Huuhkajat

Kuka Pyry Soiri? Värikkään lapsuuden viettänyt juureton kulkuri

Julkaistu:

Huuhkajat
Huuhkajien tuore sankari Pyry Soiri vietti nuoruusikänsä Namibiassa sekä Tansaniassa.
Pyry Soiri iski Suomelle viime hetkellä tasoituksen MM-karsintaottelussa Kroatiaa vastaan myöhään perjantai-iltana.

Kuka hän on? Millainen on hänen taustansa?

Se selviää Saku-Pekka Sundelin jutusta, joka ilmestyi Urheilusanomissa 16.8. 2013. Julkaisemme silloin ilmestyneen jutun alkuperäisessä muodossaan.

Tiedättehän tarinan maailmantähdeksi nousseesta afrikkalaisesta jalkapalloilijasta, joka kertoo haastattelussa pelanneensa koko lapsuutensa tomuisella kadulla paljain jaloin? Ensimmäiset nappulakenkänsä hän sai 14-vuotiaana.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Myllykosken Pallon hyökkääjä Pyry Soiri, 18, vietti nuoruusikänsä Namibiassa sekä Tansaniassa ja imi jalkapallo-oppinsa Afrikassa. Hän vakuuttaa, ettei lehtijutuissa toistuva lausahdus ole pelkkä ryysyistä rikkauksiin -tarinaa korostava klisee, vaikka hänen omat lähtökohtansa urheilu-uralle olivat paremmat.

– Äiti piti aina huolen siitä, että minulla oli hyvät nappikset. Olen siitä tosi onnellinen. Muistan kyllä paikallisia kouluja vastaan pelatessa, että aika monella oli yksi kenkä tai ei kenkiä ollenkaan, Soiri sanoo.

– Meillä kansainvälisessä koulussa oli uudet varusteet. Ilman kenkiä pelanneet vastustajat voittivat meidät aina, hän naurahtaa.

Paljain jaloin vastustajia pyöritelleet pelaajat tekivät nuoreen Pyryyn vaikutuksen, joten hän halusi ilahduttaa yhtä taitavaa namibialaispoikaa.

– Hän teki pari maalia meitä vastaan ja tykkäsin hänen pelistään, joten päätin antaa kenkäni. Hän oli tosi onnellinen, Pyry Soiri sanoo.

Tai oikeastaan Hidipo Soiri. Se on MyPa-kärjen kolmas etunimi ja ensisijainen kutsumanimi Afrikassa. Pyry on liian vaikea lausua. Namibialaisen isän antama Hidipo tarkoittaa suomeksi en koskaan jätä sinua.

Pyry muistuttaa äidin kotimaan säästä

Soirilla on värikäs tausta. Pohjoismaista Afrikka-instituuttia Uppsalassa johtava äiti Iina Soiri kierteli kaksi vuosikymmentä maanosaa erilaisissa projekteissa Hararesta Ambomaan ja Maputon kautta Dar es Salaamiin.

Namibian pääkaupungissa Windhoekissa hän tutustui paikalliseen mieheen nimeltä George. Pyry syntyi 1994 Tammisaaressa, mutta varhaislapsuutensa hän vietti Helsingin Korkeavuorenkadulla. Peliura alkoi Pallo-Poikien junioreissa.

– Muutimme Mosambikiin, kun olin todella nuori, mutta matkustimme usein Suomen ja Mosambikin väliä. Pelasin aina Helsinki-cupissa, Soiri sanoo.

Sen jälkeen hän asui viisi vuotta Namibiassa ja ravasi äitinsä mukana Angolassa. Soirit asuivat vielä nelisen vuotta Tansaniassa ennen kuin he päätyivät Kymenlaaksoon.

Nomadielämä on tehnyt Pyry Soirista juurettoman, mutta hän näkee siinä pääasiassa hyviä puolia.

– Olen vaihtanut kavereita ja jalkapallojoukkuetta monta kertaa, joten osaan sopeutua uuteen ympäristöön ja löytää ystäviä. Olihan se raskasta, mutta totuin siihen. Minulla ei ole yhtä paikkaa, josta voisin sanoa olevani kotoisin. Kotikaupunkini on se, missä viihdyn parhaiten.

Perhe muutti 2010 Kouvolaan, jossa Pyryn isovanhemmat asuivat. Äiti halusi pojan käyvän lukion Suomessa. Englantia äidinkielenään puhuva Soiri saa valkolakin keväällä, minkä jälkeen hän aikoo panostaa kaiken jalkapalloon.

Pyryllä on MyPan junioreissakin pelannut pikkuveli Juri, joka on puoliksi etiopialainen. Isänsä kanssa hän ei ole paljon tekemisissä, mutta Namibiassa asuvan ison suvun luo on tarkoitus mennä taas jouluksi.

Nimestään huolimatta suomalainen talvi on Pyrylle yhä vieras.

– Oli se aikamoinen shokki. Ennen kuin muutimme tänne olin ollut Suomessa talviaikaan vain kahdesti. Ensimmäinen talvi oli hauska, koska se oli uutta. Toinen oli ihan tuskaa. Oli erikoista treenata miinus kymmenessä asteessa ulkona.

– Namibiassa ja Tansaniassa sai pelata lämpimämmässä, vaikka olosuhteet eivät muuten olleet ihmeelliset. Kansainvälisen koulun joukkue harjoitteli vain kerran viikossa, muut ajat potkittiin kavereiden kanssa kadulla.

– Meidän piti rukoilla, että ottelut pelattaisiin. Ne peruttiin jatkuvasti. Se oli muutenkin vähän sellaista höntsäjalkapalloa.

Tansaniassa harjoittelu oli vähän systemaattisempaa. Pyry pelasi 14-vuotiaana 18-vuotiaiden koulujoukkueessa, koska vanhemmilla oli enemmän harjoituksia. Hän päätyi sen lisäksi mukaan Tansaniassa asuvien pohjoismaalaisten vuorolle, jossa teinipoika sai pelata lähinnä norjalaisten aikamiesten kanssa.

”Olen nopea ja aika taitava”

Suhteilla hän pääsi 15-vuotiaana treenaamaan myös Tansanian alle 20-vuotiaiden maajoukkueryhmään.

Afrikkalaisuus näkyy Soirin mielestä hänen pelaamisessaan.

– Olen nopea ja aika taitava, yksi vastaan yksi -tilanteet ovat vahvuuteni. Ekoissa treeneissä Suomessa vain kynäsin. Näytin kaikki kikat, jotka osasin. Pelasin Afrikassa katujalkapalloa, joten se oli sellaista show-meininkiä.

– Valmentajalta tuli vähän sanomista. Minua on käsketty pelata suoraviivaisemmin. Olen muuttanut pelitapaani, mutta en ikinä hävitä omaa juttuani, Soiri sanoo.

Soiri on vielä fyysisesti raakile ja hänellä riittää matkaa MyPan avauksen vakiopelaajaksi. Siitä huolimatta hän haaveilee jo muutosta ulkomaille - puoliksi kulkurisydämensä ja puoliksi jalkapallounelmansa takia.

Hyökkääjä debytoi Suomen alle 19-vuotiaiden maajoukkueessa kesäkuussa Valko-Venäjää vastaan. Jos Soirista kehittyisi A-maajoukkuetason pelaaja, olisi edessä vaikea valinta.

– Olen aina halunnut pelata Namibian maajoukkueessa. Se olisi tosi siistiä.

Ahtisaaren takia maassa on jo monta Marttia, mutta ehkä Namibiassa tunnetaan joskus myös suomalainen Pyry.