Vantaalainen Kristoffer, 20, oli luisumassa kovaa vauhtia kohti syrjäytymistä – Yksinkertainen muutos ajattelutavassa muutti koko elämän

Julkaistu:

Lasten ja nuorten säätiön asiantuntijan mukaan nuoret kaipaavat tukea etenkin nuoruuden nivelvaiheessa eli silloin, kun oman tulevaisuuden pitäisi tehdä ratkaisuja.


Suomessa on kymmeniätuhansia syrjään jääneitä, 15–29-vuotiaita nuoria. Me-säätiö määrittelee syrjään jääneet nuoret sellaisiksi, joilla toteutuu kaksi tekijää näistä kolmesta: toisen asteen tutkinnon puuttuminen, pitkittynyt työttömyys tai työuran puute kokonaan.

Me-säätiön tilastojen mukaan heitä on Suomessa yhteensä yli 61 000. Luvut perustuvat viime huhtikuussa julkaistuun tilastoon.

Määrä on pienentynyt, sillä vuoden 2017 tilastojen mukaan heitä oli liki 70 000.

Suuri luku se on silti.

Nuorten syrjäytymistä ehkäisevää työtä tehdään paljon. Tänä vuonna yhden uuden avauksen sillä rintamalla on tehnyt Lasten ja nuorten säätiö.

Säätiö käynnisti kesällä nuorille ohjelman nimeltä Mun polku. Classic-jäätelön tuella toteutettuun ohjelmaan oli avoin haku, ja hakemusten perusteella siihen valittiin kolme 18–25-vuotiasta nuorta, jotka saavat apua oman polkunsa löytämiseen ja tukemiseen.

Mun polku -ohjelma koostuu tapaamisista Lasten ja nuorten säätiön hyvinvointi- ja uravalmentajien kanssa. Ohjelman tarkoitus ei ole taklata koko syrjään jäämisen ongelmaa, vaan on se on ennemminkin väylä itsensä löytämiselle.

Lisäksi ohjelmassa mukana olevat nuoret ovat käyneet keskusteluja niin sanottujen esikuvien kanssa. Ohjelman aikana julkisuudesta tutut henkilöt kuten breakdance-tanssija Johannes ”Hatsolo” Hattunen ja muusikko Jannika B ovat vierailleet ammattioppilaitoksissa ja kannustaneet opiskelijoita tavoittelemaan unelmiaan.


Lisäksi keskusteluilla valmentajien ja tunnettujen ihmisten kanssa ohjelmaan osallistuville nuorille tarjotaan eväitä tulevaisuutensa pohtimiseen ja oman mielenkiinnon kohteiden löytämiseen sekä siihen, miten omat unelmat ja tavoitteet voisi saavuttaa.

Yksi ohjelmassa mukana ollut oli keravalainen, Järvenpäässä autoasentajaksi opiskeleva Kristoffer Paajolahti, 20.

Hänen elämälleen ja tulevaisuuden näkymilleen Mun polku antoi uuden suunnan. Paajolahti on jo pienestä pitäen tiennyt, että ensin hänestä tulee autonkorjaaja, sitten korjaamoyrittäjä. Hän ei vain tähän saakka ole oikein tiennyt, kuinka sen tekisi.

Etenkin keskustelut Mun polku -ohjelman esikuvien kanssa on tehnyt häneen vaikutuksen, Paajolahti sanoo.

”Olemme puhuneet unelmista ja ongelmista, jotka ovat niiden tiellä. Keskusteluissa esikuvat ovat kertoneet, miten itse ovat toimineet vastaavissa tilanteissa.”

Ohjelmassa Paajolahti pääsi myös tutustumisvierailuille kahteen autokorjaamoon. Toinen niistä oli autokorjaamo Melasalmi, josta HS teki jutun syyskuussa.

Lue juttu: Tervetuloa 1970-luvulle: Vantaalla on autokorjaamo, jota on vaikea uskoa todeksi merkkikorjaamojen aikakautena

Paajolahti vaikuttui näkemästään.

”Se oli älyttömän mukava paikka. Siellä tehtiin hommia samalla tyylillä kuin haluan tehdä itsekin.”

Hän kehuu korjaamon henkilökunnan värikkäitä persoonia ja vuosikymmenten korjaamouran tuomaa kokemusta.

Nuorten suhtautuminen tulevaisuuteensa on parantunut, mutta tehtävää on edelleen. Nuorisobarometrin mukaan viidenneksellä nuorista on vaikea suhtautua tulevaisuuteensa optimistisesti.

Lasten ja nuorten säätiön asiantuntijan Hanna Koskenkankaan mukaan Mun polku on tarkoitettu erityisesti niin sanotussa nivelvaiheessa oleville nuorille. Nivelvaiheella hän tarkoittaa sitä, että peruskoulu on jo hoidettu ja jatko-opinnot käynnissä, mutta tulevaisuuden suunnasta puuttuu vielä selkeä visio. Osalla tilanne voi olla sekin, että tutkinto joltain alalta on jo olemassa, mutta se ei lopulta olekaan oma juttu.


”Me yritämme tukea nuoria löytämään oikeanlaista osaamista ja luomaan tunteen, että nuorilla on merkitystä”, Koskenkangas sanoo.

