Kommentti: Valioliiga­tähdillä on ollut skandaaleja huumeista, viinasta ja seksistä – mutta Teemu Pukki on ryvettynyt vain ”namukohussa”

Julkaistu:

Huuhkajat
Hyökkääjän stereotypioita rikkova Teemu Pukki voi nousta kaikkien aikojen maajoukkuepelaajaksi, jos hän vie Huuhkajat EM-kisoihin, kirjoittaa Saku-Pekka Sundelin.
Teemu Pukin ääni kuulostaa nuhaiselta. Aivan kuin hänellä olisi jatkuva kevätflunssa päällä.

Hyökkääjä hymähtelee matalasti ja kutsuu itseään sanalla miä ja sinua sanalla siä – kotkalainen kun on. Lupsakaltahan se kuulostaa.

Välillä tulee vahingossa turkulaisia töksähtäviä imperfektejä, jotka ovat luultavasti tarttuneet vaimolta.

Suomen maajoukkueen ykköshyökkääjästä huokuu leppoisuus. Vaikea uskoa, että hän turhista hötkyilisi. Tai tekisi itsestään numeroa.

Tuoreessa Pallokerhon jaksossa keskustellaan Huuhkajien lauantain ottelusta ja myös Pukin tilanteesta. Jos alla oleva soitin ei näy selaimellasi, voit kuunnella jakson tästä.



Kun Pukki oli iskenyt maalin Liverpoolin verkkoon, hän pyysi saada vaihtaa paitaa entisen pelikaverinsa Virgil van Dijkin kanssa. Takaa pelaajatunnelista tuli Jürgen Klopp, iso mies hänkin, joka nappasi Pukin syleilyynsä.

Kotkalainen näytti pikkupojalta muhkeasta parrastaan ja muutaman pykälän taakse uineesta hiusrajastaan huolimatta.

Myöhemmin hän kertoi saaneensa Liverpoolin valmentajalta halin. Ei halausta vaan nimenomaan halin.

Kun Ilta-Sanomien toimittaja Juha Kanerva kirjoitti Pukista elämäkerran, hyökkääjä osoitti harvinaisella tavalla harmitusta.

Pukki kertoi Instagramissa, ettei ollut millään tavalla tekemisissä kirjan kanssa. On ihan normaali käytäntö, että kirjoja tehdään ilman niiden kohteita – ihan samalla tapaa kuin tämä kirjoitus on ulkopuolisen näkemys.

Enemmän Huuhkajien hyökkääjä harmitteli kuitenkin kirjassa ollutta väitettä, että hän olisi aiemmin urallaan syönyt päivittäin karkkia.

Pukki tunnusti kyllä niitä usein syöneensä, mutta ei joka päivä.

Englannissa, jossa Pukki tällä hetkellä luo uraansa, kirjoitetaan paljon elämäkertoja jalkapalloilijoista. Niissä kirjoissa otsikot syntyvät huumeista, viinasta, vieraista naisista ja peliriippuvuuksista.

Namukohu on niihin nähden hellyttävä, ja ehkä myös kovin Pukin näköinen.

Hienoa Suomi-kuvaa maailmalle

Tällaisen rangaistusalueiden saalistajan käsissä ja jaloissa on Suomen A-maajoukkueen mahdollinen paikka historialliseen ensimmäiseen EM-lopputurnaukseen.

Hyökkääjän pitää olla ikävä, itsekäs ja jopa kusipää. Niin usein toistellaan.

Myös Pukin ongelmaksi laskettiin joskus häijyyden puute. Twitterin parodiatili Ilkeä Pukki on monella tapaa osuva.

Analyysi on kuitenkin väärä, ja Pukki rikkoo kaikkia mahdollisia hyökkääjän stereotypioita.

Kyllä hän puolensa osaa kentällä pitää, mutta ei kotkalainen ole muuttunut millään tapaa ilkeämmäksi, jos ei sellaiseksi lasketa jatkuvien pettymysten tuottamista vastustajille.

Itse asiassa Pukki on mitä mainioin lähettiläs Suomelle tähtikultin ryvettämässä Englannissa.

Brittitoimittajat muistavat jatkuvasti mainita tämän maanläheisyyden, mutta erityisen ylpeitä suomalaisten kannattaa olla toisesta asiasta.

Kun Pukki oli iskenyt ensimmäisen hattutemppunsa Valioliigassa, kärjeltä kysyttiin, miten hän aikoo juhlia saavutustaan.

Pukki vastasi, että hän jää kotiin pienen tyttärensä kanssa, sillä vaimolle oli luvattu vapaailta ystäviensä kanssa.

Kymmenet tuhannet ihmiset olivat hetkeä aiemmin laulaneet hänen nimeään, mutta Pukki lähti mielellään kuuntelemaan yhden pienen ihmisen vaatimuksia.

Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita, vaikka emme mekään vielä täydellisiä ole.

Pukki ei ikinä piiloudu

Tiedämme, ettei Pukilla ole aina mennyt pelikentillä pelkästään hyvin.

Ei ole pitkä aika siitä, kun hänellä oli maajoukkueessa pitkä maaliton jakso. Niinä aikoina hyökkääjästä tuli välillä synti-Pukki.

Valioliigan alettua maaottelun yhteydessä järjestettiin erillinen Pukki-pressi. Muistan sellaisiakin aikoja, kun moni ei häntä edes haastatellut.

Kotkalainen on heikoillakin hetkillä sopivalla tavalla tiedostanut erityisen statuksensa maajoukkueessa.

Hän ei ole ikinä piiloutunut, vaan tullut aina suoraan otteluiden jälkeen purkamaan tuntonsa rehellisesti.

Välillä v-sana on vilahdellut niin paljon, että niitä on pitänyt tekstistä sensuroida. Vastuun joukkueen epäonnistumisesta hän on toisinaan ottanut kontolleen. Se kertoo henkisestä vahvuudesta.

Tämäkin puoli Pukista on hyvä tietää.

Jos maailmassa tai urheilussa on olemassa jonkinlainen kosminen oikeus, Pukki ansaitsee nämä hetket, joita hän jalkapalloilijana juuri nyt elää.

Ja mikäli Pukki veisi Suomen maaleillaan EM-kisoihin, hänestä voisi alkaa puhua kaikkien aikojen suomalaisena maajoukkuepelaajana. Siis maajoukkuepelaajana.

Kaikkien aikojen pelaaja on Jari Litmanen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt