Ruumiiden haju häiritsi opetusta, kun Suomen vanhimmassa koulussa luettiin katekismusta 1840-luvulla

Julkaistu:

Suomen vanhin käytössä oleva koulu on Vantaalla sijaitseva ruotsinkielinen Kyrkoby skola. Koululaisten lisäksi rakennuksessa on ollut kirjasto, vanhuksia - ja ruumiita.


Kun Vantaan Kirkonkylän oppilaat vuonna 1844 istuivat tankkaamassa katekismusta, heidän keskittymistään häiritsi toisinaan epämiellyttävä haju. Haju tuli eräästä koulun huoneesta, joka oli luovutettu ihan muuta käyttötarkoitusta kuin opetusta varten.

”Olen kuullut, että oppituntien aikana luokkiin levisi ruumiin hajua”, kertoo Kyrkoby skolan vararehtori Ann-Britt Sandbacka.

Jostain syystä Kyrkoby skolasta oli annettu vuokralle huone ruumiinavauksia varten. Siitä, kuinka kauan ruumiinavauksia talossa tehtiin, ei ole tietoa. Nykyihmisestä ruumiinavauksien tekeminen samassa talossa koulun kanssa tuntuu erikoiselta. Mutta 1800-luvulla, jolloin opetusta annettiin pääasiassa kiertokouluissa, oli pikemminkin poikkeus, että koululla oli omat pysyvät tilat.


Ruotsinkielinen Kyrkoby skola eli Kirkonkylän koulu valmistui vuonna 1837, ja se on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva koulurakennus. Kirkonkylässä oli annettu opetusta vuodesta 1825 lähtien, jolloin ruotsinkielinen kansakoulu perustettiin. Vuoteen 1836 asti koulu toimi opettaja Dryseliuksen talossa.

”Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Dryselius, joka oli jo aiemmin opettanut kiertokoulussa”, sanoo Sandbacka.

Dryseliuksen ura jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä häneen ei oltu tyytyväisiä. Myös toisen opettajan, kartanonvouti Bengt Logrenin opettajan ura jäi kolmeen vuoteen. Kenties opettajien tason vuoksi kylässä alettiin pohtia kunnon koulun perustamista. Pitäjä oli ostanut Dryseliuksen talon jo aiemmin.

”Ilmeisesti sen paikalle rakennettiin tämä nykyinen koulu”, arvelee Sandbacka.

Erimielisyyttä oli opettajan palkan suuruudesta. Joku ehdotti kahdeksaa ruistynnyriä rukiita. Toisen mielestä se oli aivan liikaa. Lopulta summasta päästiin yksimielisyyteen, kun muuan kreivitär antoi lisätynnyrin.

”Opettajan palkka oli 15 tynnyriä rukiita ja polttopuita uuniin.”


Palkka kuulostaa kehnolta, mutta eipä opettajiltakaan vaadittu paljon. Mitään koulutusta heillä ei ollut, riitti, että opettaja oli kirjoitustaitoinen ja vaikutti, että hän oli ”hyvä ihminen”.

Lieneekö kolmas opettaja Johan Lydén ollut vain rukiin perässä, sillä vuonna 1840 myös hän sai potkut.

Saattoi tietysti olla, että opettajan asuinolot vaikeuttivat hänen keskittymistään itse opetukseen. Koulussa oli kuusi huonetta ja keittiö. Opettaja itse asui muutamassa huoneessa ja toisiin huoneisiin oli otettu köyhiä lapsia ja vanhoja naisia. Koulu toimi siis myös pitäjän lastenkotina ja vanhainkotina.

”Talossa oli paljon hälinää, lapset kiljuivat, naiset tekivät kotitöitä, kuten nyppivät höyheniä kanoilta”, kertoo Sandbacka.


Ruoanlaittoon hommattiin emäntä. Palkaksi annettiin tietenkin rukiita. Ruokaa tarjottiin myös koulun oppilaille.

”Tämä saattoi olla ensimmäinen paikkakunta, jossa ruokaa tarjottiin ilmaiseksi oppilaille, ”, Sandbacka sanoo.

Kirkonkylän koulu on siis osaltaan ollut ilmaisen kouluruoan pioneeri.

Koulurakennuksessa on ollut myös muuta toimintaa. Pitäjän ensimmäinen kirjasto toimi talossa vuodesta 1856 aina vuosisadan loppuun asti. Rakennuksessa on myös pidetty kunnankokouksia.

Vantaan rakennushistoriallisessa selvityksessä koulun mainitaan olevan yksi merkittävimmistä rakennusperintökohteista Vantaalla. Rakennuksella on sekä historiallista että rakennustaiteellista arvoa. Rakennuksen ulkoasuun on tehty melko vähän muutoksia. Sisätiloja sen sijaan on myllätty tarpeen mukaan.

”Tässä opettajanhuoneen paikalla oli ennen opettajan asunto. Minun aikanani tämän huoneen ulkoseinä uusittiin. Vanhassa oli vielä välissä sammalta tai jotakin vastaavaa”, muistelee Sandbacka.

Remontin aikana ullakolta löytyi sekalaista vanhaa tavaraa.

”Vanha pieni lastenkenkä, jonkun eläimen leukaluut ja vanhoja tapetteja”, luettelee Sandbacka.


Kyrkoby skolassa opiskelee tällä hetkellä 52 alakoulun oppilasta. Opetus on ruotsiksi. Heistä 3.–6. luokat opiskelevat vanhassa rakennuksessa. Uudessa, vuonna 2007 rakennetussa lisärakennuksessa ovat luokat 1. ja 2. sekä ruokala. Jo vuosia Vantaalla suuntaus on ollut kohti jättikouluja, joten on uskomatonta, että tällainen pikkukoulu on enää olemassa.

”Jo 90-luvulla, kun aloitin täällä opettajana, puhuttiin, että oppilaita ei riitä. Olen ollut nyt 30 vuotta töissä, ja uskon että koulu pysyy”, sanoo Sandbacka.

Toivotaan, sillä muuten koulun huhutulla kummituksella ei enää ole paikkaa. Sandbacka ei ole nähnyt kummitusta, mutta ääniä kyllä kuuluu.

”Täällä rappuset narisevat ja kuuluu naksutuksia ja muuta.”

Ruotsalaisuuden päivää vietetään 6.11.