Kommentti: Hyviä uutisia EM-unelmille – Suomi on toipunut ja voi hyvin

Julkaistu:

kommentti
Huhut Huuhkajien hyytymisestä olivat ennenaikaisia. Suomi vastasi paniikkipuheisiin rauhallisella ja järkevällä esityksellä, kirjoittaa Saku-Pekka Sundelin Turusta.
Oli vaikea uskoa ennen Suomen ja Armenian kohtaamista, että miesten jalkapallomaajoukkueen tilanne oli lopputurnaukseen selviämisen kannalta parempi kuin ikinä ennen. Paras koskaan.

Kaikki omissa käsissä ja vieläpä kilpailijoita Bosnia-Hertsegovinaa ja Armeniaa helpompi loppuohjelma.

Edessä kolme inhimillisintä ottelua kymmenen EM-karsinnan sarjassa. Niin loistavaan tilanteeseen Huuhkajat oli itse itsensä pelannut.

Zenican murhenäytelmä lauantaina tuntui kuitenkin avanneen kansakuntamme jalkapallohaavat – ja arpia totisesti riittää enemmän kuin lähes kaikki vammat läpikäyneen Jari Litmasen kehosta.

Yksi surkea ottelu Bosnia-Hertsegovinassa hyvää vastustajaa vastaan sai kehonkielentuntijat näkemään vaaran merkkejä sakeana ilmassa.

Pelaajat puolestaan toistelivat rauhallisesti mantroja siitä, miten hyvä tilanne oli, kuten olikin. Papukaijamainen toistelu sai kuitenkin miettimään, keitä puheilla yritetään vakuutella.

Pelaajat olivat oikeassa. He vakuuttivat Armeniaa vastaan kentällä ja tarjoilivat uskonpalautuksen epäilijöille Turussa.


Suomen tilanne muuttui 3–0-voitolla Armeniasta kaikkien aikojen parhaasta vielä paremmaksi.

Muistatteko huippuhyökkääjä Teemu Pukin?

Ottelun alku oli erikoinen. Ikään kuin Kupittaan täpötäysi katsomo olisi odottanut diagnoosia.

Missä tilassa potilas olisi Zenican turpasaunan jäljiltä. Ja kyllä Suomi näytti vähän aristelevan paikkojaan.

Joitain hyviä merkkejä oli ilmassa, kun Teemu Pukki oli muutamaan kertaan hilkulla päästä hyvään maalipaikkaan.

Siinä kohtaa alkoi palautua mieleen, minkä tason hyökkääjä Suomella olikaan. Peräti yksi maaottelu ja pari Valioliigan kamppailua ilman maalia tarjosivat ainoastaan kontrastin sille, minkälaista ilotulitusta hänen alkukautensa oikein olikaan.

Puolen tunnin ja lukuisten kulmapotkujen jälkeen saatiin diagnoosi Suomesta.

Lassi Lappalainen lähetti keskityksen ja toinen avaukseen noussut pelaaja Fredrik Jensen tuikkasi avausmaalin.


Helpotuksen saattoi aistia Turun illassa. Potilas on kunnossa, jos potilas ensinkään.

Avausmaali oli kuin lääkärin lupa saada urheilla kunnolla, ja Suomi lisäsi heti kierroksiaan.

Katsomossa sen sijaan kuume alkoi nousta kuume. EM-kisakuume.

Ei niin riekaleinen kuin Riven lippis

Joukkueen esitys oli kokonaisuudessaan laskelmoitu, rauhallinen ja viisas.

Armenian vaarallisena tiedetyt vastaiskut olivat rajusti alimiehisiä, sillä Suomi oli lauantaita huolellisempi, ja sillä oli aina tarpeeksi pelaajia pallon alapuolella.

Armenia sai vain kaksi laukausta maalia kohti koko ottelussa.

Kentältä puuttui neljä metriä johtajuutta, kun Paulus Arajuuri ja Tim Sparv olivat poissa, mutta Joona Toivio ja Glen Kamara ottivat entistäkin isompaa roolia.

Sparvia kotikaupungissaan paikannut Joni Kauko onnistui myös erinomaisesti.


Ennen kaikkea Huuhkajien tulivoima hyökkäyspäässä näyttää taas hyvältä, kun Joel Pohjanpalo palasi maajoukkueeseen alustaen Pukin ensimmäisen maalin.

Toisena kärkenä aloittanut Jensen osui puolestaan jälleen Armenian verkkoon. Valitettavasti Jensen joutui tulemaan puujalan takia toisen puoliajan alussa vaihtoon.

Markku Kanerva myönsi ottelun jälkeen, että siihen valmistuminen ei ollut helppoa.

Leikkisä esiintyminen pressitilaisuudessa kertoi myös valtavasta huojennuksesta.

Joku oli leikannut Kanervan sinisen lippalakin osiksi ja kiinnittänyt sen kopin seinään.
Suomi oli lauantain jälkeen yhtä riekaleina kuin “Riven” lippis, mutta joukkue kokosi itsensä ja voitti Armenian vakuuttavasti.

Huuhkajien kannattajaryhmä lauloi ottelun alusta lähtien totuttuun tapaan: “Riven johdolla me mennään kisoihin”.

90 peliminuutin jälkeen Kupittaan jäyhähkö pääkatsomo uskalsi nousta seisomaan ja liittyä lauluun.

Se alkaa olla erittäin lähellä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt