Christian Eriksen: Saku-Pekka Sundelinin kommentti - Huuhkajat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Tämän yhden kerran jalkapallossa oli kyse elämästä ja kuolemasta

Suomen historiallinen EM-avaus Parkenilla oli monien ristiriitojen kamppailu. Christian Eriksenin sairauskohtaus sysäsi jalkapallon hetkeksi sivurooliin, kirjoittaa Saku-Pekka Sundelin.

13.6. 9:18

Joskus jalkapallo on vain jalkapalloa. Toisinaan taas oikein mikään ei riitä sanallistamaan yhtä jalkapallo-ottelua.

Suomen ja Tanskan kohtaaminen Kööpenhaminassa oli molempia. Vain jalkapalloa ja todella paljon jalkapalloa suurempaa.

Urheilussa puhutaan välillä banaalisti, että kyse oli elämästä tai kuolemasta. Eilen kyse oli juuri siitä.

Yksikään teksti ei voi tehdä oikeutta sille, mitä kaikki Huuhkajien historian ensimmäisen EM-kisaottelun nähneet ja varsinkin Parkenin stadionilla paikalla olleet kokivat.

Jo alkuasetelmat sisälsivät niin monta tunteikasta tarinaa. Yli 80 vuotta Suomi on yrittänyt jalkapallon miesten arvokisoihin.

Kun se sinne pääsee, kiinalaiselta eläintorilta liikkeelle lähtenyt epidemia pysäyttää koko maailman. Kisat siirretään, perumistakin harkitaan.

Reilussa vuodessa koronaepidemia on tehnyt tuhojaan, tappanut ja uuvuttanut ihmisiä. Se on koskettanut ihan kaikkia.

Jalkapallon EM-kisojen pelaaminen tässä hetkessä on ristiriitaista. Koronatilanne on helpottanut, mutta matkustaminen ympäri Eurooppaa lisää riskiä levittää virusta. Väkijoukot kokoontuvat stadioneille ja baareihin.

Samaan aikaan urheilu tarjoaa valtavasti iloa ja lohtua ympäri maailmaa ahdistuksen keskellä. Elämä vaikuttaa hetken taas normaalilta. Tarvitsemme sitä tunnetta.

Siksi Parkenin katsomon pauhu tuntui aivan käsittämättömän hyvältä. Elämöinti todella liikutti, vaikka toimittajan ammatissa jalkapallo-otteluista on raportoinut joskus jopa kyllästymiseen asti.

Yhdessä sekunnissa kaikki se muuttui kuitenkin täysin merkityksettömäksi. Yhdentekeväksi.

Tanskan Simon Kjär ja Kasper Schmeichel lohduttivat kentälle tullutta naista, jonka on kerrottu olevan Christian Eriksenin puoliso Sabrina Kvist Jensen.

Sen tiesi heti, että jotain on vialla ja pahasti. Tanskan tähtipelaaja Christian Eriksen lähti vastaanottamaan sivurajaheittoa, kun hänen kehonsa asento muuttui oudoksi.

Pallo palautui kaikesta huolimatta Eriksenin jalasta heittäjälle. Mitä se pelleili, ajattelin hetken, kunnes Tanskan pelintekijä lyyhistyi maahan.

Robin Lod näytti ensimmäisenä, että apua tarvitaan, nopeasti.

Ei kulunut pitkään, kun koko stadionin häly vaimeni. Oli pelottavan hiljaista.

Televisioruuduissa ehdittiin nähdä kuvia totaalisen tiedottomasta Eriksenistä. Katsomossa ihmiset halasivat toisiaan. Moni itki. Kaikki pelkästivät pahinta.

Kentän toisessa päässä katsojat suhtautuivat vihamielisesti tilanteen dokumentoineisiin valokuvaajiin, mikä on inhimillistä. Toisessa päässä joku kuvaajista kehotti olemaan kokonaan kuvaamatta.

Journalistit tekivät työtään. Julkaisupäätöksissä punnitaan sitten tarkemmin, mitä lopulta esitetään. Livevideo on näissä tilanteissa isompi ongelma.

Parkenin yleisö hiljeni täysin, kun Eriksen lyyhistyi nurmen pintaan.

Tanskan pelaajat kerääntyivät kehään maassa maanneen joukkuetoverinsa ympärille peittääkseen näkyvyyttä.

Kukaan heistä ei ole ikinä kokenut vastaavaa, mutta silti he tuntuivat toimivan vaistonvaraisesti ja alkukantaisesti.

Pelaajat suojelivat ja olivat lähellä, vaikka selvästi teki pahaa. En tiedä, voiko urheilussa nähdä mitään liikuttavampaa. He olivat joukkue.

Vaikka urheilussa on kyse kilpailemisesta toista vastaan, joskus jopa vihamielisyydestä, Parkenin hetki yhdisti ihmisiä.

Paulus Arajuuri nosti kätensä epätoivoisena naamansa päälle. Tim Sparv oli käyttänyt kaikki aiemmat pelikatkot käymällä tilanteita läpi Markku Kanervan ja joukkuekavereidensa kanssa. Nyt hän katsoi tyhjyyteen. Huoli näkyi kauas.

Kaikki halu voittaa toinen ja olla joka tilanteessa parempi kuin vastapuoli kaikkosi.

Yksi ihminen nurmella kamppaili hengestään. Ensiapuväen voimakkaita elvytystoimia ei voinut olla pelaajarivistön takaa näkemättä. Se teki pahaa.

Tanskan pelaajat kerääntyivät Eriksenin ympärille.

Ottelun erotuomari ei oikein voinut tehdä ottelun keskeytyspäätöstä ennen kuin Eriksen saataisiin vietyä pois 16 000 ihmisen silmien alta.

Joku lähempänä taisi nähdä hänessä liikettä, sillä helpottuneet äänet ja aplodit levisivät ympäri stadionin. Tanskalaistähti kannettiin viheriöltä pelaajien marssiessa perässä.

Ei kai peliä voitaisi enää jatkaa, eihän? Mutta mitä tapahtuisi Suomen kisoille? Niin ristiriitaisesti ihmismieli tällaisessakin tilanteessa ajattelee, vaikka jalkapallo tuntui sivuseikalta.

Lopulta kenttäkuulutus kertoi, että Eriksenin tila on vakaa ja hän on hereillä.

Siinä vaiheessa suomalaiskatsomo alkoi huutaa yhdessä Christian, johon tanskalaiset vastasivat Eriksen. Christian. Eriksen. Christian Eriksen.

Aiemmat tiukkasävyiset sananvaihdot ja huutelut kaupungilla olivat kaukainen ajatus. Ihminen tietää, että peli on pohjimmiltaan leikkiä.

En ole ikinä ollut niin ylpeä suomalaisuudestani. Osaamme olla fiksuja, ajattelevia ja empaattisia ihmisiä. Tyhjyyden tunne ja voimakas liikutus kamppailivat elintilasta sisälläni.

Kun kuuluttaja ilmoitti, että molemmat joukkueet haluavat, että ottelu pelataan loppuun, en tiedä, mitä asiasta ajattelin.

Se kuulosti hyvältä uutiselta Eriksenin terveydentilasta. Pelaajat varmasti tietävät parhaiten, miten he kykenisivät asian käsittelemään.

Ehkä jatkaminen oli heillekin tapa päästä traumaattisesta tilanteesta yli.

Kirjailija Albert Camus on lausunut, että kaiken minkä hän on oppinut etiikasta ja moraalista, hän on oppinut jalkapallosta.

Olisin halunnut kuulla, mitä Camus olisi tässä tilanteessa todennut. Minulle lauantainen ottelu sai aikaan enemmän moraalisia kysymyksiä kuin opetti.

En syytä joukkueita mistään. Päätös saattoi olla juuri oikea.

Sen tiedän, että pelaajat ovat muutenkin jo kansallisten ja kansainvälisten jalkapalloliittojen koekaniineja.

En ota kantaa Eriksenin sairauskohtaukseen, koska en sen taustoista tiedä, mutta nykyisillä ottelutahdeilla testataan jo pelaajien henkisen ja fyysisen sietokyvyn äärirajoja.

Korona-aikana yhteiskunnat olivat pysähdyksissä, mutta jalkapallosarjat pyörivät, koska piti tarjota sirkushuveja. Ja minähän katsoin.

Kysyn silti, milloin pelaajilla on ollut viimeksi kunnon tauko, kun sarjat jatkuivat edellisten loputtua? Tervettä tämä ei enää ole, johtui Eriksenin tapaus mistä tahansa.

Joel Pohjanpalo iski ristiriitaisten tunteiden ottelussa Suomen voittomaalin.

Huuhkajien historian ensimmäisestä arvokisaottelusta piti tulla ikimuistoinen. Siitä toden totta tuli.

Tietenkin draaman kaareen kuului, että Joel Pohjanpalo iski maalin, Lukas Hradecky torjui rangaistuspotkun ja Suomi voitti.

Puhutaan niistä joskus myöhemmin. Sitten, kun tiedämme, että Christian Eriksen voi hyvin ja toipuu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?