Vantaalaisen kauppakeskuksen kellariin avattiin 1994 ravintola, jota pidettiin hätkähdyttävänä ja roisina – Helsinkiläiset eivät vieläkään suostu menemään sinne - HS-Vantaa - Ilta-Sanomat

Vantaalaisen kauppakeskuksen kellariin avattiin 1994 ravintola, jota pidettiin hätkähdyttävänä ja roisina – Helsinkiläiset eivät vieläkään suostu menemään sinne

Legendaarinen Red Onion Myyrmäessä on ravintola, jonne länsivantaalaiset suuntaavat kerta toisensa jälkeen syömään, juomaan ja juhlimaan. Sinne palasi myös Markku Aaltonen.

Markku Aaltonen aloitti työt Myyrmäen Red Onionissa viikko sen jälkeen, kun baari ensimmäisen kerran avattiin vuonna 1994.­

10.1. 10:00

”Ihminen voi lähteä Myyrmäestä, mutta Myyrmäki ei lähde ihmisestä. Samaa voi sanoa Redarista: Redarista voi aina lähteä, mutta aina sinne palaa”, huokaa Markku Aaltonen.

Aaltonen tietää, mistä puhuu. Hän oli mukana avaamassa ”Redaria” eli Red Onionia vuonna 1994. Sitten hän vuosien varrella vaihtoi työnantajaa ja vähän maisemaakin, kunnes palasi Red Onioniin reilut neljä vuotta sitten. Paluumuuttaja ja nykyinen linjapäällikkö ei kuulosta asiasta kovin surulliselta.

”Oli tämä kuin olisi kotiin tullut”, sanoo Aaltonen.

Enää 60-vuotias Aaltonen ei suunnittele vaihtavansa työpaikkaa. Hän ei todennäköisesti tule myöskään olemaan mukana sulkemassa Red Onionia, sillä baari porskuttaa edelleen Myyrmäessä pandemiasta huolimatta.

Markku Aaltonen kutsuu itse ravintolaa Redariksi, vaikka nykypolville se on ”The Happy Red Onion” tai ”Dondo”. ”Olen niin vanha.”­

”Kansainvälistä ja supisuomalaista vieri vieressä”, otsikoi Helsingin Sanomat syyskuussa 1994 juttunsa, joka kertoi uuden kauppakeskuksen, Myyrmannin, yrityksistä.

”Perisuomalaista” edusti jutun mukaan Myyrmannin alakerran Liha-aitta, josta sai ternimaitoa, kotikananmunia ja Jokioisissa kasvaneiden ja Somerolla teurastettujen possujen lihaa.

”Kansainvälistä” puolestaan edusti Kim Kumarin ravintola kauppakeskuksen pohjakerroksessa.

Kumar oli muuttanut Lontoosta Suomeen jo 1970-luvulla. Myyrmäessäkin hän oli asunut 15 vuotta ennen kuin avasi Red Onion -nimisen ravintolan Myyrmanniin.

HS:n toimittaja kirjoitti avajaisvuonna, että Red Onionin kirjavuus ”hätkähdytti”.

Red Onionissa oli vuonna 1994 välkkyviä neonvaloja, Tiffany-lamppuja ja juomamainoksin koristeltuja peilitauluja, sekä ruletti ja Black Jack. Sisustuksen suunnitteli Erkki Sillanpää, joka tunnetaan paremmin Tampereella. Sillanpää toimi viime vuonna sulkeutuneen tamperelaisen ravintolan Rodeon pitkäaikaisena yrittäjänä. Jo nimestä voi päätellä, että myös Rodeo oli hyvin amerikkalaishenkinen.

”Tämä oli sellainen jenkkihenkinen”, kertoo Aaltonen myös Red Onionista.

Red Onion on ollut länsivantaalaisten bilemekka 1994-luvulta asti.­

Red Onion toimi lähes samoilla kuoseilla 20 vuotta. Kokolattiamatto poistettiin, mutta rekvisiitta pysyi.

Kumarin perheyritys Kaivosgrilli Pizzeria oy myi Red Onionin Itä-Helsingin ravintolat oy:lle vuonna 2016. Omistajavaihdoksen myötä ravintola uudistettiin täysin – osin pakosta, sillä osa rakenteista oli auttamattoman vanhoja.

”Kaikki purettiin. Tämä näytti ihan parkkihallilta”, sanoo Aaltonen.

Täysin historiaa ei haluttu silti unohtaa. Joulukuisena tiistaina vuonna 2020 Red Onionissa on edelleen saluunahenkeä. Ravintolan tiloja koristavat yhä muutamat jäänteet menneisyydestä, kuten sonnin sarvet ja valtava taulu puolialastomasta naisesta, Dollysta, kuten taulussa lukee.

”Olihan tuo 1990-luvulla vähän roisi. Se oli paraatipaikalla tanssilattian vieressä”, kertoo Aaltonen taulusta.

Nyt Dolly on hieman piilossa, sillä se on ripustettu vessakäytävän seinälle. Onko Red Onion muuttunut vanhemmiten häveliääksi?

”Taulu piti siirtää, kun parketin seinä purettiin”, Aaltonen selittää.

Hän painottaa useasti haastattelun aikana, että muutoksista huolimatta ravintolassa on säilynyt ”aito Redarin henki”.

Sipulimaskotti tervehtii tulijoita.­

Aito Redarin henki voi olla syy sille, että baari on pysynyt suosittuna vuodesta toiseen.

Red Onion on aina ollut monitoimiravintola. Ravintola tarjosi alusta asti kaikille jotain: päivisin lounasta lähiseudulla työtä tekeville, öisin olutta ja musiikkia vapaa-ajan viettäjille.

Sama henki on säilynyt 26 vuotta. Päivisin Red Onionin suuressa salissa toimii lounasbuffet. Salin katosta roikkuu diskopallo, sillä öisin sali muuttuu yökerhoksi.

Liukuovilla voi eristää osan salista pienemmäksi pubitilaksi, jossa haastatteluiltana istuu muutama seurue juomien kanssa. Hämärässä valaistuksessa tunnelma on rauhallinen ja jopa kotoisa.

”Redari tarjoaa kaikille jotain. Tämä on ollut sillä tavalla hyväksyvä paikka, että tänne on ollut helppo tulla minkä ikäisenä ja missä elämäntilanteessa tahansa”, sanoo Aaltonen.

Aidon Red Onionin hengen voisi siis tiivistää siihen, että ravintolassa on aina käynyt useampia sukupolvia.

”Vanhemmat, jotka aikanaan bailasivat täällä, käyvät nyt täällä lastensa ja lastenlastensa kanssa syömässä.”

Lue myös: ”Voittamaton” Sedu Koskinen perusti kaikkien aikojen juhlakompleksin Vantaalle keskelle ei-mitään 2008 – Vain muutamassa kuukaudessa kaikki oli ohi

Ravintola Red Onion remontoitiin perusteellisesti vuonna 2016. Osa alkuperäisestä rekvisiitasta säilytettiin, kuten punaisena hohtava kyltti.­

Jos itävantaalaisten bilemekka on 1990-luvulta lähtien ollut Tikkurilan Tulisuudelma, länsivantaalaisten vakipaikka on ollut vuodesta toiseen Red Onion.

”Moni on aloittanut baarissa käymisen Redarista. Myyrmäkeläiset ovat hyvin kotiseuturakkaita”, Aaltonen sanoo ja naurahtaa.

Kiinnostus Red Onionia kohtaan ei hänen mukaansa ole kuitenkaan koskaan rajoittunut vain länsivantaalaisiin. Vaikka Red Onion on erityisesti paikallinen legenda, viihtymään on tultu pitkänkin matkan takaa. Aaltonen sanoo, että Red Onioniin on tultu Klaukkalasta asti, ja tullaan edelleen.

”Helsinkiin Klaukkalasta ja Nurmijärveltä matkaavat työntekijät pysähtyivät meillä. Olemme hyvässä liikenteen solmukohdassa.”

Aaltosen mukaan on myös yksi ryhmä, joka ei Red Onionissa käy: helsinkiläiset.

”Helsinkiläiset eivät tuppaa lähteä Helsingistä. Heille on iso kynnys ostaa seutulippu”, hän pohtii.

Koronavirusepidemian takia moni muukaan ei toki tällä hetkellä suunnista Red Onioniin.

”Korona-aika on ollut tuskainen. Myynnit ovat romahtaneet aivan järkyttävästi, kun yöelämä on jäissä”, toteaa Aaltonen.

Mutta myös asiakkaat ovat muuttuneet.

”1990-luvulla ihmiset käyttivät ravintolapalveluita useampana päivänä. Yöelämää oli viitenä iltana viikossa”, kertoo Aaltonen.

Nykyisin yöelämä on keskittynyt lähiöissä viikonloppuun.

”Nykypäivänä ei ole vain todellisuutta, että joka päivä olisi paljon asiakkaita.”

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Toiset vähän vanhempia, toiset uudempia.

Ennen Myyrmäkeen siirtymistä Kim Kumar pyöritti Red Onion -nimistä baaria Helsingin Käpylässä.

”Kumar tykkäsi ravintoloiden nimistä”, muistelee Aaltonen.

Kun Kumar myi Käpylän-ravintolansa, hän otti nimen mukaansa ja perusti uuden Red Onionin Myyrmäkeen. Kun Aaltosen nykyinen työnantaja, Itä-Helsingin ravintolat oy, osti Red Onionin, se piti vanhan nimen lähes ennallaan, mutta lisäsi kaksi sanaa. Nykyisin Red Onionin virallinen nimi on The Happy Red Onion.

”Ihmiset ovat tykästyneet tuohon The Happy Red Onioniin, joten nyt monet kutsuvat paikkaa sillä nimellä”, kertoo Aaltonen.

Aaltonen puhuu itse haastattelun aikana pelkästään Redarista.

”Olen niin vanha.”

Ylipäätään 1990-luvulla Myyrmannin pohjakerroksessa bilettämässä käyneet ihmiset puhuvat Redarista. Sen sijaan 2000-luvulla nuoret alkoivat kysellä toisiltaan, onko kukaan lähdössä bilettämään Dondoon.

Syynä oli rikkinäinen kyltti, joka roikkui baarin sisäänkäynnin yläpuolella. Osa alkuperäisen Red Onion -valokyltin kirjaimista oli pitkään pimeinä noin 15 vuotta sitten.

Punaisena loisti vain ”D ONIO”, joka muuttui bilekansan suussa Dondoksi.

Lue myös: Anna Alavuotunki ja Tuomo Hintikka kokivat salamarakkauden Hotelli Vantaan tanssilattialla 2017 – Suomen legendaarisin iskupaikka täyttää jo 30 vuotta

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?