Suomi–Unkari 1997: Paikalla olleet kertaavat maamme jalkapallohistorian katkerimmat sekunnit – ”Kentälle kolisi kossupulloja” - Huuhkajat - Ilta-Sanomat

Suomi–Unkari 1997: Paikalla olleet kertaavat maamme jalkapallohistorian katkerimmat sekunnit – ”Kentälle kolisi kossupulloja”

Julkaistu: 14.11.2019 6:55

Jos Suomi voittaa perjantain EM-karsinnassa Liechtensteinin, se saa pyyhkäistä lokakuusta 1997 poskella kirvelleet jalkapallokyyneleet. Ilta-Sanomat käy vielä kerran läpi suomalaisen jalkapallohistorian katkerimmat hetket ottelussa Unkaria vastaan 11.10.1997.

Huuhkajilla on perjantaina kaikkien aikojen mahdollisuus painaa lopullisesti unholaan Suomen jalkapallohistorian katkerimmat sekunnit, jotka ovat roikkuneet raskaina jalkapallofanien niskassa yli 22 vuotta.

Ilta-Sanomat elää vielä kerran uudestaan 11.10.1997 pelatun Unkari-ottelun karmeat loppuhetket aikalaismuistoin ja videoin.

Jos Suomi voittaa perjantaina Liechtensteinin, se pääsee varmasti EM-kisoihin. Suomi voi selviytyä kisoihin tappiollakin, jos myöhemmin samana iltana Bosnia ja Armenia jäävät omissa otteluissaan pisteittä.

Lokakuussa 1997 Suomi pelasi MM-karsintaa. Suomi oli jo voittamassa Unkarin, mutta vierasjoukkue sai vielä lisäajalla kulmapotkun, jonka jälkeiset tapahtumat ovat olennainen osa suomalaista urheiluhistoriaa: Unkari tasoitti pelin 1–1:een ja Suomi MM-jatkokarsintojen ulkopuolelle.

  • Jutun pääkuvana olevalla videolla käydään vielä kerran läpi takaiskumaalin jokainen vaihe.

Näin ottelussa mukana olleet kommentoivat tuota maalia Ilta-Sanomissa 9.10.2010:

Mixu Paatelainen, pelaaja

– Meidän piti saada lopussa ensin kulmuri, mutta ei saatu. Unkari hyökkäsi ja sai kulman. Sen jälkeen tuli viisi suomalaiskosketusta ja maali. Sähellysmaali, mäkin olin mukana.

Mixu Paatelainen tositoimissa EM-karsintapelissä 1998.

Mixu Paatelainen tositoimissa EM-karsintapelissä 1998.

– Tuloksen kannalta Unkari-peli oli ehkä uran suurin pettymys, sillä pelattiin hyvin ja olisi ollut hieno päästä play offiin.

– Pelasin silloin Wolvesissa. Lensin seuraavana aamuna Englantiin. Jos Wolvesissa olisi ollut unkarilaisia, olisivat saaneet treeneissä sukille!

Timo Walden, maajoukkueen tiedottaja

– Maalin jälkeen laskeutui täydellinen hiljaisuus. Se jäi mieleen. Katsomosta ei aluksi kuulunut ärräpäitä, ei mitään. Seisoin vaihtopenkin vieressä ja tuijotin shokissa eteenpäin.

– Sitten juoksuradalle rupesi kolisemaan sateenvarjoja, kossupulloja ja kaikkea mahdollista. Silloin tajusin, että ei helkkari, tämä on totta.

– Kopissa ei pelin jälkeen ollut helppo olla. Siellä joku tuijotti seinää, joku kiroili ja joku heitteli kamoja. Sano siinä sitten, että hyvä jätkät, tulkaapa haastatteluun. Mutta kyllä pelaajat hoitivat haastattelut kunnialla, ei siinä mitään.

Harri Ylönen hautasi kasvonsa stadionin nurmeen Unkarin tasoitusmaalin jälkeen.

Harri Ylönen hautasi kasvonsa stadionin nurmeen Unkarin tasoitusmaalin jälkeen.

Harri Ylönen, pelaaja

– Pallo tuli kulmasta ja jäi pyörimään jalkoihin. Kaaduin siinä rytäkässä maahan ja Sami Hyypiä latasi mua pallolla naamaan. Tuli kunnolla turpaan sekä fyysisesti että henkisesti.

– Kauan saisi yrittää, jos haluaisi panna pallon samalla tavalla omaan maaliin. Tuntui kummalta, kun äänekäs yleisö hiljeni. Tuulikin vaikutti tyyntyneen heti.

Sami Hyypiä, pelaaja

– Silloin oli kaatosade ja sen tunnelman muistan aina. Ei ole muuten kovin positiivisia muistoja siitä ottelusta... Muutama viimeinen kosketus oli meidän omia... Se oli valtava harmistus, ja tilanteessa oli käsittämättömän paljon huonoa tuuria. Pallo vain jäi kimpoilemaan omalle alueellemme, Hyypiä muisteli Huuhkajat-kirjassa.

Sami Hyypiällä (vas.) oli pää painuksissa tappion hetkellä.

Sami Hyypiällä (vas.) oli pää painuksissa tappion hetkellä.

Sakari Nupponen, katsoja

– Katsomo E58, ylin rivi 31. Paikat 965, 964 ja 963. Aivan siinä A-katsomon rajalla.

– Vettä satoi koko ajan. Se harmitti, vaikka tunnelma oli mahtava ja mukana oli taskumatti.

– Istuimme niin kaukana siitä loppuhässäkästä, että sitä ei nähnyt, kuullut eikä tajunnut, mitä kentällä tapahtui ennen kuin palloa vietiin keskiympyrään. Olo oli typertynyt. Se ei voinut olla totta.

– Sadetta ei enää huomannut. Olimme eläneet mukana yhdessä suurimmista jalkapalloelämyksistä.

Sami Mahlio, pelaaja

– Pallo oli jo menossa pois omalta rangaistusalueelta, joten lähdin tolpanjuurelta eteenpäin. Ainoa, mitä ehdin tehdä, oli panna jalka väliin. Pallo osui sitten Teuvo Moilaseen ja kimposi maaliin.

Maalivahti Teuvo Moilanen ja Sami Mahlio todistivat maalin syntyä läheltä.

Maalivahti Teuvo Moilanen ja Sami Mahlio todistivat maalin syntyä läheltä.

Teuvo Moilanen, maalivahti

– Etäisyyttä alkaa olla jo peliuraan ja jalkapalloon, mutta olen yhä enemmän ällistynyt kuin huvittunut siitä maalista.

– Kun näin, miten se pallo meni sisään, niin jostain tuli yhtäkkiä mieleen kaikki suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset kirosanat.

– Jos seiväshyppääjän perse hipoo rimaa koko ajan, niin kyllä se rima sieltä alas tulee. Olisi pitänyt olla vahinkovaraa. Jos tekee itse kolme maalia, niin on varaa päästää yksi omiin.

Antero Mertaranta, selostaja

Mertarannan selostus Unkarin tasoitusmaalista on jäänyt suomalaisen jalkapallokansan mieleen ikuisesti. Se meni näin:

 Kestääkö Suomen yksi-nolla-johto vai tuleeko Unkari takaa? Ai jai jai. Ai jai JAI! Hirveältä näyttää ja voi luoja. Voi luoja paratkoon! Neljäkymmentäkuusi ja puoli minuuttia pelattu ja Suomi menettää yksi-nolla-johtonsa. Kolmekymmentäyksi tuhatta ihmistä stadionilla hiljenee täydellisesti.

– Siinä oli kieltämättä epätoivon häivää, Mertaranta kommentoi 13 vuotta myöhemmin.

– Se kuulostaa minulta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä mahtaisin sanoa vastaavassa tilanteessa nyt.

Mertaranta on urallaan pukenut sanoiksi lukemattomia sinivalkoisia urheiluhetkiä. Silti Unkari-peli muistui helposti mieleen.

– Olen suuri jalkapallomies. Tämä Unkari-matsin pettymys menee varmasti viiden pahimman joukkoon suomalaisessa urheiluhistoriassa.

Haastattelut on julkaistu Ilta-Sanomissa 9. lokakuuta 2010.