Kommentti: Huuhkajien tappio Italiassa nieltiin liian helposti – Armeniassa on pakko parantaa

Julkaistu:

Huuhkajat
Suomen tappio Italiaa vastaan nieltiin liian helposti. Huuhkajat ei ollut tarpeeksi hyvä ydinosaamisalueellaan, kirjoittaa Saku-Pekka Sundelin Triestestä.
Udinen Stadio Friulin uumenissa olivat myöhään lauantai-iltana kaksijakoiset tunnelmat.

0–2-tappio Italialle EM-karsintojen avauksessa oli kenties se kaikista odotetuin lopputulos, joka oli vieläpä varsin oikeudenmukainen pelin kuvaan peilaten.

Samaan aikaan pelaajilla ja valmentajilla oli olo, että enemmänkin olisi voinut olla saatavilla. Italia oli parempi, mutta haavoittuvainen.

– Opettelemme vielä, udinelainen baarinpitäjä kuvaili pelin jälkeen, mikä on paljon sanottu nelinkertaisesta maailmanmestarista.

Jos käyttää Huuhkajien harmituksen tason mittauksessa Lukas Hradeckyn pitävää v-asteikkoa, häviö järisytti Suomen joukkuetta yhden v:n magnitudilla.

Maksimimäärä on vuosien varrella vaihdellut, mutta sanottakoon, että yksi v-sana tappion jälkeen haastattelupiste mixed zonella on vähän.

Suomen käyttämä kolmen topparin pelisysteemi nousi isoksi puheenaiheeksi sen jälkeen, kun viimeisimmilleen hiottu 4–4–2 oli toiminut niin hyvin Kansojen liigassa.

Muodostelmasta puhuttiin liikaa, sillä se ajoi asiansa huippumaata vastaan. Suomi sai laidoilleen tukea puolustussuuntaan, eikä Italia tahtonut löytää etsimiään tiloja puolustuksen ja keskikentän välissä olevista taskuista.

Suomi teki ottelun alkua ja muutamaa avainhetkeä lukuun ottamatta juuri niitä asioita, joita Markku Kanerva oli mediallekin ennen ottelua avannut.

Italia antoi Suomen pitää palloa

Pallollisena Huuhkajat oli ajoittain parempi kuin useimmissa Kansojen liigan peleissään – jopa Viroa vastaan.

Siitä ei kannata vetää turhan suuria johtopäätöksiä, sillä pelin dynamiikka muuttui Italian varhaisesta avausmaalista. Vastustajan päästäminen pallon valtiaaksi 1–0-johdossa ei ole italialaisille poikkeuksellista, sillä maalin johto on maan historiassa tarkoittanut yleensä ottelun voittamista.

Se, mikä Suomen pelaamisesta kannattaa nostaa positiivisena esiin, oli pelisuunnitelman toteuttaminen siitä huolimatta, että asetelma muuttui niin varhain.

Isoin ero Suomen viime syksyyn oli vastustajan taso. Italia on huippumaa, vaikka se ei Venäjän MM-kisoihin selvinnyt.

Toinen iso ero oli, mitä Suomi teki kentän tärkeimmillä alueilla eli omalla puolustuskolmanneksella ja vastustajan hyökkäyspäässä.

Huolestuttavaa on, ettei ensimmäisen viiden minuutin aikana näyttänyt, että pelaajat olisivat tienneet, miten vastustajan prässiä edes yritetään avata. Pallo tuli kerta toisensa jälkeen kuin seinästä suoraan Suomen alueelle. Paine kasvoi ja johti avausmaaliin.

Tim Sparvin huolimaton purku oli asia, joita jalkapallo-ottelussa sattuu. Paitsi Kansojen liigassa niitä ei juuri sattunut.

Se, että Nicola Barellan laukaus muutti Joona Toivion jalasta suuntaa, oli huonoa tuuria, mutta kun huippupelaaja pääsee laukomaan niin hyvästä sektorista vastapalloon, tarvitaan jo hyvää tuuria.

Toisen takaiskuosuman kaltaisia takaiskuja ei nähty syksyllä senkään vertaa. Italian alivoimahyökkäys olisi pitänyt ohjata laitaa kohti, mutta lukuisten Huuhkajille epätyypillisten virheiden jälkeen Moise Kean iski Suomen pyristelyt päättäneen maalin.

Armeniassa palataan perusasioihin

Suomi pääsi hyviin vastaiskuihin kenties useammin kuin kuvittelikaan. Ne olivat silti vain paikkoja, joista olisi voinut tulla paikkoja.

Karu totuus oli, että Suomen ensimmäinen laukaus maalia kohti tuli ottelun viimeistä edeltäneellä minuutilla.

Teemu Pukin paikka 65. minuutilla oli lopulta ainoa tilanne, jota Suomi voi aidosti harmitella. Puoli vuotta sitten hän teki vastaavista osuman puolihuolimattomasti.

Suomi matkusti sunnuntai-iltana Jerevaniin, jossa se pelaa Armeniaa vastaan tiistaina.

Siitä tullee enemmän sellainen ottelu, joita syksyn Kansojen liigassa totuttiin näkemään. Niissä Suomi oli tarkka ja tappavan tehokas molempien maalien edustalla.

Joukkue lähtee Armenian kaatoon kolmen ottelun tappioputkessa, kun täysin eri miehistöllä pelattavat talvimaaottelut unohdetaan. Armenian kohtaaminen on tuplakierroksen ehdoton pääottelu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt