Suomen miesten jalkapallomaajoukkue pelasi kolmen päivän sisällä kaksi täysin erilaista ottelua kahta täysin eritasoista kelta-asuista joukkuetta vastaan.
Lauantaina Ukrainaa vastaan oli isoa juhlahumua, kun Olympiastadionille voitiin viimein ottaa lähes täysi tupa. Juhlat pilasivat pitkät jonot katsomoon ja vessoihin sekä erinomaisesti pelannut vastustaja.
Suomi pelasi heikosti, ja messiaaniseen asemaan noussut valmentaja Markku Kanerva sai ansaittua kritiikkiä valitsemastaan pelistrategiasta ja reagoinnistaan pelin aikana.
Tiistaina Nur-Sultanissa Kazakstanissa Huuhkajat voitti hallitsemalla kamppailua mielin määrin.
Kentällä nähtiin raikasta tuulta, kun Leo Väisänen ja Robert Ivanov pelasivat toppareina ja Urho Nissilä keskikentällä. Teemu Pukki iski kaksi osumaa ja nousi maaottelumaaleissa itsensä Jari Litmasen ohi.
Kaikki Kanervan valtakunnassa taas hyvin? Ei tietenkään, vaikka Kazakstan kaatuikin heikkotempoisessa kamppailussa helposti.
Ukraina on Euroopan 15 parhaan jalkapallomaan joukossa oleva huippuryhmä, joka eteni EM-kisoissa kahdeksan parhaan joukkoon.
Kazakstan mahtuu hädin tuskin 50 parhaan eurooppalaisen jalkapallomaan joukkoon. Valtiona se ei mahdu edes Eurooppaan.
Suomi on tällä hetkellä jossain sijoilla 20–30. Absoluuttista mittaria ei ole olemassa, mutta nämä ovat valistuneita arvioita.
Hyvää suomalaisen jalkapallon kannalta on se kuinka kitkerän maun heikko peli Ukrainaa vastaan jätti. Huuhkajilta osataan vaatia jo paljon.
Teemu Pukki oli Huuhkajien juhlittu sankari.
Keskustan kova ydin muutostilassa
Kolme viime päivää Suomen MM-karsinnoissa jätti myös hämmentyneen, mutta oikeastaan aika oikean kuvan. Huuhkajat on välitilassa.
Suomalaiset jalkapallokannattajat saavat kuukauden lisäaikaa haihatella MM-jatkokarsintapaikasta, joka on enemmän kuin epätodennäköinen ja jonka jälkeen olisi vielä kaksi karsintaottelua kovia maita vastaan.
Sekin on jotain, kun vuosikymmenet todennäköisyyksiä ristiin pelaamisille on laskettu jo puolivälissä karsintoja, minkä jälkeen viimeiset pelit ovat olleet jo merkityksettömiä.
Suomi on isommassa kuvassa välitilassa siksi, että historiallisen EM-kisapaikan napanneen joukkueen rungosta on ulosmitattu jo maksimi.
Varsinkin Huuhkajien selkärangalla, keskustan kovan ytimen muodostavilla Tim Sparvilla, 34, Paulus Arajuurella, 33, ja Joona Toiviolla, 33, alkavat tulla kilometrit pian vastaan.
Kansojen liiga alkaa kesällä 2022, EM-karsinnat vasta maaliskuussa 2023.
Sparv ei ollut ollenkaan mukana kahdessa ottelussa. Arajuuri ja Toivio seurasivat penkillä, kun Väisänen ja Ivanov onnistuivat ottelussa, jossa ei ollut paljon puolustettavaa.
Huuhkajien muutosprosessi henkilöityi kolmen päivän aikana Väisäseen, joka oli jo Ukrainaa vastaan joukkueen toppareista paras. Ivanovin pelirohkeus ihastuttaa.
Molemmat avaavat peliä paremmin kuin edeltäjänsä, vaikka puolustuspelissä on vielä kirittävää, kun vastus kovenee. Viestikapula on joka tapauksessa siirtymässä. Sparvin paikkaaminen on kinkkisempää.
Se, että Suomen jalkapallomaajoukkue on tasaisin syklein siirtymävaiheessa, johtuu siitä, ettei tarpeeksi hyviä pelaajia tule yhtä tasaisena virtana kuin Euroopan huippumaissa.
Pelaajilla vahva mielipide pelijärjestelmästä
Myös pelijärjestelmäkeskustelu nostaa päätään aina kun Suomi ei voita hyvää jalkapallomaata 3–5–2:lla ja kaataa heikomman 4–4–2:lla.
Suomessa rakastetaan jälkimmäistä, koska suomalaisessa jalkapallossa on vahvoja perinteitä englantilaisesta ja ruotsalaisesta jalkapallosta. Se on kiistatonta, että tulokset 4–4–2:lla ovat olleet parempia, vaikka asia ei ole näin yksinkertainen.
Eivätkä Ukraina tai Kazakstan tee oikeutta pelijärjestelmien vertailulle.
Siinä Kanerva alkaa muistuttaa Mixu Paatelaista, että hän on lukkiutunut tiettyyn ajatukseen, josta pelaajat eivät tunnu olevan vakuuttuneita.
Kriittisiä ääniä 4–4–2:n puolesta tulee joukkueen sisältä kysyttäessä ja kysymättä.
Pelaajien tehtävä ei ole päättää pelitavasta. Valmentajan tehtävä on kuitenkin myydä heille oma näkemyksensä. Siinä Kanerva ei ole onnistunut.
Alkuviikon aikana varmistui sellainen ilmeisesti Palloliitolle ja osalle maajoukkueen seuraajille selvä asia, että Kanerva jatkaa päävalmentajana vuoden 2022 loppuun.
Puheenjohtaja Ari Lahti kommentoi maanantaina STT:lle, että asiasta on jostain syystä liikkunut julkisuudessa väärää tietoa. Se johtuu liiton omasta tiedotteesta, jossa sopimuksen kestoa ei kerrottu.
Väärä tulkinta oli, että asia riippuu siitä, selviytyykö Suomi jatkokarsintoihin ja MM-kisoihin. Tämä ei käy liiton tiedotteesta selväksi. Kanervan edellinen sopimus jatkui ehdollisesti sen jälkeen, kun joukkue pääsi Kansojen liigan jatkokarsintoihin.
Murheellista on, ettemme me toimittajat tarttuneet asiaan ennen kuin oletettu sopimuksen päättyminen lähestyi. Murheellista on myös, ettei Palloliitosta oiottu aiemmin väärää tietoa.
Olisiko Englannissa voinut olla vastaavaa epätietoisuutta maan isoimmasta jalkapallopestistä? Tai Ruotsissa?
Varmaa joka tapauksessa on, että Kanerva on ainakin ensi vuoden johtamassa Huuhkajien vääjäämätöntä uudistustyötä.
