Rahan kerääminen juniori­joukkueelle vaatii sinnikkyyttä ja voi aiheuttaa riitelyä – Vantaalainen Christian Leikkainen sai idean, kuinka varainkeruusta tehdään järkevää - HS-Vantaa - Ilta-Sanomat

Rahan kerääminen juniori­joukkueelle vaatii sinnikkyyttä ja voi aiheuttaa riitelyä – Vantaalainen Christian Leikkainen sai idean, kuinka varainkeruusta tehdään järkevää

Sport Family -yrityksen kolmikko Christian Leikkainen, Jari Murtomäki ja Jani Jakka tapasivat yrityksen toiminnan suunnittelun merkeissä Vantaan Flamingossa.

Sport Family -yrityksen kolmikko Christian Leikkainen, Jari Murtomäki ja Jani Jakka tapasivat yrityksen toiminnan suunnittelun merkeissä Vantaan Flamingossa.

Julkaistu: 19.11.2019 13:07

Christian Leikkainen perusti yrityksen, joka tekee seurojen ja joukkueiden varainkeruuta niiden puolesta.

Talkootyö on orgaaninen osa suomalaisia junioriurheilujoukkueita. Lumitöitä, varastojen siivoamista, myyjäisiä, turnauskioskin pitoa ja niin edelleen.

Talkoiden keskeinen tavoite on kerätä joukkueelle rahaa esimerkiksi kausi- tai kuukausimaksujen pienentämiseksi tai yksittäistä turnausmatkaa varten.

Seuroissa toimitaan usein vapaaehtoisvoimin, ja pääasiassa seuran joukkueet järjestävät rahankeruunsa itse.

Jalkapalloa pelaavan pojan isä ja neljä vuotta itsekin jalkapallovalmentajana toiminut vantaalainen Christian Leikkainen keksi, että tässä olisi oiva bisnesmahdollisuus.

Hän perusti puolitoista vuotta sitten kahden yhtiökumppaninsa kanssa yrityksen, Sport Familyn. Yritys auttaa asiakkaitaan eli seuroja ja joukkueita varainhankinnassa. Tietty prosenttiosuus varainhankinnan tuloksista jää yritykselle, loput menevät seuroille.

Puolessatoista vuodessa asiakkaita on tullut jo toistasataa.

”Kierrämme yrityksissä ja tarjoamme seurojen kanssa räätälöityjä kumppanuuspaketteja, ja annamme näille yrityksille esimerkiksi mahdollisuuden hyödyntää seurojen jäsenmääriä omassa markkinoinnissaan”, Leikkainen sanoo.

Leikkaisen mukaan suomalaisten urheiluseurojen ja yritysten kannattaisi tiivistää yhteistyötään. Hänen mukaansa potentiaalia olisi muuhunkin kuin pelipäivien kahvioihin, ja esimerkiksi digitalisaatio tekee Leikkaisen mukaan tuloaan tälläkin saralla.

”Yritykset saattavat kuvitella, ettei esimerkiksi paitojen mainoksista ole hyötyä. Kyllä lapset saattavat muistaa pelipaidastaan sen Penan Pajan logon viiden vuoden kuluttua.”

Aikuisten kilpatason joukkueilla on usein omat myyntiorganisaationsa varainhankintaan, mutta junioritoiminnassa Sport Familyn avaus on ainakin Leikkaisen tietämyksen mukaan ainoa laatuaan.

Hänen mukaansa seurojen varainhankinnassa on keskeistä myös, että Suomeen muuttaa ulkomailta paljon lapsia.

”On tärkeää, että heillekin voi tarjota mahdollisuuden harrastaa ja kerätä rahaa, että he voivat myös harrastamistaan jatkaa”, Leikkainen sanoo.

Yksi pitkälti talkoille ja vapaaehtoistyölle toimintansa perustava seura on helsinkiläinen Pakilan Visa. Seuran toimihenkilöt ja valmentajat tekevät töitään vapaaehtoisesti, ja pelaajien kausimaksut ovat maltillisia.

Seuran keskeinen tavoite tarjota mahdollisuus harrastamiseen mahdollisimman monelle.

Pakilan Visan 10-vuotiaiden tyttöjen koripallojoukkueen joukkueenjohtaja Johanna Bojang sanoo, että seura itsessään järjestää joukkueille säännöllisesti talkoomahdollisuuksia varainkeruuta varten.

”Visalla on esimerkiksi kymmenien vuosien perinteet joululahjapakkaamon pitämisestä Kannelmäessä, nykyisin kauppakeskus Kaaressa”, Bojang sanoo.

Muutenkin seuran talkootoiminta kuulostaa varsin perinteiseltä: kahvion pitämistä ottelutapahtumissa, järjestyksenvalvontaa, siivoamista ja niin edelleen.

”Tosin omassa joukkueessani tytöt ovat niin nuoria, että pääasiassa talkoita tekevät heidän vanhempansa. Vanhemmat juniorit voivat tehdä myös itse”, Bojang sanoo.

Talkoiden tekemistä Bojang pitää hyvänä asiana.

”Talkoot kasvattavat joukkuehenkeä. Niitä ei tehdä pelkän rahan keräämistä varten, vaan myös elämää varten. On hyvä oppia, että asioita on tehtävä sen eteen, että pääsee esimerkiksi ulkomaanturnaukseen.”

Bojangin kokemuksen mukaan talkoiden tekeminen on hiljaisempien viime vuosien jälkeen taas lisääntynyt.

”Välissä oli sellainen meininki, että kauden kustannukset hoidettiin pääasiassa laskut maksamalla.”

Christian Leikkaisen toivoo, ettei tulevaisuudessa nuorten tarvitsisi itse olla pitämässä kioskia tai myymässä sukkia tai keksejä.

”Parasta olisi, jos pelaaja voisi keskittyä harjoittelemaan. Siten saamme tasokkaampia pelaajia ja valmentajia, ja urheilijoiden ja lajien tasot paranisivat.”

Talkoilla ja varainkeruulla on paikkansa myös siksi, ettei lasten harrastaminen ole ainakaan muuttunut edullisempaan suuntaan. Leikkaisen 11-vuotiaan pojan jalkapallojoukkueen kuukausimaksu on 55 euroa, joka on Leikkaisen mukaan varsin edullinen hinta. Aiemmassa joukkueessa kuukausimaksu oli 95 euroa, eikä ole tavatonta, että hinta tuon ikäisellä juniorilla kohoaa 150 euron tuntumaan.

Toisinaan talkootöistä ja varainhankinnasta tulee myös riitaa, erityisesti kerättyjen rahojen jakamisesta. Jotkut ovat sitä mieltä, että rahat kuuluisivat niille, jotka ovat olleet mukana tekemässä talkoita. Toiset taas ovat sitä mieltä, että rahat tulee jakaa joukkueelle tasaisesti riippumatta siitä, kuka talkoita on ollut tekemässä.

Leikkainen on jälkimmäisen ratkaisun kannalla.

”Joku saattaa olla esimerkiksi kipeänä tai loukkaantuneena tai ei muuten vain pääse paikalle. Olisi epäreilua jättää joku sen takia ulkopuolelle.”

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta