Kommentti: Kantaako tämä huuma Huuhkajat EM-kisoihin?

Julkaistu:

kommentti
Olemme saavuttamassa pisteen, jossa pitää keksiä parempia argumentteja sille, miksi Suomi ei selviäisi jalkapallon EM-lopputurnaukseen 2020, kirjoittaa Saku-Pekka Sundelin.
Suomi on Markku Kanervan kahden ja puolen vuoden päävalmentajakauden aikana voittanut isoimman osan otteluistaan. Muiden muassa Islanti, Unkari, Kreikka ja Bosnia-Hertsegovina on kaadettu päästämättä maaliakaan niitä vastaan.

Huuhkajat on pelannut Kroatiaa vastaan vieraissa tasan ja tasannut pisteet Turkkia vastaan kotona.

Jokainen jalkapalloa seuraava tietää, miten kovista vastustajista on kysymys.

– Kova joukkue olemme näköjään mekin, Petteri Forsell huomautti lauantaina Ratinassa.

Niinpä. Heikosta jalkapalloitsetunnosta kärsivän kansakuntamme olisi ehkä vihdoin syytä alemmuudentunnossaan muistaa tämä tosiasia.

Suomi voitti viime vuonna Kansojen liigan lohkonsa, ja joukkue on osoittanut EM-karsintojen alussa, ettei kyse ollut sattumasta.

Miesten maajoukkueen ikuiselta tuntuva arvokisapaikan metsästys on henkinen taakka, jonka toivotaan murtuvan, mutta uskon kanssa on toinen juttu.

Sitä toivotaan vähän samalla tapaa kuin päävoittoa lauantain lottoriviä tarkastettaessa. Aina mahdollista, mutta ei ikinä oikein todennäköistä.

Jotain erityistä on nyt kuitenkin meneillään suomalaisessa jalkapallossa. Huuhkajat on kova ja ennen kaikkea vaikeasti voitettava joukkue, on ollut jo pidemmän aikaa.

Olemme saavuttamassa pisteen, jossa pitää keksiä parempia argumentteja sille, miksi Suomi ei selviäisi jalkapallon EM-lopputurnaukseen 2020

Luontoäitikin värittää tarinaa

Tampereen lauantai-ilta Bosniaa vastaan oli jatkumoa Islannin, Unkarin ja etenkin Kreikan kaatamiselle. Kaikki olivat kypsiä ja eheitä suorituksia, jollaisia ei liikaa suomalaisen jalkapallon historiassa ole todistettu.

Bosnian kaatamisessa oli jopa sadunomaisia piirteitä, samanlaisia kuin perhosen laskeutumisessa Cristiano Ronaldon kasvoille EM-kisojen loppuottelussa 2016 Pariisissa.

Luontoäidin draamantaju ja ajoitus olivat kohdillaan, kun rankkasade alkoi heti Teemu Pukin maalin jälkeen. Tunnelma sähköistyi, eikä pelkästään ilmassa välähdelleiden salamoiden takia.

Lauantai oli yksi kaikkien aikojen futisilloista Suomessa keskellä suomalaisen maajoukkuejalkapallon suurta nousukautta ja momentumia.

Suomen EM-karsintatarina on totta kai vasta alkutekijöissään. Ja jos narratiiveista puhutaan, on hyvä muistaa, että rankkasade liittyy myös suomalaisen jalkapallon kipeimpään hetkeen.

Ero on siinä, että Unkaria vastaan 1997 niskaan tullut vesi oli kylmää, kun se lauantaina Tampereella sai aikaan lähinnä woodstockmaisen hurmoksen.

Jalkapallomaajoukkueesta on silti mahdoton puhua ilman varauksia ja toppuuttelua.

Joukkue hävisi Kansojen liigan kaksi viimeistä peliään Kreikassa ja Unkarissa, vaikka varmistikin jatkopaikkansa.

EM-karsintojen avauksessa Italiaa vastaan ei ollut mitään mahdollisuuksia. Vaikea vieraspeli Armeniassa päättyi voittoon, joskin melko heikolla esityksellä ja “epäsuomalaisittain”, kuten Lukas Hradecky tulkitsi.

Peli Bosniaa vastaan oli keskinkertaista Pukin maaliin asti. Sen jälkeen Suomi pelasi festivaalijalkapalloa.

Suomi on oppinut voittamaan tärkeillä hetkillä – monella eri tavalla.

Suomi on edelläkävijä

Kanervaa on pidetty hyvin kaavamaisena valmentajana, mutta sitä voi varsinkin tulosten perusteella pitää hyveenä. Kaavat luovat turvaa.

Bosniaa vastaan hän teki normaalia suurempia viilauksia pelaajistoon ja pelitapaan.

Suomi hyökkäsi 4-2-3-1-muodostelmalla tutun 4-4-2:n sijaan. Kanervan tinkimättömään ja kellontarkkaan vaatimustasoon vaikeammin istuva Petteri Forsell sai yllättäen paikan avauksessa.

Terveellä tavalla individualistinen Forsell ei pelannut nappiottelua, mutta osoitti silti, että jopa hän voi soveltua Kanervan kollektiiviin.

Kun ottelun jälkeen Forsellilta kysyi hänen omista otteistaan, taituri harhautui puhumaan joukkueesta. Ei kiusallisen harkitusti, vaan vilpittömästi.

Tieteellinen lähestymistapa ja akateemisuus ovat lisääntyneet jalkapallossa. Ne ovat myös Kanervan ja hänen valmennusryhmänsä peruskivet.

Tapa, jolla kylmä laskelmointi yhdistyy kentältä katsomoon asti paistavaan intohimoon ja tunnetasoon, on suorastaan mullistavaa.

Hyvä journalismi puolestaan perustuu siihen, että toimittaja on tarpeeksi lähellä, mutta riittävän ulkopuolinen voidakseen olla uskottava ja analyyttinen.

Silti se yhteisen asian puolesta uhrautuminen, mitä Suomen jalkapallomaajoukkueen pelaamisessa Tampereella näkyi on tässä yksilökeskeisessä ajassa niin upeaa katsottavaa, että se ei voi olla liikuttamatta. Oli kyse sitten Suomesta tai mistä tahansa muusta joukkueesta.

Sama kaava tuntuu pätevän ylipäänsä suomalaisiin palloilujoukkueisiin. Emme välttämättä tuota virtuoosimaisimpia yksilöitä, mutta olemme löytäneet kaavan pelata yhtenäisesti pelaajamateriaalin edellytyksin.

Siinä Suomi on edelläkävijöitä maailmassa.

Kuuntele uusin Pallokerhon podcast alla olevasta soittimesta:



Jos yllä oleva soitin ei toimi, voit kuunnella Pallokerhon podcastin uusimman jakson Suplasta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt