Vantaa kasvaa niin nopeasti, etteivät asukkaat meinaa pysyä perässä: J.P. Pulkkinen kuvaa kaupungin muutosta dekkareissaan

Julkaistu:

Vantaa sai kokonaan oman kirjasarjansa vasta viime vuonna, kun J.P. Pulkkinen kirjoitti ensimmäisen osan Vantaa-aiheisesta dekkarisarjasta.


”Timo nousee, nappaa kaksi mappia, pysähtyy sitten katsomaan edellisen asukkaan seinälle jättämää Vantaan karttaa. Hän on viime vuosina alkanut nähdä kaupungin tutuissa ääriviivoissa hirven pään. Siltä se edelleen näyttää. Korsoa ympäröivät kylät muodostavat sarvet, Sotunki on turpa, Rajakylä ja Länsimäki hieman lerputtava suu, Tikkurila on kurkun kohdalla, lentokentän alue on niska, jonka alla on Ylästön, Pakkalan ja Tammiston rintakehä. Koko Länsi-Vantaa on seinätelineeseen kytkettyjä hartioita.”

Näin kirjoittaa kirjailija J.P. Pulkkinen Vantaasta kirjassaan Sinisiipi. Sarjan toinen osa Valkoinen varis ilmestyi tänä syksynä. J.P. Pulkkisen dekkarikirjasarja sijoittuu kokonaan Vantaalle, ja on lajissaan ainutlaatuinen. Vaikka Vantaa on yksi Suomen vanhimmista asuinpaikoista ja Suomen neljänneksi suurin kaupunki, on se esiintynyt kaunokirjallisissa teoksissa hämmästyttävän harvoin. Vantaa-aiheisia kirjoja löytyy vain kourallinen.


”Minulle on arvoitus, miksi Vantaata ei ole käytetty enempää kirjallisuudessa. Vantaa on kiinnostava, koska siellä on käynnissä jatkuva nopea muutos”, sanoo Pulkkinen.

Hän ajattelee, että muutos tuo mukanaan kiinnostavia, mutta ei välttämättä niin miellyttäviä asioita.

”Ihmiset eivät pysy nopean muutoksen perässä. Ja sitten alkaa tapahtua, rikoksia, lastensuojeluongelmia ja muuta. Kitkapaikat ovat mielenkiintoisia.”

Ennen Pulkkisen Vantaa-sarjaa Vantaan mailla on seikkaillut jo vuosia myyrmäkeläinen poliisi Markku Isaksson, joka on Markus Ahosen luoman dekkarisarjan päähenkilö. Ahonen on kirjoittanut sarjaan jo viisi kirjaa. Vain yhdessä näistä ei käydä Vantaalla.

Rikostarinoiden lisäksi Vantaa on Mathias Rosenlundin omaelämänkerrallisten kirjojen tapahtumapaikka. Ne kertovat köyhästä lähiöelämästä Myyrmäen kerrostaloissa.

Runoja Vantaasta ovat kirjoittaneet Vesa Haapala ja Ritva Niemi-Ronkainen. Sitten mennäänkin ajassa reippaasti taaksepäin. Elisabet Aho kirjoitti Hämeenkylään sijoittuvan romaaninsa Tammien kartano jo vuonna 1996. Vielä vanhempi on Pirjo Tuomisen vuonna 1978 julkaistu rakkausromaani Mariaana, Vantaan tytär, joka kertoo Tuomarinkylän kartanon herran ja kauniin Mariaanan fiktiivisen tarinan.

Kirjoitettujen kirjojen perusteella Vantaasta tulee melko synkkä kuva. Voisi päätellä, että Vantaalla on hieno menneisyys ja köyhä ja rikollinen nykyisyys. Yhdessäkään kirjassa ei ajella Porschella tai olla töissä pomoina suuryrityksissä. Sellaisiakin tarinoita Vantaalta löytyy, mutta niistä ei kirjoita kukaan. Ehkä tähän vaikuttaa Vantaasta syntynyt kielteinen mielikuva.

”Ihmiset ovat muuttaneet tänne muualta. Heitä vaivaa tietty historiattomuus. He eivät ole löytäneet juuriaan”, arvelee Pulkkinen.

Tosiasiassa vantaalaisilla ei ole mitään syytä tuntea alemmuutta. Olihan Vantaa, tosin eri nimellä, olemassa jo ennen Helsinkiä.


Pulkkisen nykyinen koti on Kruununhaassa, Vantaalla hän asui 16 vuotta. Lapsuutensa hän vietti Vantaanpuistossa, kerrostaloissa, jotka oli rakennettu poikkeusluvalla lentomelualueelle. Kirjoissa seikkaillaan näissä maisemissa, mutta myös muualla. Missä ihmeessä on kirjoissa esiintyvä Kallisto?

”Ei missään, olen keksinyt sen saadakseni kirjallista vapautta. Se on yksi Jupiterin kuista.”

Kallisto sijaitsee suurin piirtein siellä, missä Ruskeasannan rautatieasema tulee olemaan, jos se joskus otetaan käyttöön.

”Pienestä rahasta Kallisto-nimeä voidaan ryhtyä käyttämään siellä, jos sinne perustetaan joskus asuinalue”, hymyilee Pulkkinen.

Nyt Pulkkinen kirjoittaa Vantaa-sarjan kolmatta osaa, eikä loppua näy. Jos osia ilmestyy yhtä monta kuin Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa, täytyy Vantaan kaupungin alkaa miettiä Pulkkiselle jonkinlaista kunniavantaalaisen titteliä.

”Juu, venytän Vantaa-sarjaa niin pitkään, että saan jonkun palkinnon!” nauraa Pulkkinen.


Vinkkinä Vantaan johdolle, että Pulkkiselle sopisi Mika Häkkis -tyyppinen aukio.

”Se voisi olla Kalliston Zeniitti-kauppakeskuksen edessä. Paikallinen kuvanveistäjä voisi tehdä sinne jänispatsaan. Jalustassa lukisi: kiiruhda hitaasti.”

Patsas symboloisi Pulkkisen viestiä, jonka mukaan kaupungin on syytä kasvaa hitaasti, että ihmiset pysyvät perässä. Tai muuten tulee ongelmia.

Kirjoja, joissa vieraillaan Vantaalla

J.P. Pulkkinen: Sinisiipi ja Valkoinen varis.

Markus Ahonen: Isaksson-sarja, esimerkiksi Meduusa ja Jäljet.

Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20 ja Kuohukuja 5.

Elmeri Vehkala: Älykuvio K.

Risto Juhani: Peiponlento.

Elisabet Aho: Tammien kartano.

Pirjo Tuominen: Mariaana, Vantaan tytär.

Myös näissä Vantaa mainitaan:

Tuomas Kyrö: Kunkku

Pauliina Susi: Pyramidi

Todellisuuspohjaiset teokset:

Antto Terras: Pilkkuun asti. Baarimestarin muistelmat.

Armas Gerdt: Petrin matka Myyrmanniin.

Olli Berg: Humans of Myyr York -valokuvakirja.