Kyyrön pariskunta on tehnyt älytöntä remonttia liki 30 vuotta: He korjaavat yhtä Vantaan vanhimmista taloista, johon joka ikinen naulakin pitää tehdä itse - HS-Vantaa - Ilta-Sanomat

Kyyrön pariskunta on tehnyt älytöntä remonttia liki 30 vuotta: He korjaavat yhtä Vantaan vanhimmista taloista, johon joka ikinen naulakin pitää tehdä itse

Kun tavallinen ihminen remontoi taloaan, haetaan tarvikkeet rautakaupasta. Klemetsin talon isäntäpari Marja ja Heikki Kyyrö on valinnut täysin toisen tien.

Heikki ja Marja Kyyrö ovat pitäneet talon mahdollisimman alkuperäisenä. Katto ja ovet ovat matalalla, niin kuin 1700-luvun lopussa oli tapana.­

12.9. 11:01

On remontteja ja sitten on remontteja.

Kun tavallinen ihminen remontoi taloaan, haetaan tarvikkeet rautakaupasta, ja jos lautaa tarvitaan, se tilataan yleensä sieltä, mistä sitä saadaan halvimmalla.

Tällainen ei käy laisinkaan päinsä, kun Heikki, 77, ja Marja Kyyrö, 72, remontoivat jotakin kodissaan Lehtikummuntiellä. Koti on näet yksi Vantaan harvinaisimmista taloista.

Nykyisen talon rakentaminen on aloitettu todennäköisesti 1700-luvun loppupuolella. Klemets on yksi Vantaan ainoista tältä aikakaudelta säilyneistä kaksikerroksisista hirsitaloista, ja toinen on Helsingin pitäjän kirkonkylässä sijaitseva Hannusas.

Suojellussa talossa seiniä ei kaadella hetken mielijohteesta eikä mitään voi repiä irti edes suutuspäissään.

Talon sisäänkäynnin edessä oleva kuisti on lisätty taloon 1920-luvulla.­

Eipä sillä, että tällainen tulisi Heikki Kyyrön mieleenkään. Hän kunnostaa taloa perinteitä kunnioittaen. Kun taloon tarvitaan uusia nauloja, Heikki Kyyrö tekee ne itse.

”Haen rautapuikkoa kaupasta, ja minulla on hyvä Lokomon alasin. Olen itse tehnyt rautakehikkoisen ahjon, jossa poltan antrasiittia. Puhaltimena käytän vanhaa pölynimuria, kun en ole viitsinyt hankkia hienoa puhallinta näin pieniin töihin.”

Tarvittaessa talon isännältä onnistuvat myös hitsaus, rappaus, muuraus ja ompelu. Vuodelta 1805 olevassa piha-aitassa on ainakin kymmenen ompelukonetta eri vuosikymmeniltä. Niissä kaikissa on erivärinen lanka, jotta ompelemaan pääsee sukkelasti.

Klemetsin talon ulko-oven yläpuolella on laatta, jossa lukee: ”1796”. Nykyinen talo voi olla rakennettu silloin. Tai sitten ei. Maatilkulla tiedetään kuitenkin olleen asutusta jo keskiajalla.

Arkkitehti ja historian tutkija Amanda Eskola on inventoinut Vantaan vanhat rakennukset. Inventointitekstissä kerrotaan, että jo Kustaa Vaasan aikaisessa veroluettelossa vuodelta 1543 mainitaan Ylästön kylässä olevan neljä talonpoikaa.

Myöhemmissä luetteloissa alueen taloiksi on merkattu: Smeds, Sutars, Ollas, Lassas ja Syrakas. Klemets on lohkaistu Sutarsista 1590-luvulla. Luettelon taloista jäljellä on Klemetsin lisäksi vain Syrakas, mutta sitä on muokattu aikojen saatossa hyvin voimakkaasti.

Talon katon vinouden huomaa, kun katsoo ikkunan yläkarmia.­

Klemetsin nykyinen päärakennus on rakennettu useassa eri vaiheessa. Päärakennus on noussut todennäköisesti 1700-luvun loppupuolella edellisen päärakennuksen paikalle tai sen lähettyville. Ensimmäisenä on rakennettu tuvan ja kamarin sekä porstuan käsittävä yksinäistupa.

Kaksikerroksiseksi Klemets on korotettu 1800-luvun alussa. Kaksikerroksiset talot eivät olleet Helsingin pitäjässä tuohon aikaan kovin yleisiä. Vaari-inventoinnissa arvellaan, että mallia on saatettu ottaa Kirkonkylässä olevasta Hannusas-talosta, jossa on lähes samanlainen pohjaratkaisu. Hannusaksessa Pyhän Laurin kirkon vieressä toimii nykyisin Kahvitupa Laurentius.

”Vielä 1800-luvun alussa Klemetsissä oli mansardikatto, mutta muodin muuttuessa taloon vaihdettiin harjakatto 1800-luvulla”, kertoo Heikki Kyyrö.

Viimeisin Klemetsiin tehty uudistus oli talon laajennus 1900-luvun alussa. Silloin päärakennusta jatkettiin itäpäädystä kaksikerroksisena ja harjakatto ulotettiin uusien tilojen ylle.

Vuosien aikana Klemetsin omistaja vaihtui useasti, kunnes rakennus lopulta päätyi Vantaan kaupungille. Talossa toimi parikymmentä vuotta lastentarha. Sitten talo jäi tyhjilleen ja alkoi rapistua.

Kun Kyyröt ehdottivat kaupungille Klemetsin vuokraamista vuonna 1992, oli talo Marja Kyyrön mukaan kamalassa kunnossa.

”Kaikki ikkunat olivat rikki, ja ne oli laudoitettu umpeen. Pihalla kasvoi anista, joka oli yhtä korkeaa kuin minä.”

Yksi talon takaosan ikkunoista on valeikkuna.­

Heikki Kyyrö oli saanut ajatuksen talon vuokraamisesta lehtijutun perusteella.

”Luin jutun Albergan kartanosta, jota kunnostettiin silloin, ja innostuin. Kiertelimme etsimässä paikkoja. Kävimme vanhalla viilatehtaallakin, mutta se oli liian kostea.”

Vantaan kaupunki suostui vuokraamiseen, ja Kyyröt alkoivat kunnostaa taloa. Aluksi he asuivat omakotitalossaan Vihdissä, mutta viiden vuoden päästä koko perhe, eli Marja, Heikki ja kaksi lasta, muutti Klemetsiin. Ennen kuin taloon saatiin vedettyä vesi- ja viemäriputket, kannettiin vesi kaivosta.

”Kävimme alussa saunassa Tolkinkylän koulussa. Heikillä oli avain sinne, koska hän teki siellä remonttia”, kertoo Marja Kyyrö.

Kaupunki ei osallistunut talon kunnostuskustannuksiin, joten remontointi eteni verkkaisesti.

”Mutta ei tätä ole vieläkään laitettu Avotakan tasoon”, vitsailee Heikki Kyyrö.

Talossa on haluttu säilyttää niin paljon vanhaa kuin mahdollista. Uutta on oikeastaan vain ruokakomeroon rakennettu vessa. Sisäpuolella on tallella vanhat lattiat, katot ja ovet. Kovin pitkän ihmisen talo Klemets ei ole, sillä oviaukot ovat vanhanaikaiseen tyyliin matalia.

Kun Marja Kyyrö nousee lempipaikkaansa yläkerran saliin, jossa häntä odottaa vanha rakas piano, katsoo hän tarkasti, mihin astuu. Kapeat ja jyrkät portaat on rakennettu nykyistä pienempien jalkojen aikana.

”Omiin askeliin tottuu, mutta kyllä niissä saa varovainen olla.”

Tuvan peräkamarin ovena on pienikokoinen koristeellinen rokokoo-ovi 1700-luvulta. Sen arvellaan säilyneen aiemmasta päärakennuksesta. Ovessa on pukinsarvisaranat 1600- tai 1700-luvulta. Tavallisesti pukinsarvisaranoita käytettiin ulkorakennuksissa, mutta jossain vaiheessa joku on asentanut ne Klemetsin sisäoveen.

1700-luvulta olevaa rokokoo-ovea koristavat pukinsarvisaranat.­

Talon lämmitys hoituu lähinnä alkuperäisten kaakeliuunien voimin.

”Talvella lämmitämme kaksi kertaa päivässä kaakeliuunit ja keittiön liedessä on koko ajan tuli”, kertoo Heikki Kyyrö.

Pariskunta on tottunut viileään taloon, vieraat sen sijaan eivät. Heitä varten kaivetaan liikuteltavat sähköpatterit esille.

Kyyröt ovat nyt asuneet talossa lähes kolmekymmentä vuotta. Tämänhetkinen vuokrasopimus päättyy vuonna 2022, mutta Kyyröt toivovat, että sopimusta jatketaan.

”Talo on täynnä muistoja ja tavaraa. Tänne on tuotu muutaman kuolinpesänkin tavarat, joten hirveän paljon järjestelyjä joutuisi tekemään, jos täältä joutuisi lähtemään”, sanoo Marja Kyyrö.

Niin, mihinkäs sitä ihminen omasta kodistaan lähtisi. Kun tekemistäkin vielä olisi.

”Ikkunanpuitteet pitäisi maalata uudelleen. Sisällä täytyy hieman tapetoida. Ulkovesihana olisi laitettava, jotta saisi kätevämmin vettä mattojen pesuun. Tuvan lattian voisi taas maalata. Ja ulko-ovi olisi tehtävä kokonaan uudelleen.”

Mutta sitä ennen Heikki Kyyrö aikoo korjata päätyseinän tippalaudan. Niin, ja päärakennuksen katon.

Jahka löytää ensin vuotokohdan.

Heikki Kyyrön työskentelysopen edessä on alkuperäinen kaakeliuuni 1800-luvulta.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?