Huuhkajat

Kalevi Lehtovirta on kuollut

Julkaistu:

MUISTOKIRJOITUS
Turkulainen Kalevi Lehtovirta oli 1950-luvulla Suomen jalkapallon ykköskaartia.
Vuoden 1952 olympiajoukkueen rivit harvenevat 2000-luvun edetessä. Kotikisojen jalkapallojoukkueen kantavia voimia oli turkulainen Kalevi Lehtovirta. Vuonna 1951 Vuoden jalkapalloilijaksi valittu hyökkääjä kuoli kotikaupungissaan Turussa sunnuntaina 10. tammikuuta 87-vuotiaana. Lehtovirta oli syntynyt 20.2.1928.

Lehtovirta innostui 1930-luvulla urheilusta, kun isä vei pojan Maarian Kisa-Veikkojen harjoituksiin. Sotien jälkeen ura jatkui TUL:n seuroissa jalkapallossa, mutta ajan tyyliin myös jääkiekossa ja jääpallossa. Kiekossa hän voitti Työväen Urheiluliiton mestaruuden 1947 ja 1948, jääpallossa TUL:n mestaruus tuli 1951 ja 1952. Jalkapallossa hän edusti Turun Weikkoja 1947–1950 ja Turun Pyrkivää 1950–53.

Jalkapallossa Lehtovirta loisti niin seurajoukkueissa kuin maajoukkuepaidassakin. Jälkimmäisessä hienoin hetki osui vuoden 1950 Jugoslavia-maaotteluun. Turkulainen iski ottelun voittomaalin komealla kaukolaukauksella maineikkaan maalivahdin Vladimir Bearan taakse.

Vuoden 1952 olympiakisoissa Suomi sai tyytyä yhteen otteluun Itävallan pudotettua isännät jatkosta heti avauskierroksella. Muutaman suomalaispelaajan otteet herättivät kuitenkin kiinnostusta ulkomailla. Aulis Rytkönen siirtyi Ranskaan vielä samana vuonna, ja 1953 samaan maahan matkasivat Nils Rikberg ja Lehtovirta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Montmarten taiteilijakukkula

Lehtovirta muutti Pariisiin, jossa hän asui Montmarten kukkulalla vaimonsa ja kaksospoikiensa kanssa. Hänen seuransa Red Star oli kaupungin ylpeys, vaikka se pelasikin tuolloin kakkostasolla. Sen perusti vuonna 1897 Jules Rimet, joka tunnetaan Fifan pitkäaikaisena puheenjohtajana (1921–1954).

Siirryttyään ammattilaiseksi Lehtovirtaa ei enää kutsuttu maajoukkuepaitaan. Kesäisin hän tuli Suomeen lomailemaan ja pelasi Rytkösen kanssa erilaisissa kaupunkijoukkueissa ulkomaalaisia vierailijoita vastaan. Näissä otteluissa suomalaiset jalkapallon ystävät näkivät huippupelaajiemme taituruutta.

Elämä Pariisissa ei ollut pelkkää juhlaa, sillä tuohon aikaan palkat olivat erittäin vaatimattomat. Kun Lehtovirran ura päättyi Red Starissa keväällä 1957, hän joutui soittamaan Rytköselle ja pyytämään autokyytiä kotimaahan, koska rahat olivat loppu. Lehtovirta palasi Suomeen Rytkösen perheen mukana.

Suomessa peliura jatkui TPS:ssä 1957–1963 ja naapuriseura Turun Tovereissa 1963–65.

Lehtovirta pelasi vuosina 1947–1959 kaikkiaan 44 maaottelua, joissa syntyi 12 maalia. SM-sarjan maalikuninkuuden hän voitti 1958. Suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen Lehtovirta valittiin 2010.

Palvelukoti Wilenissä eli ”Ukkokodissa” viimeiset vuotensa viettänyttä Lehtovirtaa jäävät suremaan kaksospojat, jotka ovat asuneet Ranskassa yli 50 vuotta, ja heidän lapsensa.

Muokattu 15.1.2016. Lisätty jutun pääkuva.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt