Kommentti: Huuhkajien intiaanikesä jatkuu – Suomi oli epäonninen, ettei se lyönyt jopa murskalukemia taululle - Huuhkajat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Huuhkajien intiaanikesä jatkuu – Suomi oli epäonninen, ettei se lyönyt jopa murskalukemia taululle

Huuhkajien flow vain jatkuu ja jatkuu.

Huuhkajien flow vain jatkuu ja jatkuu.

Julkaistu: 16.10.2018 0:30

Huuhkajat leijuu yläilmoissa kaukana maankamaralta. On menossa kaikkien aikojen jalkapallosyksy, kirjoittaa Saku-Pekka Sundelin Tampereelta.

Rati riti ralla. Ei tullut Ratinaan halla. Kaikkea muuta. Tuli Pyry Soiri. Sitten tuli Glen Kamara.

Huuhkajat leijuu nyt yläilmoissa, kaukana maankamaralta. Joku voisi luulla tätä uneksi.

Pohjolan syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin, mutta tulikuuma jalkapallomaajoukkue pitää yllä suomalaisen jalkapallon kaikkien aikojen intiaanikesää.

Neljä Kansojen liigan ottelua ja neljä voittoa. Kylmää kyytiä ovat saaneet vuorollaan Unkari, Viro kahdesti ja maanantaina Tampereella Kreikka.

Huuhkajia ei Kreikkaa vastaan pysäyttänyt edes Teemu Pukin loukkaantuminen reilun kymmenen minuutin kohdalla.

Pukki oli tehnyt kolme voittomaalia kolmessa Suomen aiemmassa voitto-ottelussa, mutta ehei, ei tämä joukkue ole yhden Pukin varassa – vaikka hän loistavaa kautta pelaakin.

Suomi on ennen kaikkea jämerän ja uhrautuvan puolustuspelaamisensa varassa.

Kreikka piti Suomea enemmän palloa, mutta ei näyttänyt oikein missään vaiheessa vaaralliselta.

Huuhkajat on nyt pitänyt maalinsa puhtaana 479 minuuttia putkeen eli melkein kahdeksan tuntia.

Suomi oli epäonninen, ettei se lyönyt jopa murskalukemia taululle, sillä Soiri pääsi uudelleen hyvään paikkaan, samoin erinomaisen pelin pelannut Jasse Tuominen sekä kentän ykköstähden tittelistä Kamaran kanssa taistellut Robin Lod.

Hänen pelaamistaan kuvasi ensimmäisen puoliajan tilanne, jossa Gijonin laituri antoi ensin kantapäällään läpisyötön ja hetkeä myöhemmin teki tärkeän riiston omalla rangaistusalueella.

Lopulta Kamara vapautti Lodin syötöstä Ratinan katsomon 2–0-osumallaan. Skotlannissa pelaava Kamara nousi ensimmäistä kertaa näissä karsinnoissa avaukseen, eikä ilman vammoja enää sitä menetä.

Hyvin puolustava ja pallon kanssa luontaisesti liikehtivä Kamara näytti pelaavan keskikentällä välillä ihan eri peliä kuin muut. Pelkästään hyvällä tavalla.

Nyt Suomi on testattu

Suomi on voittanut Kansojen liigassa kaikki neljä peliään päästämättä maaliakaan. Se tarvitsee lohkovoittoon enää yhden pisteen kahdesta viimeisestä pelistään.

Joukkue on sen verran vaikeasti voitettava sitkeä paskiainen, ettei piste Kreikasta tai Unkarista tunnu enää kovin utopistiselta.

Ennen Kreikka-peliä Suomen tuloksiin ja pelaamiseen suhtautuminen oli vielä yhtä vaikeaa kuin pukeutuminen lokakuisena aamuna. Mikä on liikaa ja mikä liian vähän?

Niille, jotka eivät tunnu pysyvän nahoissaan on muistutettu, että ei tässä vielä minnekään EM-kisoihin olla menossa. Ei ollakaan. Kansojen liigan jatkopelit ovat kuitenkin lähellä.

Onneksi fanit ovat osanneet ottaa kaiken irti Tampereella, Tallinnassa ja jopa Turun jäätävässä tihkussa. Riemun hetkellä paidattomuus on ihan hyvää syyspukeutumista. 

Teemu Pukin voitto-osuma lisäajalla Tallinnassa menee suomalaisen jalkapallon taruston ”missä olit silloin” -hetkeksi. Niitä hetkiä ei Suomi-futiksessa ole monta.

Kreikan kaataminen kypsällä näytöksellä lukeutuu myös miesten maajoukkueen kovimpiin suorituksiin, niin hyvä jalkapallomaa oli vastassa.

Suomi muovautuu moneksi

Suomen hurja voittoputki pitää suhteuttaa myös ennakko-odotuksiin. Itse en odottanut paljon.

Joukkue on pelannut ilman viime vuosien ykköstähteään (Roman Eremenko), ykköshyökkääjää (Joel Pohjanpalo), kapteenia (Niklas Moisander), sielua ja sydäntä (Perparim Hetemaj), kellontarkka uurastajaa (Alex Ring) sekä aina uskollista palvelijaa (Kari Arkivuo).

Kaiken järjen mukaan Suomen tason pitäisi romahtaa ilman kuutta avauskokoonpanopelaajaa. Ei romahtanut, vaan harppasi ylöspäin. Markku Kanervan ja hänen valmennusryhmänsä työtä ei voi liikaa kehua. Kanerva on juuri sopiva valmentaja juuri tälle ryhmälle.

Jos joku vielä sanoi kolmen ottelun jälkeen, ettei Huuhkajia ole kunnolla mitattu, nyt on. Oli jo ennenkin, sillä Unkari on myös kova futismaa. Se pelasi viime EM-kisoissa.

Ilahduttavinta Suomen pelaamisessa on, että joukkue muovautuu niin moneksi.

Viroa vastaan Suomi hallitsi mielin määrin palloa. Kreikkaa vastaan se puolusti enemmän ja iski vastaan. Joukkue myös varioi peliään. Välillä se prässäsi yhtenäisesti ylhäältä. Alhaalla se purki tyynen rauhallisesti Kreikan prässin.

Välillä pitää hieroa silmiään, että kysymyksessä tosiaan on Suomen vuosikausia parjattu jalkapallomaajoukkue.

Huuhkajat matkaa marraskuussa lohkon kirkkaalta kärkipaikalta Kansojen liigan lohkovaiheen päättävään tuplamaaotteluun Kreikkaan ja Unkariin. Ne ovat vaikeita vieraspelejä.

Nämä karsinnat poikkeavat edeltävistään sillä tavalla, että kerrankin matemaattisia mahdollisuuksia ja ristiin pelaamista katsellaan ylhäältä alas. Ei niin, että miten kauan Suomella on vielä mahdollisuuksia.

Ratinan päädyssä Suomi piti normaalia pidemmän encoren faniensa edessä. Pelaajat ja katsojat olisivat halunneet hetken kestävän vielä pidempään.

Lisää aiheesta