Historiallisen tehtaan tuho on ollut päivistä kiinni: Vantaan viilatehdasta ovat uhanneet tulvat, tuhopoltto ja purkuvimma - HS-Vantaa - Ilta-Sanomat

Historiallisen tehtaan tuho on ollut päivistä kiinni: Vantaan viilatehdasta ovat uhanneet tulvat, tuhopoltto ja purkuvimma

Dahlforsin viilatehdas 1910-luvulla. Oikealla näkyy 1970-luvulla purettu omistajan kartano.

Dahlforsin viilatehdas 1910-luvulla. Oikealla näkyy 1970-luvulla purettu omistajan kartano.

Julkaistu: 29.11. 8:13

Vantaankosken rannalla sijaitseva viilatehdas on Vantaan harvoja säilyneitä vanhoja teollisuusrakennuksia. 1980-luvulla oli lähellä, ettei tätäkin rakennusta menetetty.

Vantaankosken viilatehdas on nykyisin suosittu juhlapaikka. Kesäisin ravintolassa kilistelevät laseja useat avioliittonsa ensitunteja viettävät avioparit. Moniko heistä mahtaa tietää, että on onnen kauppaa, että heidän ei ole tarvinnut valita jotakin muuta hääjuhlapaikkaa. Oli nimittäin erittäin hilkulla, että koko rakennusta ei purettu vuonna 1984.

”Purkamispäätös saatiin peruutettua viikkoa ennen määräaikaa”, kertoo Vantaan kaupunginmuseon rakennustutkija Anne Silanto.

Puinen viilatehdas perustettiin entisen ruukin maille arviolta 1888.

”He tekivät työstöviiloja, joilla teroitettiin työkaluja”, sanoo Silanto.

Vantaan kaupunginmuseossa on kaksi lahjoituksena saatua viilaa, joita koristaa omistajan Walfrid Wilhelm Wahlbergin nimikirjaimet WWW.

Viilatehtaan alueella oli myös muuta toimintaa. Viereisessä joessa uitettiin tukkeja ja tehdasalueella oli saha. Rakennuksessa toimi myös mylly.

Puinen viilatehdas purettiin ja sen paikalle rakennettiin nykyinen tiilinen tehdas vuonna 1903. Tehtaassa oli noin 20 työntekijää. Vuonna 1892 Wahlberg rakensi uuden myllyn vastarannalle.

”Vielä 1950-luvulla kyläläiset saivat jauhonsa tehtaan myllystä”, kertoo Silanto.

Jotta alueen koneet saisivat sähköä, Wahlberg perusti myllyyn oman sähkölaitoksen vuonna 1914.

”Se hyödytti myös kyläläisiä, jotka saivat sähköt kotiinsa poikkeuksellisen aikaisin.”

Myllymäen kylä oli ensimmäisiä kyliä Helsingin alueella, jossa oli sähkövalot. Työturvallisuus sähkön kanssa työskentelevillä oli niin ja näin. Työntekijät jatkoivat töitä, vaikka toisinaan joki tulvi saliin.

”Viilatehtaan salissa on kuulemma edelleen koukut, joihin koneet nostettiin vedeltä turvaan”, kertoo Silanto.

Tehtaan toiminta loppui 60-luvulla ja Wahlbergin perikunta myi paikan Vantaan kaupungille vuonna 1975. Kaupungin omistuksessa viilatehdas pääsi kehnoon kuntoon.

”Tehdasta käytettiin varastona ja paikka oli huonossa kunnossa.”

Soutamisen ja huopaamisen jälkeen viilatehtaan kunnostus pääsi mukaan Vantaan kaupungin talousarvioon vuonna 1980. Korjaamisen varattiin 220 000 markkaa eli nykyrahassa noin 98 000 euroa.

Mutta rahojen käytöstä ei ollut tehty päätöstä, ja varatut rahat menivätkin Rekolan koulun perusparannukseen. Rahat oli tarkoitus ottaa takaisin tulevien vuosien koulujen perusparannuksista, mutta näin ei tapahtunut, ja tehdas sai ränsistyä rauhassa. Sitten tapahtui jotakin ikävää.

Sunnuntai-iltapäivänä 10. kesäkuuta 1984 ohikulkijat huomasivat viilatehtaasta nousevan savua. Kun palokunta tuli paikalle, kaksikerroksisen tehdasosan kaikki puuosat olivat palaneet ja rakennuksen rakenteet olivat vaurioituneet.

”Kyseessä oli ilmeisesti tuhopoltto”, kertoo Silanto.

Vantaan kaupunki ei viivytellyt. Vain kymmenen päivää palon jälkeen purkamisesitys oli kaavoitus- ja kiinteistöviraston esityslistalla. Jo vuonna 1976 kaupungin purkuvimma oli tuhonnut viilatehtaan omistajan Wahlbergin komean kaksikerroksisen huvilan, työntekijöiden asuntorakennuksen ja talousrakennukset. Jäljellä oli enää viilatehdas ja joen toisella rannalla oleva mylly.

”On sääli, että tehdasmiljöökokonaisuuus ei säilynyt. Paljon sellaista purettiin 1970-luvulla, joka nykyisin suojeltaisiin”, sanoo Silanto.

Dahlforsin viilatehtaan omistajan Walfrid Wilhelm Wahlbergin koti. Kuvan on ottanut Walfridin sisko Irene Wahlberg.

Dahlforsin viilatehtaan omistajan Walfrid Wilhelm Wahlbergin koti. Kuvan on ottanut Walfridin sisko Irene Wahlberg.

Nyt oltiin kuitenkin jo 1980-luvulla, ja asenteet olivat muuttuneet.

”Vantaalla ei ole montaa kohdetta, joita kuntalaiset olisivat käyneet puolustamaan, mutta tätä he puolustivat.”

Useat vantaalaiset järjestöt keräsivät adresseja viilatehtaan puolesta. Lopulta tehtaan pelasti Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistyksen tekemä suojeluesitys. Ensin tehdas sai suojakseen väliaikaisen suojelun. Seuraavana vuonna kaupunki yritti jälleen kumota suojeluesityksen. Se ei kuitenkaan onnistunut.

”Lopulta kaupunki itse suojeli viilatehtaan asemakaavalla vuonna 1989”, Silanto sanoo

Ympäristöministeriö vahvisti suojelun samana vuonna. Vaikka suojelupäätös saatiin, sai viilatehdas odottaa kunnostusta vielä useamman vuoden ajan.

”Vantaan kaupunki sai alueen peruskunnostuksen valmiiksi vuonna 2002”, kertoo Silanto.

Samana vuonna viilatehtaan vuokralaiseksi valittu Kiinteistö Oy Kuninkaantie aloitti sisätilojen saneerauksen, ja loppukesästä vanhassa tehtaassa avasi ovensa tilausravintola Kuninkaan Lohet.

Vantaankoskella sijaitseva Viilatehdas on nykyisin suosittu juhlapaikka.

Vantaankoskella sijaitseva Viilatehdas on nykyisin suosittu juhlapaikka.

Yhtä hyvin ei ole käynyt toiselle jäljellä olevalle rakennukselle, vastarannalle vuonna 1892 rakennetulle myllylle. Se tuhopoltettiin vuonna 2009. Vantaan kaupunki on kaupannut myllyä vuosien ajan, mutta toistaiseksi sitä ei ole myyty.

Mylly myytiin jo kerran vuonna 2012, mutta ostajan ja myyjän ajatukset myllyn käyttötarkoituksesta eivät osuneet yksiin, ja mylly tuli jälleen markkinoille.

Oikaisu 29.11. 9:00: Vantaa suojeli viilatehtaan asemakaavalla vuonna 1989, eli suojelua ei tehnyt Uudenmaan lääninhallitus, kuten jutussa alun perin luki. Lisäksi kyläläiset saivat jauhonsa myllystä 1950-luvulle asti eikä 1970-luvulle asti.

Lisää aiheesta