Bubi keskeytti tasan 10 vuotta sitten Suomen jalkapallomaaottelun – näin syntyi Huuhkajat - Huuhkajat - Ilta-Sanomat

Bubi keskeytti tasan 10 vuotta sitten Suomen jalkapallomaaottelun – näin syntyi Huuhkajat

Bubi-huuhkaja lensi 10 vuotta sitten kentälle kesken Suomi–Belgia -EM-karsintaottelun.

Bubi-huuhkaja keskeytti Belgia-ottelun.­

6.6.2017 14:06

Suomen jalkapallomaajoukkueen lempinimi juontaa kauniiseen kesäkuiseen iltaan 2007. Uljaan huuhkajan näytös ei unohdu.

Urheilusanomat vie lukijat Suomi-Belgia-otteluun ja antaa maajoukkueen lähipiirin kertoa lempinimen osuvuudesta.

Ilta-Sanomat julkaisee nyt toimittaja Janne Kosusen Urheilusanomissa kaksi vuotta sitten ilmestyneen artikkelin.

HELSINGIN OLYMPIASTADIONILLA nautittiin kauniista kesäillasta 6.6.2007. Optimismi ei paistanut kilpaa upean ilta-auringon kanssa, sillä Suomen jalkapallon miesten A-maajoukkue oli vain muutama päivä aikaisemmin hävinnyt tärkeän EM-karsintaottelun Serbialle. Suomi oli pelannut silloin huonosti.

Nyt vastaan asettui Belgia. Suomi pelasi kisahaaveidensa kannalta pakkovoitosta. Tilanne tuntui kiusallisen tutulta, mutta kuinka erityinen tapahtumasta tulikaan.

Vaikka Suomi voitti Belgian 2–0, maajoukkue ei lopulta selviytynyt kelpo karsinnoistaan huolimatta seuraaviin EM-kisoihin. Ottelussa Belgiaa vastaan nähtiin maailmallakin huomioitu näytös, jossa pääosaa eivät saaneet maalintekijät, joukkue tai tulos.

Se oli yhden huuhkajan ilta.

OTTELUA OLI pelattu vajaat 19 minuuttia, kun jostakin stadionin tornin liepeiltä lähti uljas lintu upeaan lentoonsa. Huuhkaja kaarteli aikansa ennen kuin laskeutui kentälle itäkatsomon puolelle lähellä keskiviivaa.

Englantilainen erotuomari Mike Riley joutui keskeyttämään pelin. Oli huuhkajan vuoro ottaa tilanne haltuun. Alkoi sen tähtihetki.

Huuhkaja näytti pelaajille ja yleisölle lähtönopeuttaan lentämällä seuraavaksi pohjoispäätyyn Belgian maalin yläriman päälle.

Bubi päätyi istumaan maalin päälle.­

Viimeistään silloin yleisökin alkoi havahtua ja heräillä. Lintu poseerasi tottuneen näköisesti ja tarkkaili ympäristöään valppaana. Sen jälkeen matka jatkui eteläpäätyyn Suomen maalikehikon takaraudan päälle – olkoon sitten vaikka tasavertaisuuden tarjoamiseksi siinä päädyssä työskennelleille valokuvaajille.

Sitten oli aika näyttää kaikille. Huuhkaja lenteli stadionilla kunniakierroksia. Välillä se eteni sulavasti ja vaivattomasti siipiään heiluttaen, välillä otti vauhtia reippaasti. Hienoja rytminvaihdoksia!

Yleisö nauroi. Myöhemmin tarkistetut tv-kuvat vahvistavat mielikuviinkin tallentuneet muistot katsomon leppoisasta ja ennen kaikkea iloisesta tunnelmasta. Huuhkaja painoi parissa minuutissa unholaan yhden tappion Serbialle, perisuomalaisen pessimismin ja kireyden. Paha olo saatiin pois nauramalla.

Nauru vaihtui pian spontaaniin ja rytmikkääseen kannustukseen. ”Huuhkaja, huuhkaja, huuhkaja!”

Sanat osoitettiin linnulle, mutta tuntui, että myös jotakin muuta oli syntymässä. Suomen jalkapallon miesten A-maajoukkueen lempinimen Huuhkajat epäviralliseksi syntyajaksi haluaa kirjata juuri tuon hetken: kesäkuun 6. vuonna 2007 noin kello 20.37 tasavallan aikaa.

ELETTIIN TUNNELMALTAAN ainutlaatuisia hetkiä suomalaisten jalkapallo-otteluiden historiassa. Uskaltaa väittää, että se ilo voitti monet maaliriemutkin, joita Stadikalla on vuosikymmenten saatossa koettu.

Huuhkaja sai ansaitsemaansa kunniaa kentällä ja katsomossa. Ihmiset kumartuivat iästään tai kunnostaan riippumatta hämmästyttävällä ripeydellä huuhkajan lentäessä heidän ohitseen tai yli.

Lintu pyhitti kenttää pelaajille, mutta reissasi lepäillen maalien päällä. Se näytti viettävän iltaa täysin omien rauhallisten aikataulujensa mukaan.

Bubi istui myös yläriman päällä.­

Suomelta löytyi yksi mies, joka päätti ottaa tilanteen haltuun. Alexei Eremenko junior lähti hölkkäämään kohti eteläpäätyä ja huuhkajan vartioimaa Suomen maalia. Huuhkaja liikahti, taisi esitellä nopeasti siipiensä komeaa kärkiväliä, ja Eremenkon paluu keskiympyrää kohti sujui paljon rivakammin kuin menomatka.

– Pelkäsin vähän mennä sinne maalille, mutta halusin pelin jatkuvan nopeasti, Eremenko muistelee.

Huuhkajan auktoriteetti tuli selväksi. Eremenkon reaktion ymmärsi helposti.

– En ole niin rohkea. Jos olisin ollut tyhmänrohkea, olisin yrittänyt mennä heittämään linnun pois. Silloin ajatus oli: Kiitos, kiva että kävit, mutta meillä on tässä peli. Nähdään uudestaan joku toinen kerta, Eremenko sanoo.

Ottelun järjestäjät eivät pelkästään ihailleet tai hätistelleet huuhkajaa. Kulisseissa kävi kuhina. Ottelukoordinaattorina toiminut Kalle Marttinen neuvotteli erotuomari Rileyn kanssa tilanteesta. Riley otti tilanteen leppoisasti, eikä kiirehtinyt komentamaan pelaajia pukukoppiin.

Palloliiton Marttinen keskusteli myös Uefan englantilaisen delegaatin kanssa tilanteesta.

– Uefan mies sanoi huumorilla, että ymmärtäisi jos tämä olisi Sheffield Wednesdayn peli. Myös muistan Jussi Jääskeläisen (maalivahti) huutaneen, että tule hakemaan se lintu pois, Marttinen kertoo.

Sheffield Wednesdayn lempinimi on ”Owls” eli Pöllöt.

Henkilökunta otti nopeasti yhteyttä Helsingin pelastuslaitoksen eläinpartioon avun saamiseksi. Yleisö nautti, mutta pelaajat alkoivat turhautua ja vaarana oli ottelun keskeyttäminen.

– Pohdimme jo valojenkin sammuttamista stadionilta, jos vaikka se olisi auttanut huuhkajaa lähtemään. Toisaalta, ilta oli aurinkoinen ja valoisa. Jälkeenpäin tapahtumista jäi hauska muisto loppuelämäksi, mutta ei se silloin tapahtumahetkillä tuntunut niin hauskalta, Marttinen sanoo.

Bubi vaihtoi välillä paikkaa.­

SUOMEN PITKÄAIKAINEN joukkueenjohtaja Lennart Wangel näki huuhkajan alkushow’n katsomosta. Hän, sallittakoon kielikuva, laskeutui kentän laidalle pelikatkon pitkityttyä. Wangel muistelee iltaa hymy kasvoillaan, niin kuin jokainen Urheilusanomien huuhkajaottelusta haastattelema ihminen viime viikolla.

– Se oli futiselämäni one moment.

Perspektiiviä antakoon tieto, että Wangel on työskennellyt 20 eri EM- tai MM-lopputurnauksessa. Hän toimi viime kesänä Brasilian MM-kisoissa Fortalezassa.

– Mike Riley oli Fortalezassa erotuomarivastaavana. Juttelimme aika usein, ja hän kertoi muistavansa vieläkin elävästi huuhkajatapauksen, Wangel sanoo.

Ottelujärjestelyt ovat tulleet Wangelille tutuiksi vuosikymmenten aikana. Ennen Belgiankin kohtaamista oli valmistauduttu käytännössä kaikkeen, joskaan pykälistä tuskin löytyy kohtaa ”näin toimit, kun huuhkaja keskeyttää ottelun”.

Lopulta lähes seitsemän minuutin pituiseksi venynyt pelitauko saattoi tuntua katsomossa melko nopealta pätkältä. Kentällä ja kulisseissa kello ei käynyt tuossa tilanteessa samalla vauhdilla.

– Sellainen aika on hirveän pitkä tauko. Kaikki jutut siinä käytiin läpi, mutta minkäs teet: lintua ei saa tietenkään ampua. Uskon, että yleisö sai sinä iltana varmasti vastinetta rahoilleen, Wangel sanoo.

Huuhkaja lensi häntä kohti kerran. Läheltä liippasi. Wangel vetäytyi nopeasti alas, aivan kuten katsomossa loukkaantumisen takia ollut keskikenttämies Teemu Tainio ja muutkin vieruskaverit. Tainiota tapaus naurattaa vieläkin.

– Olikohan se huuhkaja ihastunut minuun, kun niin kohti tuli! Vakavasti puhuttuna kyllä siinä käperryttiin yksi jos toinenkin linnun lähestyessä. Huuhkaja on hieno eläin. Olin aiemmin nähnyt sellaisen vain eläintarhassa, Tainio sanoo.

Esimerkiksi YouTubesta löytyy kuvatallennetta huuhkajan liikkeistä Olympiastadionilla. Kaukaa otetut kuvat eivät kerro todellisuutta linnusta, jonka siipien kärkiväli voi olla jopa lähes kaksi metriä.

Huuhkaja ei raapinut, kynsinyt tai ”saalistanut” ketään. Suomen jalkapallon A-maajoukkueen, tulevan Huuhkajien, lääkäri Heikki Kinnunen olisi ollut valmiina, mikäli jotakin olisi sattunut.

– Laukussani oli perussetti: puhdistusaineita ja ompelutarvikkeita, ja tietysti ainetta jäykkäkouristuksenkin varalle. Huuhkaja lensi siitä meidänkin yli parin kolmen metrin päästä. Komea näky. Se oli kaikkiaan hauska breikki.

Pelkoa tai huolta ei syntynyt. Kinnunen muisteleekin vitsaillen hetkeä, kun näki Alexei Eremenko juniorin lähtevän kohti huuhkajaa.

– Juttelimme vaihtopenkillä, ettei ehkä kannata lähteä hätistelemään. Lintu nappaa vielä kynsiinsä ja vie pois.

Onneksi ei vienyt. Uransa ehkä parhaan A-maaottelun pelannut Eremenko ampui ottelussa Suomelle toisella puoliajalla 2–0 upealla yläkulmakudilla askelharhautustensa jälkeen. Maali syntyi samaan päätyyn, jossa Eremenko oli aikaisemmin lähestynyt huuhkajaa. Jos ei hätistely mennyt nappiin, niin laukaus oli täydellinen.

Ehkä itse ottelustakin on muutama sananen paikallaan. Se oli ”Eremenkojen näytös”, kuten Teemu Tainiokin kiteyttää.

Alexei oli jo kokenut ja tärkeä palanen Suomen joukkuetta. Tässä ottelussa ponnahti esille myös toinen Eremenko, kun päävalmentaja Roy Hodgson antoi debyytin 20-vuotiaalle Romanille.

– Minulla on ottelusta kaksi vahvaa muistoa: se oli debyyttini, ja siinä oli se huuhkaja. Kun lintu tuli, tilanne tuntui epätodelliselta. Itse peli oli meiltä hyvä, kaikki meni aika lailla nappiin, Roman Eremenko sanoo.

Hän sai tietää pelaamisestaan pari päivää ennen ottelua.

– Valmistauduin hyvin, ja halusin näyttää kuuluvani tälle tasolle.

Hän totisesti näytti. Työ keskikentällä sujui hätkähdyttävän kypsästi. Roman syötteli ja taklaili kuin pelaaja, joka olisi viettänyt koko ikänsä kuumien karsintaotteluiden kiivaissa kamppailuissa.

Koviten kolahti Belgian puolustajatähteen Thomas Vermaeleniin. Belgialaista sattui Eremenkon kovassa mutta puhtaassa taklauksessa niin pahasti, että hän joutui jättämään ottelun kesken. Belgialaisten mielestä tilanteesta oli tietysti puhtaus kaukana.

Vieraita korpesi myös se, että erotuomari Riley ajoi Marouane Fellainin kentältä toisen puoliajan alussa. Kyllä: se pehkopää-Fellaini, joka pelaa nykyään Manchester Unitedissa. Ja ei: Fellainilla oli vielä silloin lyhyet hiukset.

Belgialaiset tuntuivat saaneen ottelussa myös pahan lintuallergian. Jo huuhkajasta puhuminen ärsytti tuoreeltaan.

– Ei tuollaisella ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa, eikä pitäisi olla. Tuollainen saa keskittymisen herpaantumaan. Kun yrittää pitää huomion pelissä ja se keskeytyy niin pitkäksi aikaa, ei se hyvääkään tee, puolustaja Jelle van Damme päästeli ottelun jälkeen.

Kumma kyllä suomalaisia tauko ei jäykistänyt. Jonatan Johanssonin 1–0-maali nähtiin vain pari minuuttia huuhkajan näytöksen jälkeen.

Roman Eremenkon otteet miellyttivät englantilaiskentillä kovaan peliin tottunutta tuomari Rileyä. Jutun kirjoittaja tapasi tuomarin ohimennen Helsingin illassa pelin jälkeen. Riley ei ollut uskoa tietoa, että miehekkäästi pelannut Eremenko esiintyi vasta ensimmäistä kertaa miesten A-maajoukkueessa. Häntä nauratti tuoreeltaan myös huuhkajaepisodi.

Jos ottelu merkitsi paljon debytantti Romanille, niin veli Alexeikin koki sen erityisenä.

Bubi Olympiastadionin katsomossa.­

Olin aikaisemmin pelannut samassa joukkueessa faijani (Alexei senior) kanssa Veikkausliigaa, ja tämä oli eka matsi ikinä broidini kanssa samassa joukkueessa. Roma pelasi tosi hyvän pelin.

Lehdistökin otti ilon irti värikkäästä illasta. Ilta-Sanomat revitteli ottelua seitsemällä sivulla. Eremenkotkin nousivat otsikoihin, mutta huuhkaja dominoi.

– IS:n haastattelupyyntöön huuhkaja ei reagoinut, vaan kehotti kääntymään agenttinsa puoleen, toimittaja Pekka Holopainen kirjoitti yhdessä artikkeleistaan.

Huuhkajaa kutsutaan Suomessa myös hyypiäksi. Linnun ilmapelissä oli samanlaista määrätietoisuutta, jota löytyi maajoukkueen tähtipuolustajalta Sami Hyypiältä. Hyypiä, siis tämä ihminen, tosin puuttui kentältä Belgiaa vastaan pelikiellon takia.

– Vaikka hyypiä nyt ehkä auttoi meitä voittamaan, niin kyllä Hyypiä isolla H:llakin haluaisi jatkossa pelata näitä pelejä. Taidan mennä saman tien parturiin ja leikkauttaa sellaiset terävät pöllönsarvet, Hyypiä sanoi Ilta-Sanomissa.

Huuhkajien – siis, anteeksi, tuolloin vielä Suomen jalkapallon miesten A-maajoukkueen – kapteenina Belgiaa vastaan pelasi Hannu Tihinen. Ottelu oli hänelle ensimmäinen kipparina karsinnoissa.

Pelit ja vastustajat olivat Tihiselle tuttuja, mutta huuhkajasta hänellä ei ollut tarkkaa kuvaa saati lähikontaktia ennen tuota ottelua.

– Kun se kiiti kohti ylärimaa, tajusin kuinka iso lintu se on, Tihinen sanoo.

– Koko maajoukkueen lempinimihän on tullut siitä tapahtumasta. Tarina on oikein hieno.

Nykyään Palloliiton pelaajakehityspäällikkönä työskentelevä Tihinen pitää lempinimeä osuvana.

– Kaikkien pitäisi olla huuhkajia. Nämä ovat massiivisia päälliköitä. Kun huuhkaja tulee, se lentää halliten koko kentän ja kaikki tilanteet. Se havainnoi ja seuraa tilanteet oikea-aikaisesti, Tihinen maalailee.

Hän oli pelannut Belgiassa ammatikseen neljä vuotta ennen Suomen ja Belgian välistä huuhkajaottelua. Hän oli siirtynyt sen jälkeen Sveitsiin, mutta huuhkaja seurasi kuvainnollisesti mukana usein kesän 2007 jälkeen.

– Joissakin yhteyksissä tulee aina jollakin tavalla puhetta siitä huuhkajasta matsissa. Sellaisetkin mainitsevat, jotka eivät ole edes olleet silloin paikalla Helsingissä.

Kyllähän maailmalla kissat, jänikset tai koirat välillä piipahtavat kentällä, mutta seitsemän minuutin ennakoimaton huuhkajanäytös lienee ainoa laatuaan, tai ainakin todella harvinainen. Huuhkajaa on pidetty yleisesti pahaa ennakoivana lintuna. Suomelle se toi onnen illan 2007.

– Pitäisikö huuhkajaa odotella myös Unkari-matsiin? Tihinen heittää viitaten tämän lauantain EM-karsintaotteluun, jossa Suomi on jälleen pakkovoiton edessä.

Olympiastadionin henkilökunta nimesi ottelun kuuluisan huuhkajan Bubiksi. Taustalla soi vahvasti linnun latinankielinen nimi Bubo bubo, mutta myös selostajalegenda Bror-Erik ”Bubi Walleniuksen vahvalla persoonalla oli osuutensa nimen valinnassa. Huuhkaja asui stadionin ympäristössä ja vieraili usein selostusalueella.

Bror-Erik ”Bubi” Wallenius­

Bubi-huuhkajasta nousi jalkapallo-ottelun jälkeen ilmiö. Linnun liikkeitä seurattiin, kuvattiin ja uutisoitiin. Myöhemmin huhut sen kuolemasta levisivät. Tarkkaa ajankohtaa lennolle pilvien yläpuolelle ei tiedetä, mutta Bubi-linnun kuolemalla spekuloitiin iltapäivälehdissä ainakin 2011 ja 2012. Se ei ollut Helsingin ainoa cityhuuhkaja.

Se tarjoili kuitenkin vertaansa vailla olevan tarinan, joka elää tavallaan edelleen.

Kaikki eivät ehkä vieläkään sulata täysin Suomen jalkapallon miesten A-maajoukkueen kutsumista Huuhkajiksi. Hieno eläin tarjosi kuitenkin yleisölle ikimuistoisen näytöksen ja joukkueelle perustellun lempinimen, jota tukee aito kertomus. ”Huuhkajat” ei ole mainostoimiston tai joukkueen keksintö, vaan Belgia-ottelusta juontava nimi, joka alkoi myöhemmin yleistyä mediassa ja puhekielessä.

Huuhkaja on suurin Suomeen asti levinnyt pöllölaji. Kerrassaan hieno eläin.

Loppujen lopuksi oli erittäin hyvä, että kesken ottelun kentälle ei kipittänyt esimerkiksi kolme pientä porsasta.

EM-karsinta 6.6.2007, Helsinki:

Suomi–Belgia 2–0 (1–0)

27. Jonatan Johansson 1–0, 71. Alexei Eremenko jr. 2–0.

Erotuomari: Mike Riley (ENG). Yleisöä: 34818 + 1 huuhkaja.

SuomiJussi Jääskeläinen; Ari Nyman, Petri Pasanen, Hannu Tihinen, Toni Kallio; Mika Väyrynen (v), Markus Heikkinen, Roman Eremenko, Joonas Kolkka (88. Mika Nurmela); Alexei Eremenko jr. (89. Mikael Forssell); Jonatan Johansson.

Muut vaihtopelaajat: Niki Mäenpää, Jari Ilola, Shefki Kuqi, Veli Lampi ja Hannu Patronen. Valmentaja: Roy Hodgson.

BelgiaStijn Stijnen; Thomas Vermaelen, Timmy Simons, Philippe Clement, Mark De Man, Jelle van Damme (v), Jan Vertonghen, Marouane Fellaini (v+v=ulosajo 51.), Steven Defour, Tom de Mul (55. Faris Haroun), Emile Mpenza (86. Francois Sterchele).

Muut vaihtopelaajat: Logan Bailly, Nicolas Lombaerts, Maarten Martens, Kevin Vandenbergh ja Anthony Vanden Borre. Valmentaja: Rene Vandereycken.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?