Vantaalaisella huoltoasemalla vilahtaa toistuvasti näky suoraan pula-ajalta – Timo Ruohon autokerhoon saa tulla vain ”säälittävällä” autolla - HS-Vantaa - Ilta-Sanomat

Vantaalaisella huoltoasemalla vilahtaa toistuvasti näky suoraan pula-ajalta – Timo Ruohon autokerhoon saa tulla vain ”säälittävällä” autolla

Vantaalla kokoontuu autoporukka, jolla on oudot kriteerit: Autojen pitää olla vanhoja, huonoja, pieniä, eikä niillä saa päästä edes isoa mäkeä ylös.

Seppo Sjögrenin Messerschmitt KR-201 Roadster on koottu kahdesta romuautosta. Rakentamiseen kului kolme vuotta.­

12.9. 15:00

Ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen Koivuhaan Neste-huoltamon pihalla on, että kylläpä ihmiset ovat olleet joskus pieniä.

Vieri viereen parkkeeratut vanhat autot ovat kääpiöitä verrattuna nykyajan katumaastureihin ja ylipitkiin farmareihin, jotka hädin tuskin mahtuvat huoltamon parkkiruutuihin.

Ja kääpiöitähän kulkuneuvot todellakin ovat, kääpiöautoja. Historiallisia pyhäinjäännöksiä menneiltä vuosikymmeniltä.

Monella kuljettajalla tekee tiukkaa päästä autoonsa sisään ja etenkin sieltä ulos. Pienempikin aikuinen joutuu vetämään takapenkillä polvet korviin.

Kääpiöiden omistajat kuitenkin rakastavat ja vaalivat kulkupelejään – siitäkin huolimatta, että autot olivat jo valmistuessaan huonoja.

Hannu Heikkinen ohjastaa vuoden 1969 Fiat 500 -autoa. Takana trailerilla on Vespa 50s -skootteri.­

On jälleen kuukauden viimeinen maanantai, ja Kääpiöautoyhdistyksen väki kokoontuu tuttuun tapaan Koivuhakaan.

Mitään virallista ohjelmaa kerhotapaamisessa ei ole. Kunhan jutellaan ja kahvitellaan.

Paikalla on parikymmentä harrastajaa. Toinen mokoma on jäänyt tällä kertaa pois, sillä taivaalta vihmoo vettä.

”Kaikki autot eivät oikein kestä vettä. Ne kun on tehty pula-ajan materiaaleista”, selittää yhdistyksen helsinkiläinen puheenjohtaja Timo Ruoho – tuttavallisemmin pääkääpiö.

”Näitä autoja on vähän vaikea ajaa. Niillä on ihan oma tahtonsa.”

Timo Nyberg (oik.) ja kumppanit työntävät Lloydia Koivuhaan Nesteen parkkipaikalla.­

Yhdistykseen pääsee jäseneksi, jos omistaa ajopelin, jonka moottoritilavuus on korkeintaan 700 kuutiosenttimetriä ja ikä vähintään 25 vuotta.

Tyypillisesti kyse on 1950- ja 1960-lukujen autoista tai katetuista moottoripyöristä. Varsinkin sota-ajan jälkeen autoteollisuus kärsi materiaalipulasta ja siksi syntyi ajoneuvoja, jotka olivat materiaaleiltaan halpoja ja moottoriltaan alitehoisia.

Kun Kääpiöautoyhdistys lähtee porukalla reissuilleen, on katsottava karttaa. Liian isoja mäkiä ei reitillä saisi olla, koska pienitehoiset autot eivät niistä välttämättä selviä.

”Parhaat ajomaastot ovat Virossa. Siellä on tasaista joka puolella.”

Huoltamon pihalla on useita Fiat- ja Trabant-autoja, mutta on joukossa harvinaisempiakin tapauksia, kuten lentokonetta muistuttava Messerschmitt.

”Kyllä se taitaa olla meidän luonteessamme, että auton pitää olla hilpeän näköinen ja säälittävä”, täsmentää toistakymmentä kääpiöautoa omistava Ruoho.

”Kääpiöautoilu ei ole todellakaan itseään korostavien pullistelijoiden laji. Tässä on pakko olla huumorintajua.”

Timo Nyberg ja vuoden 1967 Trabant.­

Kääpiöautot syntyivät köyhyydestä, ja kun elintaso aikanaan nousi, ne jäivät melko nopeasti syrjään. Jos auto hylättiin sisätiloihin, se säästyi jälkipolville yleensä hyvässä kunnossa.

Nyt kääpiövanhuksesta voi joutua maksamaan suuriakin summia.

”Se on harmi, sillä nuorten on vaikea päästä mukaan harrastukseen”, Ruoho sanoo.

Onneksi 1980-luvun ajokuntoisen Trabantin tai vanhan Fiatin voi vielä saada parilla tonnilla. Moni harrastaja ostaa auton halvalla romuna ja kunnostaa sen itse.

”Yleensä harrastajat korjaavat itse autonsa, mutta poikkeuksiakin on. Moneen vanhaan autoon tehdään myös nykyään osia uustuotantona”, Ruoho sanoo.

Timo Ruoho (vas.) on pääkääpiö eli Kääpiöautoyhdistyksen puheenjohtaja.­

Jos varaosaa ei tahdo löytyä, vain mielikuvitus on rajana.

”Yksi meidän jäsenistämme teki BMW-autoonsa puskurit tiskipöydästä. Toinen taas huomasi kattotalkoissa, että maalarintelan kahvasta saa hyvän ryyppyvivun.”

Näyttävin Neste-huoltamon pihalla olevista autoista on vihertävä Messerschmitt KR-201 Roadster. Se on myös harvinaisin: kyseistä mallia valmistettiin 1950-luvulla vain 300 kappaletta.

Autot tehtiin sotilaskoneita valmistaneen Messerschmittin tehtaassa, ja mallia otettiin lentokoneista puolikasta rattia myöten.

Roadsterissa on peräti kymmenen hevosvoimaa ja huippunopeus 100 kilometriä tunnissa.

”Se kyllä tuntuu 160 kilometriltä, kun auto on niin matala ja pyöriä vain kolme”, Seppo Sjögren kertoo.

Sjögrenin Messerschmitt KR-201 Roadster on todellinen keräilyharvinaisuus: mallia valmistettiin aikoinaan vain 300 kappaletta.­

Sjögren innostui saksalaisesta kääpiöautosta jo pienenä, sillä hänen isoisällään oli kaksi Messerschmittiä. Sjögren onkin jo kolmannen polven Messerschmitt-kuski.

”Tyttäreni on jo vaatinut tätä autoa itselleen, kun en enää pysty ajamaan, joten ainakin neljäs polvi on tulossa.”

Sjögren rakensi oma Messerschmittinsä ottamalla osat kahdesta romuautosta.

”Siihen meni kolme vuotta ja arviolta tuhat tuntia. Tuulilasi on pitänyt hakea Saksasta ja verhoiluun käytetty nahkajäljitelmä Thaimaasta.”

Jos on Saksan liittotasavallan lentokonetehtaan tuotos harvinainen näky kääpiöautoharrastajan tallissa, niin Saksan kansantasavallan tuotos ei sitä ole.

Trabanteja valmistettiin DDR:ssä suuret määrät, ja niistä on tullut nyky-Saksassa jopa muodikkaita. Suomeenkin Trabanteja tuotiin 1960-luvulla.

Olli Heikkilällä Trabanteja on katsastettuina neljä, ja lisäksi tallissa seisoo muutama heikommassa kunnossa oleva DDR:n teollinen ihme.

Auton kori valmistettiin metallin sijasta selluloosasta, joten ”Trabeja” tavattiin haukkua Suomessa pahviautoiksi. Käytetyn auton hintakaan ei hirvittänyt.

”Ostimme isän kanssa Trabantin maastotraktoriksi vuonna 1976. Se maksoi 100 markkaa. Huomasin, että kyllä sillä voi ajaakin”, Heikkilä muistelee.

Vuoden 1976 satanen vastaa tänä päivänä 74 euroa.

Kääpiöautoharrastajat kokoontuvat Koivuhaan Nesteelle Vantaalla jokaisen kuun viimeisenä maanantaina.­

Heikkilä päättikin hankkia Trabantin käyttöautoksi ja ajoi sillä kesät ja talvet. Itäsaksalainen tekniikka ei kuitenkaan talviajossa juuri takapuolta lämmittänyt.

”Trabantissa lämmitys toimii siten, että moottorista ohjataan lämpö sisään. Mutta jotta se toimii, pitää ajaa vähintään kolmosvaihteella.”

Kääpiöautoyhdistys kokoontuu kuukauden viimeisenä maanantaina Koivuhaan Neste-huoltamolle (Niittytie 2) kello 18.

Lue lisää: Eduskunnan säätämä ”piliskielto” ei legendaarisella Ruskeasannan Shellillä paljon paina – Autonrassaajien paratiisi kuhisee suviyössä

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?