Huuhkajat

Kommentti: Huuhkajat kävi vuosi sitten pohjalla – silloin se valitsi oikean tien

Julkaistu:

Huuhkajat
Heinäkuussa 2017 Kalastajatorpalla Suomen jalkapallomaajoukkue kävi pohjalla ja päätti valita oikean tien, kirjoittaa Saku-Pekka Sundelin Tallinnasta.
Pohjakosketus otettiin toissa kesänä. Suomen miesten jalkapallomaajoukkue oli kahden vuoden aikana voittanut kerran, harjoitusmaaottelussa Marokon.

Huuhkajat romahti Fifan rankingissa historiallisen heikolle sijalle 110 Togon ja Malawin väliin.

Alettiin ihan vakavasti puhua siitä, kannattaisiko joukkueen edes voittaa pelejään. Jatkamalla sitä mitä se parhaiten osasi, siis häviämistä, Huuhkajat olisi voinut pudota Kansojen liigan D-divisioonaan. Lilliputtien keskeltä voisi helpommin kurottaa EM-lopputurnaukseen.

Heinäkuun helteessä hotelli Kalastajatorpalla haastatellut pelaajat hokivat yhtä mantraa. Paskoja ollaan joo, mutta jo yleisen ilmapiirin tähden tarvitaan voittoja enemmän kuin tappioita.


Niin ahdistunutta ja alistunutta Suomen maajoukkuetta en ole koskaan kohdannut. En edes silloin, kun Niklas Moisander vuodatti melkein itkua pidätellen Mixu Paatelaisen pestin päättymiseen johtaneen Unkari-tappion jälkeen, etteivät he ole tarpeeksi hyviä joukkueena tai yksilöinä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Puhuttiin kuitenkin yksilöistä, joista osa oli tarpeeksi hyviä Italian Serie A:han tai Saksan Bundesliigaan.

Heinäkuun lopussa 2017 Suomi oli voittanut 18 edellisestä ottelustaan yhden. Pari päivää myöhemmin se taisteli koko sielullaan ja sydämellään Islannin Tampereella nurin.

Islannin, joka oli kaatanut edellisissä EM-kisoissa jatkokamppailussa Englannin. Islannin, joka selviäisi seuraaviin MM-kisoihin.

Tuon päivän jälkeen Suomi on hävinnyt 12 ottelustaan vain yhden – harjoituspelin Romaniaa vastaan.

Joukkue seilasi keskiviikkona Suomenlahden yli Tallinnaan vahvassa myötätuulessa.

Paatelaisen ja Kanervan suurin ero

Heinäkuussa 2017 Markku Kanervan prosessi otti hapuilevia ensiaskeliaan.

Jo nyt reilun vuoden jälkeen voidaan sanoa, että tämänhetkisessä Suomen maajoukkueessa on jotain erityistä.

Eikä kysymys ole pelkästään voittamisesta. Voittaminen toki vahvistaa itsetuntoa ja parantaa ilmapiiriä.

Voittaminen myös alleviivaa, että joukkue tekee oikeita asioita leireillä ja otteluissa. Se on pelaajille itselleen todiste, että valittu taktiikka on hyvä ja prosessi toimiva.

Naurakaa vapaasti, mutta edellisen kerran samoja erityspiirteitä oli nähtävissä Paatelaisen aikakaudella vuoden 2013 ja 2014 kieppeillä.

Joukkue pelasi verrattain hyvin ja sillä oli vahva itsetunto. Prosessiin todella uskottiin. Samaa ei voi sanoa mistään hetkestä Hans Backen valmennuksessa.


Jalkapallossa asioita mitataan tuloksilla ja sarjataulukolla, mutta kun reissaa vuosikaudet joukkueen perässä Tbilisistä Tampereelle, käy puisevissa tiedotustilaisuuksissa, katselee treenejä, haastattelee valmennusta, pelaajia ja ihmisiä joukkueen ympärillä, ei voi olla saamatta hiljaista tietoa, jota ei voi laskea.

Paatelaisen prosessi ei saanut tuloksista tukea, mikä alkoi näkyä ensimmäisenä valmentajassa itsessään. Hänen tuskansa heijastui kaikkeen muuhun ja homma kaatui omaan mahdottomuuteensa.

Paatelainen puhkui ryhmään uudenlaista uskoa, mutta hän ei ole valmentajana parhaimmillaan niinä hetkinä, kun joukkueella menee huonosti.

Tässä on Paatelaisen ja viilipyttymäisen Kanervan suurin ero.

Voidaan keskittyä jo hienosäätöön

Ei kysymys tietenkään ole vain uskonasioista. Tämä Suomi on oikealla tiellä, koska se tekee oikeita asioita.

Kanerva paiskii valmennusryhmineen valtavasti töitä selvittääkseen vastustajien heikkoudet ja korostaakseen omia vahvuuksiaan.

Valmistautuminen leireihin ja niiden aikana pelattaviin otteluihin on pikkutarkempaa ja tieteellisempää kuin koskaan aiemmin.


Kuormituksessa, harjoittelussa, pelitaktiikassa, ottelun aikaisessa reagoinnissa, ravinnossa, matkustamisessa ja aivan kaikessa ollaan sillä hyvällä perustasolla, että voidaan miettiä jo hienosäätöjä.

Ennen kaikkea joukkuetta valmennetaan tavalla, joka sopii juuri tälle joukkueelle, joka on täynnä erityisen fiksuja pelaajia. He nauttivat siitä, että saavat itsekin analysoida pelaamista. Samalla valmennus varmistaa, että kaikki ovat samalla sivulla.

Jos meneillään olevasta Kansojen liigasta ei tule jatkopaikkaa, Suomi lähtee joka tapauksessa poikkeuksellisen hyvästä tilanteesta keväällä varsinaisiin EM-karsintoihin.

Paljon voi tapahtua reilussa vuodessa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt