haluaisi sellaista vankilaa. Kyllä voimakastahtoisuus ja määrätietoisuus naisessa ovat hyviä piirteitä, kunhan se ei ilmene joka päivä ihan pienimmissäkin asioissa.

Olen seurustellut avovaimoni kanssa muutaman vuoden. Menimme kihloihin kaksi viikkoa sitten. Kun hankkii lapsen, pitää olla varmuus siitä, että kumppani on tuossa edelleen viiden vuoden kuluttua. Naisella ei saa olla tuuliviirimäistä luonnetta, että hän hakisi aina toisaalta onnea.

Huumorintaju on tärkeä ominaisuus ja empatia. Jos menee huonosti, puolisolta saa empatiaa. Se on hirveän tärkeää, kuten myös toisen puolesta uhrautuminen. Se tarkoittaa ihan pieniäkin asioita, esimerkiksi että toinen vie roskapussin, jos ei itse millään jaksa.

Nykyään tunnen itseni hyvin rakastetuksi ja arvostetuksi. Se tuntuu aivan mielettömän hienolta - aivan kuin olisi kotiinsa tullut. En silti pidä aikaisempia suhteitani virheinä. Totta kai matka tähän pisteeseen on ollut pitkä, mutta se on ilman muuta kannattanut tehdä, koska olen oppinut jokaisesta suhteesta."

Pertti Salovaaralta ilmestyy syksyllä runokirja nimeltään Vastustaa.

6. Kriisit

"Ensimmäinen kunnon kriisi minulla oli päälle parikymppisenä, kun erosin kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Kesti vuosia päästä siitä yli. Seuraava kriisi oli isän kuolema. Isä kuoli 47-vuotiaana sydänkohtaukseen. Olin silloin 25-vuotias. Isän poismenoa oli vaikea hyväksyä. Isä oli niin nuori.

Kun kannoimme arkkua hautaan, minulle sattui erikoinen kokemus. Oli talvi, ja pakkasta oli 27 astetta. Siinä seisoessa vartaloni ympäri meni käsittämättömän lämmin aalto - ihan kuin olisin astunut saunan eteiseen. Totaalinen lämpö kesti 10-15 sekuntia, sitten se meni ohi. Tulkitsin sen niin, että isä hyvästeli minut. Se oli hyväksyntää. Vaikka asioita jäi sanomatta, isä halusi sanoa, että älä murehdi, kaikki on hyvin."

"Isän kuolemasta selvittyäni oli pitkään seesteistä. Sain tehdä paljon töitä ja tyttärieni syntymät olivat yhtä onnea ja autuutta. Avioero lasteni äidistä oli iso kriisin paikka. Vaikka siitä on jo vuosia, se tuntuu edelleen kriisiltä. Eroon liittyy aina itsesyytöksiä ja kysymyksiä, olisinko voinut tehdä jotakin paremmin.

Kaikkein suurin kriisin paikka on ollut työuupumus ja masennukseen sairastuminen seitsemän vuotta sitten. Työskentelin tuolloin kansanedustajana.

Ensimmäinen varoitusmerkki oli, kun istuin eduskunnassa tietokoneen ääressä. Kansalaiselta oli tullut kysymys tieliikennelaista. Tiesin vastauksen, mutta en saanut käsiä nousemaan näppäimistölle. Istuin siinä varmaan 20 minuuttia, mutta en pystynyt vastaamaan. Sitten otin takin ja hyppäsin junaan ja mietin, että mikä helvetti minua vaivaa. Vaikutin ulospäin energiseltä, mutta unohtelin asioita, podin unettomuutta ja puhuin hirveän nopeasti.

Sain aluksi kuukauden sairauslomaa. Olin pari kuukautta töissä, kunnes sain taas sairauslomaa. Loppujen lopuksi jäin kokonaan sairauslomalle. On vaikea sanoa, mistä masennus alkaa. En ole oikein koskaan käsitellyt epäonnistumisia. Moni asia on jäänyt käsittelemättä. Se ei ole välttämättä hyvä asia.

Minut valtasi totaalinen väsymys. En jaksanut tehdä mitään. Arkipäiväiset asiat, kuten parranajo ja suihkussa käynti tuntuivat huomattavan vaikeilta. En nähnyt tulevaisuutta - pelkkää mustaa vain. Tuntui, että huomista ei tule. Eihän siinä tilanteessa auta mikään. Ei ole olemassa kikkakolmosta, että nyt otan tuollaisen pillerin.

