Vantaan Ikean takana säilytetään tavallisessa teollisuushallissa mittaamattoman arvokasta aarretta

Julkaistu:

Suomen tavaramuistia säilytetään Kansallismuseon kokoelma- ja konservointikeskuksessa.


Siellä ne nököttävät valtavan hallin hyllyllä. Loisteputkien valolta ja pölyltä niitä suojaa valkoinen harsokangas. On aina hiukan surullista nähdä jotakin, minkä kuuluisi liikkua, kököttämässä paikallaan.

Aikanaan nämä vaunut ovat nähneet yhtä ja toista, kun seurapiirikaunotar Aurora Karamzin on viilettänyt niillä pitkin Helsinkiä. Ehkä näillä vaunuilla on suihkittu kaupasta toiseen, kun keisarillinen hovineito Karamzin on valmistautunut Venäjän keisarin, Suomen suuriruhtinaan vierailuun. Keisari tuskin on sentään näin vaatimattomiin vaunuihin astunut, vaikka hän kyllä vieraili Karamzinin luona.


Nämä vaunut ja noin 60 000 muuta esinettä uinuu Suomen kansallismuseon kokoelma- ja konservointikeskuksessa Vantaan Hakkilassa. Kansallismuseon kokoelmassa on kaikkiaan puoli miljoonaa esinettä, joista osa on Kansallismuseossa näytteillä, osa Orimattilassa varastossa. Konservointikeskuksessa on meneillään laajennus, jossa lisätilaa tulee vielä 7 000 neliömetriä.

”Lisätilaa tarvitaan, koska tänne siirtyvät myös Orimattilan varastossa olleet esineet”, sanoo Suomen kansallismuseon konservointiyksikönpäällikkö, intendentti Eero Ehanti.

Jotta esineiden säilyvyys voidaan taata, täytyy niillä olla oikeanlaiset olosuhteet. Entisiin elintarvikehalleihin tehtiin mittava remontti ennen kuin tavaroita alettiin kantaa sisään.

”Halleihin on rakennettu 11 erilaista olosuhdetta. Ilmankosteus ja lämpötila vaihtelevat esineiden mukaan”, kertoo Ehanti.


Paikka ei kuitenkaan ole pelkkä esineiden lepokoti, vaan se on noin 50 ihmisen työpaikka. Isojen hallien väleissä työskentelee joukko konservaattoreita, joiden tehtävä on pitää nämä esineet kunnossa, konservoida niitä ja valmistaa ne näyttelyihin. Täältä lähtevät piakkoin kuuluisat Pohjois-Amerikan intiaanikansojen luut kohti Yhdysvaltoja.

Kansallismuseon kokoelmat muuttivat Hakkilaan vuonna 2016. Sitä ennen tässä 16 000 neliömetrin kokoisessa varastossa oli hieman tuoreempia hyllyntäytteitä.

”Täällä oli erään kauppaketjun elintarvikevarasto”, kertoo Ehanti.

Hakkilan konservointikeskus on Suomen suurin yksittäinen konservaattoreiden työllistäjä. Työpaikan saaminen täältä on konservaattorille lähes lottovoitto. Työtä riittää, eikä työtiloissakaan ole valittamista, ainakaan tilan puolesta.

Jos huonekalujen konservaattori Raimo Savinaisen taltta häviää jonnekin, sen löytämiseen saattaa kulua kotvanen. Hänen työtilansa on nimittäin 200 neliömetrin kokoinen.


Huonekalujen ja muiden esineiden lisäksi keskuksessa konservoidaan vaatteita. Kauppakeskus Triplaan avattu Musiikkimuseo Fame on viime aikoina työllistänyt keskuksen tekstiilikonservaattoreita. Katri Helenan puvut ja Cisse Häkkisen farkkurotsi on täällä laitettu esillepanokuntoon. Tällä hetkellä työn alla on hääpukuun kuuluva aamutakki, joka on lähdössä näyttelyyn Kouvolaan.

”Tämä 1700-luvun takki on juuri tekstiilikonservaattorin käsittelyssä, ja sitten se viedään kuvaukseen”, esittelee Ehanti sinisävyistä silkkipukua.


