Huuhkajien Jesse Joronen kertoo surusta ja ikävästä - Huuhkajat - Ilta-Sanomat

Jesse Joronen oli kuolin­vuoteen ääressä, kun Timo-isä, 54, lähti – näin lämpimästi poika kertoo ääretöntä surua tuoneesta hetkestä

Huuhkajien maalivahti Jesse Joronen jätti seuransa Brescian kesäkauden väliin saadakseen olla isänsä rinnalla tämän elämän viimeiset hetket.

Jesse ja Timo Joronen soittelivat toisilleen päivittäin.

4.9.2021 8:15

Kun Huuhkajat kamppaili viime kesänä jalkapallon EM-kisoissa, joukkueen maalivahdin Jesse Jorosen isä taisteli aikaa vastaan.

Yleisurheiluvalmentaja Timo Joronen, 54, tiesi elävänsä viimeisiä viikkojaan.

Melanooman kukistamiseksi oli tehty kaikki mahdollinen, mutta mikään ei auttanut. Kysymys oli enää siitä, ehtisikö hän nähdä Suomen avausottelun Tanskaa vastaan. Hyvällä tuurilla tavata poikansa vielä kisojen jälkeen.

– Isä henkeen ja vereen urheiluihmisenä halusi nähdä, kun poikansa oli mukana kisajoukkueessa. Hän oli paikalla Kööpenhaminassa. Se oli harvinainen kokemus monien muiden lisäksi, joita iskä vielä sai, Jesse Joronen, 28, kertoo Ilta-Sanomille.

Jesse Joronen pelaa Italian Serie B:ssä.

Suomen joukkue vietti turnausta ennen ja sen aikana viitisen viikkoa kuplassa, toisin sanoen erillään perheistään ja ulkomaailmasta.

Jesse Joronen näki isänsä Parkenin stadionin katsomossa, mutta ei saanut sääntöjen vuoksi mennä häntä lähelle. Se ei maalivahdin onneksi jäänyt viimeiseksi tapaamiseksi.

Kööpenhamina oli sattumalta paikka, jossa Timo Joronen nelisen vuotta sitten kuuli syöpädiagnoosistaan. Poika Jesse edusti kauden ajan FC Kööpenhaminaa, jonka kotistadion on juuri Parken.

– Olin siellä Tanskassa, kun lääkäri soitti. Arvasin saman tien, että nyt on jostain isommasta kyse, Timo Joronen kertoi Ilta-Sanomille muutama päivä ennen EM-turnauksen alkua.

– Lääkärit lupasivat neljä viikkoa. Niin kauan kuin en hyväksynyt, että tämän prosessin yksi mahdollinen lopputulos on kuolema, elämä oli helvettiä. Kun sen hyväksyi, kaikki muuttui helpommaksi, hän jatkoi.

Timo Joronen oli kova urheilumies.

Jesse Joronen ymmärtää isänsä ajattelua.

– Isälle se oli varmasti tarpeellista, ja hänen tapansa oli hänelle oikea. Kyse ei ollut minun kivustani tai kärsimyksistäni, vaan hänen tarpeistaan, voimistaan ja unelmistaan, jotka saattoivat jäädä kesken, Jesse Joronen sanoo.

Hän sai toukokuussa kuulla isänsä elävän viimeistä kesää. Seuraavana päivänä Jorosen edustama Brescia pelasi Italian Serie B:n nousukarsintaottelun Cittadellaa vastaan.

– Illalla iskä soitti, että asia on näin. Sanoin, että kävi ottelussa miten kävi, tulen huomenna kotiin. Sitten me hävisimme. Pystyn lokeroimaan asioita ja hoitamaan ammattini hyvin, mutta jotkut asiat ovat tärkeämpiä kuin ammatti.

Samalla lokerointimenetelmällä Joronen selvisi myös kesän EM-kisoista ja osasi jopa nauttia ainutlaatuisesta kokemuksesta. Oli jalkapallo, ja oli isän sairaus. Kaksi erillään olevaa asiaa.

– Meillä on aina ollut hyvä keskusteluyhteys iskän kanssa. Soittelimme joka päivä, ja joku päivä useamminkin. Ihan niitä näitä juttelimme, ei mitään syvällistä.

Jesse Jorosen mukaan isän kuoleman mahdollisuus on sairastumisesta lähtien aiheuttanut isoja henkisiä haasteita, joita on ollut vaikeaa pitää poissa mielestä.

– Ylipäänsä illuusio, joka vanhemmistaan saattaa olla. Se, että he ovat aina täällä läsnä. Pelkojen realisoituminen ja erittäin korkean paineen työn tekeminen oli välillä tosi haastavaa ja aiheutti kipuilua.

Välillä maalivahdille heräsi enemmän toivoa, kun isällä oli parempia vaiheita.

– Ainahan sitä toivoo, että se menisi pois, Jesse Joronen sanoo.

Ei mennyt. Timo Joronen kuoli kotonaan Helsingissä elokuun neljäntenä päivänä – kuutisen viikkoa Huuhkajien kisaurakan jälkeen.

Hänet tuhkattiin viime keskiviikkona.

Jesse Joronen ei ollut mukana sen illan ottelussa Walesia vastaan, mutta lauantaina hän palaa Suomen kokoonpanoon MM-karsinnassa Kazakstania vastaan.

Poika ja isä sonnustautuneina edustusasuihin.

Joronen päätti EM-turnauksen jälkeen jättää seuransa Brescian kesäharjoittelun väliin saadakseen olla lähellä isäänsä.

Kesä oli harvinaista aikaa, sillä Joronen muutti jo 16-vuotiaana kotikunnastaan Simpeleeltä Helsinkiin lukioon jalkapallon vuoksi.

18-vuotiaana matka jatkui Lontooseen Fulhamiin, joten aika isän, äidin ja kahden pikkusiskon kanssa on aina ollut kortilla.

– Kesä oli äärettömän tärkeää aikaa jo sen vuoksi, että perhe sai olla yhdessä koolla ensimmäistä kertaa oikeastaan vuosikymmeneen. Tietenkin se oli surun ja sairauden varjostama, mutta todella arvokasta. Sellaista… perhe-elämää, Joronen sanoo.

Isä sai olla saattohoidossa kotonaan loppuun asti.

– Äiti ja siskoni tekivät ihan älyttömästi sen eteen, että isällä olisi mahdollisimman hyvä olla. Itse autoin sen, minkä pystyin.

Kaikki olivat paikalla myös kuoleman hetkellä.

– Ilmaisimme rakkautta toisillemme. Ja kiitollisuutta yhteisestä ajasta. Nyt on ääretön suru ja ikävä. Muu maailma jatkaa ja unohtaa, mutta itselleni tämä on valtavan iso ja surullinen asia.

Timo Jorosen merkitys Jesse-pojan urheilu-uralle oli valtava.

– Hän oli erittäin liikunnallinen ihminen, joka toimi aluksi innostajana, myöhemmin valmentajana ja vielä myöhemmin mentorina siinä, mitä urheilu kokonaisuudessaan käsittää.

Jorosten perheen pihassa pelattiin ahkerasti jalkapalloa, kun Jesse oli pikkupoika.

Timo Joronen päätyi pienestä maatalosta Rautjärven kunnasta arvostetuksi valmentajaksi. Isänsä tuella Jesse puolestaan nousi vastoin todennäköisyyksiä Simpeleen Urheilijoista Fulhamin ykkösmiehistöön, Suomen maajoukkueeseen ja aina Italian Serie A:han.

– Hänen tekemänsä työ minun ja monien muiden kanssa oli merkityksellistä. Osin menestyksellistä, mutta ennen kaikkea merkityksellistä. Isälle tärkeintä oli välittäminen. Urheilusta ja liikunnasta tuli meille yhteinen kieli, jonka lomassa saatoimme puhua oikeastakin elämästä.

Joronen sanoo isänsä kautta ymmärtäneen, kuinka paljon Suomessa on vapaaehtoisia tai pieniä korvauksia vastaan valmentavia pyyteettömiä ihmisiä, jotka jäävät useimmiten urheilijoiden varjoon.

– He tulevat marraskuisessa vesisateessa kylmissään kentälle välittämään muiden unelmista. Siinä on jotain todella kunnioitettavaa, Joronen sanoo.

Jesse Joronen

Syntynyt: 21. maaliskuuta 1993 Rautjärvellä.

Pelipaikka: Maalivahti.

Ura: 2009–2017 Fulham, 2012 Maidenhead United (laina), 2013 Cambridge United (laina), 2014 Accrington Stanley (laina), 2015–2016 Stevenage (laina), 2017–2018 AC Horsens, 2018–2019 FC Kööpenhamina, 2019– Brescia.

Maaottelut: 14 A-maaottelua.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?