Sanotaan, että en päivääkään vaihtaisi pois, mutta vaihtaisin kyllä aika monta päivää - jopa viikkotolkulla. Pahinta oli se, että en päässyt sängystä ylös.

En muista ollenkaan, milloin tuntui ensimmäisen kerran, että nyt valkenee. Varmaan se hetki liittyy jotenkin luonnosta saatuihin elämyksiin, että lumi sulaa, onpa hieno juttu.

- Pohjois-Pohjanmaalla on tapana sanoa, että kyllä nyt vastustaa, kun asiat eivät menneet aivan putkeen. Vastustaa voi tarkoittaa myös omaa vastustusta mielen peikkoja vastaan, Salovaara pohtii runokirjansa nimeä.

En voi sanoa, että sairastuminen päättyi tällöin, koska se ei ole päättynyt. En tule koskaan paranemaan. Jaksamiseen liittyvät ongelmat eivät mene koskaan ohi. Masennus on vähän kuin paikoiltaan lumpsahtanut polvi. Sitä pitää varoa koko ajan. Pitää yrittää olla kuormittamatta itseään liikaa.

Minulle on ollut iso pettymys, etten pystynyt hoitamaan kansanedustajan työtä. Ruoskin siitä itseäni vieläkin. Tuhannet äänestäjät olivat luottaneet minuun. Tavallaan se oli luottamuspetos, että minusta ei ollutkaan tähän. Se on asia, josta olen kärsinyt eniten huonoa omaatuntoa.

Syyllisyys on ihan oma tunteeni. Kukaan ei ole tullut syyttämään. Kyse ei ollut siitä, etten olisi pärjännyt kansanedustajana. En vaan jaksanut."

7. Itsetuntoni nyt

"Itseluottamukseni on häilyvä niin kuin varmaan kaikilla. Eihän itseluottamus voi olla koko ajan ihan tapissa, että tänne vaan kaikki haasteet, minä pärjään ja selviän. Kaikista käänteistä huolimatta ajattelen, että olen silti jäänyt plussan puolelle komeasti. En ole tuntenut vihaa, että miksi minulle kävi näin. Asiat pitää ottaa sellaisina kuin ne tulevat."

"Sairastuttuani yllättävän moni ystävä rupesi pitämään välimatkaa. Koin itseni spitaaliseksi. Puheluihini ja tekstiviesteihini ei vastattu enää. Jos tulin kaupungilla vastaan, ihmiset sanoivat vain nopeasti moi. En ole potenut tästä huonoa fiilistä. Olen ajatellut, että se on heidän valintansa ja heidän heikkoutensa. Ei siinä mitään. Tiedän itse, missä mennään.

Tavallaan masennus oli jopa hieno kokemus. Opin paksunahkaisuutta. Tuli mitä tuli, ei voi tulla enää mitään pahempaa.

En tiedä, miksi toipuminen on ollut niin pitkä prosessi. Sille ei ole löytynyt selitystä. Tämä on ollut depressiotsunami. En usko, että olisin voinut tehdä mitään toisin. Olisin varmaan sairastunut, vaikka olisin puhaltanut ilmapalloja työkseni.

Uskon, että olen ottanut työn ja koko elämän liian vakavasti. Minulla oli väärä asenne työntekoon. Ajattelin, että vain minä pystyn hoitamaan työt. Nyt se harha on poistunut hyvin tehokkaasti. Kyllä asiat rullaavat ilman minuakin.

Olen sillä lailla perfektionisti, että jos johonkin hommaan tartun, haluan viedä sen eteenpäin. En tiedä, mistä ihmiselle tulee täydellisyyden harha. Minun on ollut vaikea hyväksyä itsessäni heikkoutta. Heikkouksia on, ja niiden kanssa pitää elää. Sinänsä minulla ei ollut vaikeaa irrottautua työelämästä, koska olen saanut siltä niin paljon, enemmän kuin ikinä olisin voinut pyytää. Kaikki on kuin satamaan saatettua. Jos näiltä jaloilta kaatuisi, mitään ei olisi jäänyt tekemättä.

Olenko nyt onnellinen? Anneli Jäätteenmäkeä mukaillen, olen nyt niin onnellinen kuin pystyn. Niin kuin näillä eväillä voi olla. Elämässä on asioita, joista voi tuntea onnea. Onni liittyy lapsiin. Joskus ajoittain minut valtaa tunne, että elämä on kaunis. Kun kotirannan jäät sulivat, mietin, että kylläpä on nättiä. Pikkujutuista se lähtee."

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?