Ohjelman keskeinen tavoite on parantaa nuorten suhtautumista tulevaisuuteen. Mun polku -ohjelma on osa Lasten ja nuorten säätiön laajempaa Dreams-kokonaisuutta. Säätiö on tehnyt Dreams-kouluvierailuja yläkouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin vuodesta 2003 lähtien.

Vuosittaisia vierailuja on toistasataa, ja niillä tavoitetaan lähes 20 000 nuorta. Niissä puhumassa olleet, julkisuudesta tunnetut ihmiset ovat vierailujen nimen mukaisesti puhuneet unelmista.

”Kun nuoret kuulevat innostavia tarinoita, saavat he tukea myös omille unelmilleen”, Koskenkangas sanoo.

Paajolahdelle Mun polku -ohjelmasta on ollut keskeistä apua. Yksi keskeinen oivallus hänellä nousee ylitse muiden.

”Kaiken lähtökohta on olla oma itsensä ja hyväksyä itsensä. Kun on sujut itsensä kanssa, niin on paljon parempi olla. Jos sen kanssa on vaikeuksia, niin unelmienkin tavoittelussa on vaikeuksia.”

Opinnoissaan Paajolahdella on ollut mutkia matkassa. Hän oli poissa koulusta vuoden päivät, kun omassa elämässä oli haasteita. Haave oli selvillä, mutta reitti haaveen saavuttamiseksi ei.

”Silloin elämässäni oli melko vaikeaa, enkä voinut kovin hyvin. Päätin, että annan itselleni aikaa toipua”, Paajolahti perustelee poissaoloaan opinnoista.

Nyt Paajolahti on ollut takaisin koulussa puolitoista vuotta, ja elämässä sujuu paremmin kuin koskaan.

Unelma omasta autokorjaamosta häämöttää kirkkaana mielessä.

”En ehkä aiemmin ymmärtänyt itseäni tai saanut oikeanlaista tukea. Nyt olen sinut itseni kanssa ja voin olla juuri sellainen kuin olen”, Paajolahti sanoo.

Paajolahti haluaa perustaa autokorjaamon sitten, kun hän on ensin hankkinut työkokemusta ja saanut uransa käyntiin. Tarkkoja vaatimuksia hänellä ei korjaamolle ole yhtä lukuun ottamatta. Oppisopimuspaikkaa on voitava tarjota.

”Monet eivät löydä oppisopimus- tai koulutussopimuspaikkoja tai eivät lopulta jaksa niitä etsiä. Haluan omassa korjaamossani mahdollistaa sen, että opiskelijat pääsevät tekemään työharjoittelunsa”, hän linjaa.

Asia on Paajolahdelle siksi niin tärkeä, että hän painii parhaillaan saman haasteen kanssa. Hänen opintonsa ovat näyttötöitä vaille valmiit, ja niiden tekemisen hän voi aloittaa heti, kun harjoittelupaikka löytyy.

Koskenkankaan mukaan Paajolahden ja kahden muun mukana olleen nuoren kokemukset Mun polku -ohjelmasta ovat olleet positiivisia. Vielä ei ole tietoa, jatkuuko ohjelma ensi vuonna. Se riippuu resursseista, eli toisin sanoen rahasta.

Koskenkangas toivoo, että jatkoa tulisi, eikä ohjelma jäisi vain kertaluonteiseksi jutuksi.

”Avun ja tuen tarpeessa olevat nuoret voivat uida syvissä vesissä. Tuen saaminen nivelvaiheessa olisi erittäin tärkeää”, Koskenkangas sanoo.

Kun unelmista ja haaveista on selkeä kuva mielessä ja on valmis tekemään niiden eteen töitä, ei luovuttaminen ole enää vaihtoehto. Tie yrittäjäksi voi olla kivinen ja paikoin epämiellyttävä.

Paajolahti on vakuuttunut, että palkinto odottaa lopussa.

”Autokorjaamoyrittäjä-isoisäni ilmoitti joskus, että hän lähtee korjaamolta jalat edellä. Niin aion tehdä minäkin”, Paajolahti sanoo.

”Kyllä tämä ohjelma muutti elämäni täysin.”

Syrjäytyneet nuoret Suomessa

 Me-säätiö laskee syrjässä-lukunsa niistä 15–29-vuotiaista nuorista, joilla toteutuu vähintään kaksi kolmesta tekijästä: toisen asteen tutkinnon puuttuminen, pitkittynyt työttömyys tai työuran puute kokonaan.

 Säätiön huhtikuussa julkaiseman tilaston mukaan Suomessa syrjässä on 61 163 nuorta. Me-säätiö on julkaissut Syrjässä-lukunsa neljä kertaa. Vuonna 2016 syrjäytyneitä nuoria oli 69 000. Luku on pienentynyt tasaisesti neljän vuoden ajan.

 Tilastokeskuksen mukaan 18–29-vuotiaista työttömistä työnhakijoista pahimmassa tilanteessa ovat ne, joilla ei ole koulutusta eikä työhistoriaa ja jotka ovat kokeneet pitkittyneen työttömyyden. Heitä on Me-säätiön mukaan tällä hetkellä vajaat 4 000.