Sini-, harmaa- ja vihreäsilmäisten ihmisten osuus väestöstä on kaikkein suurin Suomessa. Peräti 89 prosentilla suomalaisista on vaaleat silmät – pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
Melkein yhtä sinisilmäisiä ovat ruotsalaiset, norjalaiset ja virolaiset. Sinisilmäisten osuus on korkea myös Tanskassa, Latviassa ja Brittein saarilla, erityisesti Irlannissa ja Skotlannissa.
Yli puolet väestöstä on sinisilmäisiä suurin piirtein Alppien pohjoispuolella: Pohjois-Ranskassa, Saksassa, Tshekissä ja Slovakiassa sekä Ukrainassa ja kaikissa näitä pohjoisempana olevissa maissa.
Euroopan vähiten sinisilmäisiä ovat kreikkalaiset, joista 17 prosentilla on vaaleat silmät. Jopa turkkilaiset ovat enemmän sinisilmäisiä.
Vielä viime vuosisadan puolivälissä amerikkalaisista puolet oli sinisilmäisiä, mutta nyt ominaisuus on Yhdysvalloissa selvästi vähenemässä. New York Timesissa julkaistun artikkelin mukaan enää vain yksi kuudesta amerikkalaisesta katsoo maailmaa sinisin silmin.
Kaikilla vaaleasilmäisillä yksi esi-isä
Sinisilmäisyys on geneettisesti periytyvä ja väistyvä ominaisuus. Aiemmin silmien värin ajateltiin periytyvän yhden geenin kautta, jolloin lapsesta tulisi ruskeasilmäinen, jos hän perisi geenin yhdeltäkin vanhemmalta. Ajan mittaan väestön sekoittuessa tämän on ajateltu johtavan sinisilmäisyyden häviämiseen väestöstä.
Uudempi tutkimus on kuitenkin osoittanut, ettei silmien väri periydy näin suoraviivaisesti.
Kööpenhaminan yliopiston professori Hans Eibergin mukaan kaikki ihmiset ovat alun perin olleen ruskeasilmäisiä ja sinisilmäisyys ilmestyi väestöön mutaationa noin 6000–10 000 vuotta sitten. Kaikki vaaleasilmäiset ihmiset ovat Eibergin mukaan yhden ja saman esi-isän jälkeläisiä.
Sinisilmäisyyttä hän pitää yhtenä merkityksettömistä geenimutaatioista, joilla ei ole vaikutuksia elinkelpoisuuteen. Samankaltaisia ominaisuuksia ovat pisamat, hiusten väri tai kaljuus.