Huuhkajat: ”Pitch invasion” on ennen kaikkea itsekkyyden invaasio - Huuhkajat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Huuhkajien fanit vyöryivät kentälle sanktioiden arvoisesti – mutta ”pitch invasion” on ennen kaikkea itsekkyyden invaasio

Kuvituskuva
Julkaistu: 18.11. 11:51

Kentälle ryntäämisessä suuren jalkapallo-ottelun jälkeen on kaunista romantiikkaa, mutta on siinä muutakin: ahnetta itsekkyyttä, kirjoittaa urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen.

Yksi viime perjantain isoista keskustelunaiheista ennen Suomen ja Liechtensteinin EM-karsintaottelua oli kannattajien mahdollinen kentälle ryntäys – pitch invasion – joko jopa pelin aikana tai viimeistään sen jälkeen.

Pitch invasion nauttii kannattajien keskuudessa romanttista ihailua. Maailmalla tehdään niin hyvin usein, kun rakas joukkue saavuttaa jotakin merkityksellistä, ja sitten järjestävä seura tai paikallinen palloliitto maksaa sakot.

Monet joukkueet osaavat budjetoida kentälle ryntäyksestä tulevat sakot hyvissä ajoin etukäteen. Niin varmaan osasi Suomen palloliittokin, siksi tyynesti pääsihteeri Marco Casagrande otti perjantain tapahtumat, kun tuhatkunta kannattajaa ryntäsi kentälle Suomen voitettua Liechtensteinin ja varmistettua historiallisen EM-reissun.

Casagrande arvioi, että Suomi selviää sakoilla.

Pahimmassa tapauksessa pitch invasionin seuraamukset voivat olla vakavammatkin, kuten esimerkiksi tulevien otteluiden pelaaminen tyhjille katsomoille tai ainakin teoriassa jopa pistemenestys.

Sellaisesta ei ollut perjantaina pelkoa, sillä kannattajat käyttäytyivät tekonurmella asiallisesti. Tv- ja stadionin katsomoihin välittyi alkushokin jälkeen rakkaudellinen ilo. Kannattajat halasivat pelaajia, napsivat selfieitä ja ilakoivat ilman, että kenenkään tarvitsi pelätä tilanteen riistäytyvän käsistä.

Jos pitch invasionin voi tehdä tehdä tyylikkäästi, suomalaiskannattajat näyttivät historiallisella hetkellä osaavansa sen niin tehdä, ja siksi vakavia jatkoseuraamuksia ei tule.

Hellyttävä hetki

Erityisen hellyttävä oli muusikko ja jalkapallofani Tommy Lindgrenin jakama kuva, jossa kaksi pikkulasta heiluttaa Suomen lippuja rauhallisesti kentällä seisoskelevien ihmisten keskellä.

Eipä tuossa mitään paheksuttavaa ole. Söpöä, kaunista ja koskettavaa.

Pitch invasion on siitä huolimatta ristiriitainen traditio.

Sen takia kannattajilta jäi muun muassa näkemättä käynnissä olevan Huuhkajien menestysjakson yksi aivan erityislaatuinen piirre: joukkueella on ollut tapana mennä voiton jälkeen juhlimaan aivan Pohjoiskaarteen kannattajien eteen ja laulaa muun muassa klassikkoa Oi Suomi on.

Lukas Hradeckyllä on ollut megafoni ja yhdessä on tehty aaltoja. Se on ollut unohtumaton näky minkä tahansa karsintavoiton jälkeen.

Se olisi ollut upea nähdä nytkin, kun Suomi teki historiaa.

Näin Huuhkajat kiitti kannattajiaan Turussa 3–0 voittoon päättyneen Armenia-ottelun jälkeen lokakuussa. Vasemmalta Sauli Väisänen, Lukas Hradetsky, Joel Pohjanpalo, Jukka Raitala, Joona Toivio, Juhani Ojala ja Robin Lod.

Näin Huuhkajat kiitti kannattajiaan Turussa 3–0 voittoon päättyneen Armenia-ottelun jälkeen lokakuussa. Vasemmalta Sauli Väisänen, Lukas Hradetsky, Joel Pohjanpalo, Jukka Raitala, Joona Toivio, Juhani Ojala ja Robin Lod.

Olisi myös ollut upeaa nähdä joukkueen saavan juhlia kentällä supersaavutusta keskenään. Sen hetken olisi mieluusti suonut pelaajille, joista moni pelasi Huuhkajissa jo vuosia sitten, kun raajarikko lintu räpiköi säälittävän ja surkean välimaastossa.

Itse olisin voinut katsella hyvinkin pitkään joukkueen käyskentelyä ja halailua kentällä ja sitä, miten kauniisti ja nöyrästi he aina kiittävät kannattajia katsomossa.

Näiden sijaan innokkaimmat kannattajat päättivät muuttaa pelaajien ja muiden fanien juhlat omikseen. Sillä siitähän pitch invasionissa on kyse: omimisesta ja varastamisesta. Jonkin sellaisen ottamisesta, mikä ei kuulu faneille. Fanien pakottavasta, joskin todella itsekkäästä tarpeesta saada olla mukana tapahtumassa vähän enemmän kuin vain kannustaen.

Pitch invasion on monelle kentälle rynnänneelle oma henkilökohtaisen kannattajauran suursuoritus tai -saavutus.

Se ei ole joukkueen tukemista tai lajin kannattamista vaan ahnetta itsekkyyttä, jolla vielä ainakin teoreettisesti vaarannetaan tulevatkin yhteiset juhlat.

Ei kunnioitusta peliä kohtaan

Kentälle ryntäävällä ei myöskään ole paljon kunnioitusta peliä, pelaajia ja joukkuetta kohtaan, koska kenttäalue on pyhä, ja hyvästä syystä sallittu vain niille, jotka ovat sinne paikkansa urheilemalla ansainneet. Olivat syyt miten romanttiset tai historialliset tahansa, ryntääjä astuu aina luvatta alueelle, jolle hänellä ei ole mitään asiaa.

Kun katsoja ryntää kentälle, hän ei anna mitään, vaan ottaa itselleen.

Pelaajat jaksoivat ottaa halauksia vastaan ja nauraa kännykkäkuvissa sekä videoissa, mutta kun massat alkoivat vyöryä kentälle, monen kasvoilla käväisi pelästynyt ilme, joka sitten muuttui väkinäiseksi osallistumiseksi. Ei ollut muuta vaihtoehtoa.

On aivan varmaa, etteivät kaikki nauti siitä, kun lauma tuntemattomia hyökkää kaulaan. Ei sellaisesta kukaan nauti, kun se tapahtuu pyytämättä ja yllättäen, ja jotkut pelaajat olisivat varmasti halunneet jakaa hetken keskenään.

Sitä kaikki eivät halunneet kunnioittaa, koska oma saavutustarve oli suurempi.

Kenttä on kaikissa urheilulajeissa pyhä. Sinne päästäkseen pitää joko olla todella hyvä kyseisessä urheilussa, että ansaitsee kunnian juosta siellä tai sitten pitää itsekkäästi rikkoa yhteisiä sääntöjä.

Huuhkajat saivat juhlia keskenään pukukopissa perjantaina suurvoiton jälkeen.

Huuhkajat saivat juhlia keskenään pukukopissa perjantaina suurvoiton jälkeen.

Telia 5G Areenalla oli perjantaina kymmenentuhatta katsojaa. Heistä ehkä 10–15 prosenttia meni kentälle. He saivat elämänsä ikimuistoisimman hetken, ja moni vuosikausia Huuhkajia uhrautuvasti kannattanut sielufani sai ruksia omalta ”bucket listaltaan” yhden tärkeän kohdan hoidetuksi.

Loput vähintään kahdeksantuhatta fania jäivät katsomoon. He eivät nähneet pelaajia kuin toisistaan irti revittyinä sinivalkoisten paitojen välähdyksiä siellä täällä ihmismassan keskellä.

He eivät nähneet Hradeckyn johtamaa kiitoskuoroa Pohjoiskaarteen edessä. Heiltä vietiin bileiden paras osuus, koska osa kannattajista oli sitä mieltä, että heidän hetkensä oli tärkeämpi kuin muiden hetki.