Hyvä olo

Miss Suomi 2013 Sara Chafak löysi sen oikean jo 14-vuotiaana: "Mä olin heti, että naimisiin"

Julkaistu:

Vuosaari yhdeksän vuotta sitten: auringonvalo ei langennut taivaista, kun
Sara Chafak ja Tuomas Varesvuo kohtasivat Kallahden koulun pihalla.

- Kävimme samaa koulua ja tunsimme kyllä toisemme. Mutta en muista, että olisin kokenut jotain valaistumista, Tuomas muistelee.

- No sulla varmaan oli noin, Sara nauraa.

- Mä olin heti, että naimisiin. Seuraavat kolme vuotta menivätkin, että en muuta ajatellutkaan kuin Tuomasta. Koulu meni läskiksi, mutta päiväkirjan sivut täyttyivät, Sara liioittelee hymyillen.

 

Se on omasta päästä kiinni.



Sara ja Tuomas ovat ensi viikolla olleet yhdessä yhdeksän vuotta. Se on paljon nuorille ihmisille. Vielä enemmän se on useimmille naisille, jotka ovat käyneet läpi missivuoden.

- Missihomma oli sellaista kiirettä koko ajan. En oikeastaan ehtinyt ajattelemaan mitään koko vuonna, Sara kertoo.

- Hirveästi meillekin povattiin suhteen loppumista, Tuomas toteaa.

- Se on omasta päästä kiinni. Kun yhtäkkiä pompahtaa sinne ylös, sitä haluaa lisää huomiota - varsinkin miehiltä. Mikään ei riitä.



Sara epäilee, että suhteessa ei ole oikeaa rakkautta, jos on riippuvainen muiden huomiosta.

- Eivätkä kaikki jätkätkään ole siihen valmiita, hän lisää.

Tuomas myöntää, että Saran missiyteen piti totutella, mutta lopulta se ei ollutkaan vaikeaa.

- Sellaista päivää ei sitten tullutkaan, että minun olisi pitänyt epäillä meidän suhteemme tilaa.
 


Ihastuin Saran luonteeseen. Hän erosi muista tytöistä. Tuli mukaan pelaamaan jalkapalloa.


Palataanpa hetkeksi yhdeksän vuoden takaiseen Vuosaareen, Kallahdenraitin tienoille. Mikä toisessa silloin vetosi?

- Ihastuin Saran luonteeseen. Hän erosi muista tytöistä. Tuli mukaan pelaamaan jalkapalloa, Tuomas muistaa.

Saraa ei kiinnostanut olla tyttöjen porukoissa.

- Se oli sellaista kynsilakoista jauhamista. Jätkien kanssa oli paljon rennompaa.

Sara uskoo rakkauteen ensisilmäyksellä. Tuomas on epäileväisempi.

- Siinä sä tulit vastaan ja heti kolahdit mulle, Sara katsoo Tuomasta silmiin.

- Se hetki, kun avasit suusi, ja sanoit: "Moi, mä oon Tuomas."

Sara kertoo aistivansa ihmisistä ensimmäisen lauseen aikana, millaisia he ovat. Tuomaksessa hän näki parhaan ystävänsä.



Sara ja Tuomas ovat kiireisiä. Saran työ vie häntä milloin minnekin. Tuomas käy viimeistä vuotta kouluaan. Yhdessäolon ihanuus on kuitenkin vain asenteesta kiinni.

- Meillä on sellainen maailman helpoin ja tavallisin arki. Iltaisin syödään hyvin ja mennään sänkyyn katsomaan piirrettyjä, kuten Simpsoneita, Sara luonnehtii.

Molemmat asettavat tällä hetkellä etusijalle työn ja opiskelun.

- Jos olisin nyt sinkku, ei mulla olisi aikaa seurustella. Ihana päästä iltaisin kotiin, jossa on ihminen, joka kuuntelee. Työ, työ, suhde ja työ, Sara luettelee tärkeysjärjestyksen.
 


Meillä on sellainen maailman helpoin ja tavallisin arki.


Välillä Sara ja Tuomas ovat kuin vanha aviopari. Kinastelevat, huokailevat toistensa sanomisille. Ja tekevät kaiken silti hellästi, toisistaan välittäen.

- Arki on parasta, kun on paras kaveri, jolle voi nalkuttaa, Sara mulkaisee Tuomasta.

- Ei Sara nalkuta.

- Nalkutanpas, jos kiusaat mun kissoja. Sä et osaa silittää niitä.

Yhdeksän vuoden suhteen jälkeen Sara ja Tuomas tietävät, miten toinen pidetään tyytyväisenä.

- Saraa pitää silittää joka ilta.

- Niin, siis sä et saa unta, jos et silitä mua, Sara napauttaa Tuomakselle.

- Olet keksinyt tuon ihan itse, Tuomas pyörittää päätään.

- No et sä ainakaan osta kukkia ja suklaata, Sara keksii.

- Eikä meillä ole edes hellittelynimiä toisillemme, Tuomas lisää vettä myllyyn.

- Multa ainakin katoaisi halut, jos kutsuisin miestäni joksikin nallekarhuksi, Sara hytkyy naurusta.

Niinpä, kuin vanha aviopari.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt