Kello yksitoista aamulla Taneli Lehtonen kaataa itselleen päivän 20. viinilasillisen: Ammatin juuret juontavat 1300-luvulle

Julkaistu:

Suomen paras sommelier Taneli Lehtonen viettää osan työajastaan syljeskellen. Ei kattoon, vaan kuppiin.


Kello on yksitoista aamulla, kun Taneli Lehtonen, 34, maistaa päivän kahdennenkymmenennen lasin viiniä. Tällä tahdilla, mikäli Lehtonen ei olisi sommelier, hän olisi todennäköisesti alkoholisti.

”Jos nielaisisin kaikki maistamani viinit, olisin aika tuiterissa koko ajan. Tai haudassa.”

Kunnon viinien tuntijan tavoin, Lehtonen vain purskuttelee viiniä suussaan ja sylkee sen sitten ulos. Ihan kaikille ei viininmaistajan työ sovi, sillä ilmaisen viinan houkutus voisi olla monelle liian suuri. Etenkin, jos maistelussa olevat viinit ovat niin harvinaisia, että niitä on valmistettu vain muutamia satoja pulloja.

”Kyllähän se pahaa tekee sylkäistä viini pois, jos pullo on maksanut 700 euroa, mutta tämä on työtä.”

Vaikka kyseessä on työ, on se lipsahtanut vakavasti myös harrastuksen puolelle. Jos Lehtonen ei ole töissä ravintola Murussa sommelierina eli viinien tuntijana, hän lukee kotonaan viinikirjoja. Lehtonen ei aikanaan hakenut lukioon, koska ajatteli, ettei jaksa lukea kirjoja. Kirjoja vieroksuvaksi ihmiseksi hän lukee uskomattoman paljon. Tällä hetkellä yöpöydällä on viinin kemiasta ja biologiasta kertova kirja.

”Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen luin kesällä muuta kuin viini- tai juomakirjallisuutta. Tyttöystävän suosituksesta luin Paulo Coelhon Alkemisti-kirjan.”

Taneli Lehtonen on oppinut kirjoista valtavan määrän nippelitietoa. Opiskelu ei ole mennyt harakoille, sillä Lehtonen on jo kolmesti voittanut Trophée Laroche The best Sommelier of Finland -palkinnon. Ja sen voittamiseen ei riitä se, että tietää, missä Ranska ja Bordeaux sijaitsevat. Jos osaa vastata, paljonko on Romanee-Conti La Tâche grand cru -palstojen hehtaarimäärä, on jo oikeilla jäljillä.

”Viini on intohimoni, elän ja hengitän sitä varten. Minulla ei ole halua juosta maratonia tai kiivetä Mount Everestille, käytän aikani juoma­tuotteiden opiskeluun”, Lehtonen sanoo.


Suomen sommelierit ry:ssä on 350 jäsentä, joista ammattilaisjäseniä on noin 100. Ravintoloissa heistä toimii noin 10–15 ihmistä. Lehtonen kuuluu siis varsin harvalukuiseen joukkoon. Niin harvalukuiseen, että Lehtosen mukaan edes Palvelualojen ammattiliitto ei tunne sommelierin titteliä. Ei Lehtonenkaan aina ole halunnut olla viinitietäjä. Nuorena päämäärä oli päästä kokiksi.

”Näin julkkiskokkeja, kuten Hans Välimäki ja Harri Syrjänen, ja hain kokkikouluun.”

Lehtonen valmistui kyllä koulusta, mutta kokkina hän on työskennellyt kokonaisen yhden päivän. Nopeasti hän huomasi, että sosiaalisena hän oli parhaimmillaan ravintolasalin puolella.

Lehtosella on jo useita alan tutkintoja, mutta opiskeluinto ei ole laantunut. Tällä hetkellä hän opiskelee kahta eri viinitutkintoa yhtä aikaa. Tavoitteena on saada kansainvälinen Master of Sommelier -tutkinto päätökseen. WSET-viinikoulun diplomitason tutkinto on muutamaa tenttiä vaille valmis.

Arvostettua Master of Wine -tutkintoa Lehtonen ei havittele, ainakaan vielä. Master of Wine -tittelin on saanut Suomessa vain neljä ihmistä tähän mennessä. Koko maailmassa tutkinnon on suorittanut alle 400 ihmistä.

”Se on niin iso projekti, että tällä hetkellä se ei ole haaveissa. Siihen pitää lukea ihan superpaljon”, sanoo Lehtonen.

Vaikka Lehtosen viinitietämys on laaja, ei hän kiduta ystäviä illanvietoissa latelemalla knoppitietoa viineistä. Eikä hän sylje lasiin, vaikka ystävä toisi tapaamiseen kyykkyviiniä.

”Hauskanpito on tärkeintä. Kavereiden kanssa puhutaan ihan muusta kuin viinistä.”

Myös tyttöystävä on kiinnostunut viineistä, mutta ei samalla intensiteetillä kuin Lehtonen. Entä jos tyttöystävä vaatisi, että Lehtosen täytyy luopua alkoholista kokonaan ja ryhtyä absolutistiksi?

”Sitten se tyttöystävä lähtisi vaihtoon. Jo työn vuoksi minun on pakko pystyä maistamaan viinejä.”

Viinimestarin oma makuaisti ei ole aina ollut näin sivistynyt, vaan se on vuosien saatossa kehittynyt pikku hiljaa. Ensimmäisen kerran Lehtonen maistoi viiniä ollessaan 17-vuotias. Kokeilu ei saanut häntä kertaheitolla innostumaan viinistä.

”Oli erilainen makutottumus siirtyä makusiidereistä kuiviin viineihin”, Lehtonen sanoo.


Kiitos viineihin hurahtamisesta kuuluu kokkikoulun opettajalle Jukka Mäkiselle. Hän opetti, kuinka ruokaa ja viiniä kannattaa yhdistellä parhaalla tavalla. Lopullinen sysäys alalle tuli, kun Lehtonen pääsi ravintola Nokkaan apulaissommelieriksi.

”Siitä asti olen systemaattisesti opiskellut viini- ja alkoholijuomatietoutta.”

Viininmaistamiseen liittyy olennaisena osana viinejä kuvaavat ilmaisut. Joskus niissä saattaa tavata varsin lennokkaita kuvailuja, kuten viini on ”satulamainen” tai ”viinissä maistuu tallintausta”.

”Ne ovat ihan höpöhöpö-juttuja. Tuskin kukaan kriitikoista on avannut tallin lattia- tai seinälautaa ja nuuskinut sieltä”, sanoo Lehtonen.

Lehtosen mukaan viinirypäleen kerroksellinen koostumus on monimutkainen, ja siksi se jättää tilaa monenlaisille tulkinnoille.

”Omena tuoksuu aina omenalta, sen koostumus on yksinkertainen. Viinirypäleessä on enemmän vivahteita.”

Jotkut viinejä kuvaavat adjektiivit, kuten ”voinen” tai ”kermainen”, selittyvät viinin käyntiprosessilla.

”Käymisprosessissa syntyvä maitohappobakteeri tuo diasetyylin maun, jota löytyy myös maitotuotteista.”

Viinistä on vettä 80–85 prosenttia, alkoholia 10–15 prosenttia, ja maku tulee loppujen ainesosien muodostamasta sekoituksesta. Viininmaistelua on harrastettu systemaattisemmin noin 1300-luvulta lähtien. Ammattimaiset viininmaistelijat kiinnittävät huomiota ulkonäköön, tuoksuun, suutuntumaan ja jälkimakuun.

Tutkimusten mukaan viinien tunnistaminen on kuitenkin vaikeaa myös ammattilaisille. Brittiläinen sanomalehti teki jutun viinimaistelusta vuonna 2013. The Guardianin jutussa esiteltyjen tutkimusten mukaan viininmaistelu on hyvin subjektiivista. Osittain tästä johtuen viini kuuluu eniten väärennettyjen elintarvikkeiden joukkoon.

Tunnetuin viininväärentäjä Rudy Kurniawan nettosi miljoonia, ennen kuin jäi kiinni tyhmyyttään. Kurniawan myi vuosikertaviiniä, jota ei kyseisenä vuonna ollut vielä alettu valmistaa. Lehtonen arvelee, että Kurniawan onnistui huijauksessaan, koska hän myi viiniä rahakkaille, mutta tietämättömille keräilijöille.

”Viinejä eivät juoneet asiantuntijat, vaan nautiskelijat.”

Lehtonen ei tosin ole varma, olisiko hän itsekään tunnistanut viinejä väärennöksiksi.

”Jos väärennös on hyvin tehty, ja en olisi ennen maistanut kyseisen vuosikerran, esimerkiksi 1960- tai 1970-luvun viiniä, en usko, että olisin tunnistanut.”

Viininmaisteluun liittyy paljon inhimillisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat arvioon. Tästä syystä Lehtonen ei halua mainita omaa viinisuosikkiaan.

”Omat mieltymykset eivät saa ohjata työtäni. Eihän asiakkaalla todennäköisesti ole samoja mieltymyksiä.”

Lehtosen mukaan viinimaisteluun liittyy nykyisin liikaa pönötystä. Hyvä viini on se, mikä maistuu omassa suussa hyvältä.

”Välillä ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että nauttiminen on tärkeintä.”

Monet ihmiset rentoutuvat työpäivän jälkeen lasillisella viiniä. Voiko Lehtonen enää rentoutua viinilasillisella vai tuntuuko se töiden tuomiselta kotiin?

”Kyllä minä juon joskus kotona. Mutta silloin juon siksi, että haluan, en arvostellakseni.”

Lehtonen sanoo olevansa koti-ihminen, ja päätyi siksi aikanaan Vantaalle, jossa neliöitä sai samalla hinnalla enemmän kuin Helsingistä.

”Kun vaihtoehto oli 20 neliötä Kalliossa tai 60 neliötä luonnon läheltä Vantaalta, ei paljon tarvinnut miettiä.”

Kahdenkymmenen vuoden päästä, jos onni käy, Lehtonen toivoo asuvansa omakotitalossa jossakin korvessa.

”Käyn sieltä luennoimassa viinin ilosanomaa!”

Taneli Lehtonen

 Vuoden 2019 Suomen paras sommelier ja hovimestari.

 Voittanut Suomen paras sommelier palkinnon kolme kertaa.

 Asuu avopuolisonsa kanssa Vantaan Vapaalassa.

 Kotoisin Raumalta.

 Töissä ravintola Murussa.

 Koulutukseltaan kokki. Käynyt Turun viinimestarikoulun.

 Voitti Suomen paras tarjoilija -palkinnon 2016.

 Rentoutuu ulkoilemalla, katsomalla televisiota tai pelaamalla tietokonepelejä.