Keskuksessa on valokuvausstudio, joka on Museoviraston valokuvaajien käytössä. Tällä hetkellä kuvataan muun muassa esineitä, jotka on lainattu myös Kouvolaan menevään näyttelyyn.

Konservointikeskuksessa käydään myös tekemässä tutkimusta. Nyt varastosta on kaivettu esiin 1600-luvun puisia veistoksia taidehistoriallista tutkimusta tekevän Taidehistorian dosentin Elina Räsäsen pyynnöstä.

”Nämä ovat aikanaan olleet osa Siuntion kirkon alttarikaappia”, kertoo Räsänen.

Tarkemmat tiedot Räsänen toivoo saavansa veistoksilta.


Kun uusi tavara tulee konservointikeskukseen, se viedään tuholaistorjunnan vuoksi pakastimeen.

”Kaikki orgaaninen materiaali, mikä kestää pakastamisen, menee -33 asteen läpi”, sanoo Ehanti.

Iso koko ei ole ongelma, sillä pakastimeen mahtuu vaikka hevoskärryt. Tavaran saa sisätiloihin asti, sillä sisään voi ajaa kaksi rekkaa. Hylkylöytöjä varten konservaattoreilla on käytössään tyhjiöpakastekuivaaja. Karanteenin jälkeen tavarat saavat kylkeensä viivakoodin, että ne voi myöhemmin löytää tuhansien tavaroiden joukosta. Jos tarpeen on, esineet saatetaan röntgenkuvata.

”Röntgeniä käytetään, jos etsitään jotakin piilotettua tai tutkitaan esineen kuntoa”, kertoo konservaattori Pia Klaavu.


Konservointikeskus tarjoaa toisinaan töitä myös yksityisille konservaattoreille. Raha näihin yksityisellä teettäviin töihin saattaa tulla esimerkiksi Kansallismuseon kulttuurikummit -hankkeen kautta. Kulttuurikummiksi voi lähteä joko kookkaammalle esineelle tai kevyempää kunnostusta tarvitsevalle pienelle maalaukselle. Yksi kulttuurikummin avulla kunnostettava esine on ensimmäinen kokonaan suomenkielinen Raamattu vuodelta 1642.

”Paperi on hyvin herkkää”, sanoo paperikonservaattori Tuija Toivanen ja laittaa hanskat käsiinsä ennen kuin koskee Raamattuun.

Vaikka monet esineistä ovat hyvin hauraita, tapahtuu vahinkoja Toivasen mukaan harvoin.

”Kerran kostutin jotakin paperia, eikä se kestänytkään sitä, mutta mitään vakavampaa ei ole sattunut.”

Konservaattorien painajaiselokuva lienee Bean – äärimmäinen katastrofielokuva, jossa brittikoomikko Rowan Atksinsonin esittämä Mr. Bean suttaa mittaamattoman arvokkaan maalauksen.

”Kyllä, minun on laitettava välillä silmät kiinni, kun katson Mr. Beaneja”, sanoo Toivanen.

Keskuksessa on myös Museoviraston Journalistinen kuva-arkisto JOKA. Kuva-arkiston 14-asteisessa varastossa säilytetään noin 13 miljoonaa kuvaa. Miljoonien kuvien joukosta löytyy muun muassa otoksia, joissa presidentti Urho Kekkonen hiihtää, kalastaa ja kiipeää palmuun.

Osa valtavista hallitiloista on vuokrattu muiden toimijoiden käyttöön. Tiloja vuokraa esimerkiksi Sotamuseo.

Yhdysvaltoihin palautettavien intiaanikansojen luiden lisäksi Kansallismuseo on päättänyt luovuttaa 2 500 saamelaisesinettä saamelaismuseo Siidaan. Halleissa voisi olla pian tyhjää tilaa, jos kaikki muualta tulleet tai ryöstetyt tavarat palautettaisiin alkuperäisille omistajilleen.

”Ei kaikkea voi palauttaa, se on loputon tie. Jos kaikki palautettaisiin, olisi esimerkiksi Louvressa ja Eremitaasissa melko tyhjää”, Ehanti sanoo.