Mikä peli? Squashia harrastava nuori on yhtä harvinainen kuin käsi ilman kännykkää - HS-Vantaa - Ilta-Sanomat

Mikä peli? Squashia harrastava nuori on yhtä harvinainen kuin käsi ilman kännykkää

Vasemmalta: Luukas Raatikainen, Amanda Nyman, Jesse Konttinen, Nico Keränen, Omar Amer, Kasper Bäckström.

Vasemmalta: Luukas Raatikainen, Amanda Nyman, Jesse Konttinen, Nico Keränen, Omar Amer, Kasper Bäckström.

Julkaistu: 7.12.2019 10:00

Squashin suosio romahti 2000-luvulla. Nyt näyttää, että pahin aallonpohja on ohitse. Vantaalla 35 vuotta toiminut MyyrSquash-seura on onnistunut houkuttelemaan seuraansa myös nuoria.

Mikä peli se on?” Kysymys, jonka 12-vuotias Jesse Konttinen on tottunut kuulemaan, kun hän kertoo harrastavansa squashia. Konttinen kuuluu squashia harrastavien nuorten harvalukuiseen joukkoon.

Vuoden 2018 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen tutkimuksen (LIITU) mukaan squashia harrastaa 0,1 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista. Yhtä suosittuja ovat muun muassa lippupallo ja suosionsa aallonpohjassa möyrivä mäkihyppy.

On tultu kauas 1980-luvun kulta-ajasta, jolloin kaikki, jotka halusivat olla muodikkaita, vetivät froteisen hikinauhan päähänsä ja tarttuivat mailaan. Mielellään froteekahvaiseen. 1990-luvun alussa kenttiä oli Suomessa yli viisisataa.

”Pelaajia oli tällöin yli 100 000”, kertoo Suomen Squashliiton toiminnanjohtaja Mika Monto.

Nuorten pelaajien määristä tilastoja ei ole, mutta heitä lienee ollut tuhansia.

Squash tuli Suomeen ensimmäisen kerran jo sota-aikaan. Kolme innokasta herraa rakennutti Helsingin Lönnrotinkatu 41:een kolme kenttää. Kentät valmistuivat epäonniseen aikaan vuonna 1941. Miehet ehtivät tuskin laskea urheilukenkien peittämät jalkansa uudelle kentälle, kun sota syttyi ja ammusteollisuus otti kentät käyttöönsä.

Sattuman kautta kenttähallin löysi uudelleen tenniksenpelaaja Sakari Salo ja perusti sinne Suomen ensimmäisen squash-hallin. Marraskuun 12. päivänä vuonna 1968 Helsingin Sanomat uutisoi uudesta pelistä: ”Uusi, mielenkiintoinen tuttavuus urheilulajiemme suuressa joukossa on squash-niminen peli. Squash on seinäpallopeli, jossa on havaittavissa ilmeistä sukua tennikselle.”

Tästä alkoi squashin suosio, pelikenttiä rakennettiin, ja kössimaila kainalossa oli menestyjän merkki. Sitten tuli lama ja squashin nousukiito tyssäsi kuin seinään. Moni squash-halli pisti lapun luukulle, niin myös Suomen ensimmäinen squash-halli Lönnrotinkadulla. Tilat laitettiin vuokralle. Eräs tunnetuimmista vuokralaisista oli Bandidos-jengi, jonka jäsen ammuttiin kuoliaaksi hallin edessä.

2000-luvun puolivälin jälkeen harrastajien määrä romahti.

”Vuonna 2009 harrastajia oli Kilpa- ja huippu-urheilun liiton (KIHU) tutkimuksen mukaan Suomessa 14 500 ”, kertoo Monto.

Vaikka harrastajien määrä on pudonnut huippuvuosista roimasti, näyttää siltä, että pahin aallonpohja on nyt ylitetty.

”Harrastajien määrä on viime vuosina noussut, se oli viime vuonna 23 000”, kertoo Monto.

Suomen nopeimmin kasvavaksi squashseuraksi itseään mainostaa vantaalainen MyyrSquash. Seurassa on tällä hetkellä noin 60 jäsentä, joista vajaat kymmenen on nuoria.

”Meille tuli viime vuonna yli 30 uutta jäsentä”, sanoo MyyrSquashin nuorten päävalmentaja Luukas Raatikainen.

Yksi MyyrSquashin jäsenmäärän kasvun salaisuuksista on työ nuorten parissa. Monissa kaupungeissa ohjattua squashtoimintaa ei enää löydy, mutta Vantaalla sitä vielä on.

Suurin osa Myyrmäen urheiluhallissa pientä mustaa palloa iskevistä nuorista on löytänyt lajin kouluvierailun kautta ja innostunut. Kolme vuotta squashia harrastanut Nico Keränen,15, aloitti lajin isänsä ehdotuksesta.

”Pelasimme ensin isän kanssa ja sitten tulin tänne. Tämä on kiva laji ja hyvää liikuntaa.”

MyyrSquash-seuran junnujoukkuueessa pelaavat Nico Keränen ja Jesse Konttinen.

MyyrSquash-seuran junnujoukkuueessa pelaavat Nico Keränen ja Jesse Konttinen.

Pelit isän kanssa ovat jääneet viime aikoina vähemmälle, mutta MyyrSquash-seurassa Keränen pelaa kaksi kertaa viikossa. Lajin harrastaminen on edullista, kerran viikossa harrastaminen maksaa 150 euroa syyskauden ajan, kaksi kertaa 300 euroa.

”Tämä on partion jälkeen varmaan halvin harrastus”, sanoo Luukas Raatikainen.

Aloitteleville lapsille seura lainaa mailan, joten varusteiksi riittävät sisäkengät, sortsit ja t-paita.

Tällä hetkellä seurassa harrastavia nuoria on Suomessa noin 300. Squashin suurin kilpailija on uusi suosikkilaji padel, joka on sekoitus tennistä ja squashia. Nico Keränen on kokeillut myös padelia.

”Tykkään squashista enemmän, koska peli on nopeampaa. Ei tule tylsää hetkeä, kun peli on niin nopeatahtista.”

”Tykkään squashista, koska palloa saa lyödä ihan niin kovaa kuin haluaa”, sanoo Jesse Konttinen.

”Tykkään squashista, koska palloa saa lyödä ihan niin kovaa kuin haluaa”, sanoo Jesse Konttinen.

Jos squash on halpa, kaikille sopiva liikuntalaji, jonka aloittaakseen ei tarvitse edes paljon varusteita, miksi squash ei ole onnistunut houkuttelemaan enemmän harrastajia Luukas Raatikainen?

”En tiedä, en ymmärrä. Ehkä tässä on joku muotijuttu, nyt kaikki käyvät salilla. Uskon squashin suosion jatkavan kasvuaan, sillä sen fyysisyys ja terveysedut ovat loistava myyntivaltti. Näillä valteilla salilla käyminenkin on noussut huippuunsa.”

MyyrSquashin nuoret pallonlyöjät rivissä. Vasemmalta valmentaja Luukas Raatikainen, Amanda Nyman, Jesse Konttinen, Nico Keränen, Omar Amer, Kasper Bäckström ja Niko Karttunen.

MyyrSquashin nuoret pallonlyöjät rivissä. Vasemmalta valmentaja Luukas Raatikainen, Amanda Nyman, Jesse Konttinen, Nico Keränen, Omar Amer, Kasper Bäckström ja Niko Karttunen.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta