Autourheilulegendan Porsche mouruaa nyt Keimolan vanhassa valvontatornissa: Video näyttää, miten torni reagoi ihmisen liikkeeseen

rac

Julkaistu:

Keimolan legendaarisen moottoriradan historiassa käännetään tänään uusi sivu.


Taiteilijat Marjukka Korhonen ja Markus Raivio astuvat askeleen eteen ja huitovat ilmaa käsillään. Kuusitoista metriä korkea torni ääntelee kumeasti tavalla, joka tuo mieleen sci-fi-elokuvat. Kaikki äänet eivät vielä avajaisia edeltävänä päivänä toimi, mutta muutos entiseen on silti selkeä.

Vuosikausia hiljaa paikallaan seissyt betonitorni on saanut uuden elämän Ombra-nimisenä taideteoksena, joka muistuttaa Keimolanmäen paikasta moottoriurheilun historiassa.

Äänimaailman pohjana on arkiston syövereistä sattumalta löytynyt, legendaarisen kuskin Leo Kinnusen auton ääni.

”Hänen Porschensa vihellys sattui vastaan”, Raivio kertoo.

Moottorin hurinasta kehittyi äänisarja, jonka Raivio kuvailee jatkuvan syvälle Keimolan tulevaisuuteen. Äänien perusteella Keimolan tulevaisuus on juuri sellainen kuin 2000-luvun kuviteltiin olevan. Jos sulkee silmänsä, voi kuvitella seisovansa sinisten valojen, harjatun teräksen ja ilmassa leijuvan kosketusnäytön ympäröimänä.

Vantaa, silloinen Helsingin maalaiskunta, nousi maailmankartalle vuonna 1966 kilpa-autoilija Curt Lincolnin täyttäessä haaveensa moottoriradasta. Kotimaisten ja vierailevien ajajien hurjaa menoa seurattiin Keski-Euroopan tyyliin betonisesta valvontatornista, jonka suunnitteli Dag Englund.

Radalla ajoivat nimekkäät tähdet Leo Kinnusesta Niki Laudaan ja Keimola Rock -tapahtumassa esiintyi muun muassa Hurriganes.

Tienoo hiljeni vuonna 1978, kun rata suljettiin. Sen jälkeen tornin kohtalo on ollut karu: pinta peitettiin graffiteilla ja tuhopolttajien sytyttämä palo sai aikaan suurta vahinkoa.


Maamerkki päätettiin kunnostaa vuonna 2011. Viitisen vuotta myöhemmin Vantaan kaupunki ja Sanoma oyj järjestivät ideakilpailun valvontatornin ja sen ympäristön rakentamisesta.

Kilpailun voitti suunnittelutoimisto WSP:n työryhmän esitys, jota johti kuvataiteilija Marjukka Korhonen. Ryhmä päätti käyttää teoksessa myös ääntä, joten mukaan pyydettiin äänisuunnittelijana ja muusikkona toimiva Markus Raivio. Suunnittelijoiden lisäksi Ombran rakentamiseen on osallistunut kymmeniä eri alojen ammattilaisia.

Kaltoinkohtelun jäljet on nyt peitetty, mutta uudisrakennusten keskellä seisovan tornin historia on yhä näkyvissä. Tornia kiertävässä mainoksessa on alkuperäisiä, restauroituja ja täysin uudelleen tehtyjä osia. Ylintä kerrosta kiertävä aita on alkuperäinen, ja lasikattoa kannattelevat rautapalkit muodostavat vanhoissa vanteissa suositun kuvion.

Tornia ympäröivät renkaat, joiden reunoille on kirjoitettu nimiä, nopeuksia ja rataan liittyvää sanastoa:

norttiaski

Koirankoppi, purkkiorja

Keimola 500

Pölykapselit irti ja ilmaa renkaisiin!

”Alue ei putkahda tyhjästä”, Korhonen perustelee tornin historian sisällyttämistä teokseen.

Keimolanmäki on asuinalueena uutuudenkarhea, mutta on sen menneisyys kuminkäryn ja moottorimelun täyttämä.

Radan toimintavuosina moottoriurheilu oli nykyistä suuremman joukon saavutettavissa, Korhonen sanoo.

”Nythän ei voi kuka vaan ostaa Formula ykköstä.”

Kisoja ajettiin myös tavallisilla autoilla, kuten koirankopeiksi kutsutuilla Mini Coopereilla. Harrastajat tuunasivat ja puunasivat autoja yhdessä ja yleisö kerääntyi sankoin joukoin jännittämään kisojen tuloksia, vaikka tihkusateessa olisi joutunut kuluttamaan tunteja.

Tätä yhdessä tekemisen ja olemisen tunnetta teoksen tekijät toivovat Ombran välittävän. Tornin soittaminen ei onnistu vain paikallaan seisten, vaan majesteettisimmat sävelmät siitä saa irti soittamalla yhdessä muiden kanssa.

”Tämä ei vaadi piano- eikä viulutunteja”, Raivio vakuuttaa.

”Tulet vain koeajamaan.”

Videolla Marjukka Korhonen ja Markus Raivio näyttävät, kuinka 16-metristä betonitornia soitetaan.


Julkinen taide on usein vain näkeville, mutta Ombran ohjekyltit on kirjoitettu myös pistekirjoituksella. Tornin edustalla olevista renkaista osa on pronssisia kaiuttimia, joita koskettamalla voi aistia äänet värähdyksinä. Näin teoksesta pääsevät nauttimaan myös näkö- ja kuulovammaiset.

Tornia soitetaan asettumalla pronssisen rastin päälle. Sävelen saa kuulumaan huitaisemalla ilmaa kunkin sävelkirjaimen kohdalla.

”Yhteen kokoava, ihmisiä yhteen liittävät”, Raivio summaa haaveitaan.

 


Keskellä kerrostaloja humiseva torni kuulostaa varmalta tavalta kiristää naapureiden hermoja. Korhosen mukaan torni ei kuitenkaan valvota asukkaita öisin, vaan kaiuttimet todennäköisesti mykistetään hiljaisuuden ajaksi.

Asukkaiden Korhonen kuvailee olevan lähtökohtaisesti iloisia tornin kunnostamisesta.

”Aina kun tässä on touhunnut jotain, ihmiset ovat tulleet juttelemaan.”

Taiteilija toivookin asukkaiden ottavan tornin omakseen. Hän uskoo yhteisön myös suojaavan tornia ilkivallalta. Kynnys vahingoittaa talojen ympäröimää taideteosta on suurempi kuin yksin nököttävän tyhjän tornin.

Ombra on kunnianpalautus Keimolan moottoriradalle, mutta myös esimerkki siitä, miten tyhjän panttina seisova rakennelma voidaan palauttaa kaupunkilaisille.

Raivio heittää ilmaan kysymyksen:

”Kuinka paljon Suomessa on rakennelmia, jotka ihmiset kokevat turhiksi, mutta jotka ihan selvästi pystyttäisiin muuttamaan taiteeksi?”

Ombran avajaisia vietetään Lincolninaukiolla tiistaina 22. lokakuuta kello 17.00 alkaen.