Käytännössä jo purkutuomion saanut Vaaralan kirkko pelastui, kun vantaalainen Seppo Vihinen puuttui peliin

Julkaistu:

Yrittäjä Seppo Vihinen osti Vaaralan purku-uhan alla olleen kirkon vuonna 2013. Nyt rakennus on jälleen entisessä loistossaan, mutta nimi on vaihtunut kappeliksi.


Jos asiat olisivat menneet toisin, Vaaralan kirkkoa, tai nykyisin kappelia, ei olisi ollut olemassa enää pitkään aikaan.

Myrskyisät vuodet koettelivat rakennusta vuosia, kirjaimellisesti. Todellinen vääntö kirkkorakennuksen kohtalosta alkoi helmikuun 2002 jälkeen, jolloin talvimyrsky repi kirkon vesikatteesta puolet irti.

1990-luvulla alkanut soutaminen ja huopaaminen jatkui vuosia. Jo 1990-luvulla Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto päätti, ettei kirkkoa enää kunnosteta. Silloin ajateltiin, että halvalla tehdyssä kirkossa täytyy olla niin pahoja rakenteellisia ongelmia, ettei sitä kannattanut pitää, vaikka varsinaista näyttöä siitä ei ollut. Kuitenkin marraskuussa 2002 kirkkovaltuusto päätti aloittaa kirkon kunnostustyöt Hakunilan seurakunnan aloitteesta.

Seurakunta suostui silloin 10 vuoden jatkoaikaan. Vuonna 2012 tehdyn tilannearvion mukaan remontti olisi tullut maksamaan lähes miljoona euroa. Se näytti kuoliniskulta. Tilannearvion mukaan kirkko oli huonokuntoinen, terveysriskejä sisältävä rakennus, jonka peruskorjaus ei ollut perusteltua.

Seurakuntayhtymä arveli saavansa julkirakennuksen tontin muutettua pientalotontiksi. Kirkon omakseen ottaneet nuoret ryhtyivät vastustamaan purkupäätöstä ja keräsivät nimilistankin kirkon säilyttämiseksi. Sekään ei auttanut, sillä kyse oli myös rahasta.

Vaaralan kirkon tarina alkoi jo vuonna 1959. Vaaralaan muuttanut Fazerin omistama Hangon keksin tehdas halusi työntekijöilleen paikan hengellisen elämän hoitamista varten. Tehtaan johto lahjoitti tontin seurakunnalle, jotta siihen rakennettaisiin kirkko. Uusi kirkko vihittiin käyttöön syyskuussa vuonna 1960. Vaaralan kirkosta tuli Helsingin pitäjän ensimmäinen lähiökirkko.


Kirkosta muodostui jo sen varhaisina vuosina Hakunilan seurakunnan nuorisotyön keskus, jossa nuorille oli tarjolla vastuuta erilaisten kunnostustöiden myötä, ja vastuun mukana tuli tietenkin toimintavapautta. Kirkko oli nuorille tärkeä, ja osoitus siitä nähtiin vuonna 2012: Vantaan Seurakuntayhtymän Kirkkovaltuuston kokouksessa joulukuussa 2012 lehterille kokoontuneet nuoret saivat Vaaralan kirkolle aikalisän samassa kokouksessa, jossa Tikkurilan kirkon purkupäätös meni läpi.

Kirkko on ollut sen koko olemassaolonsa ajan selvästi tärkeä juttu paikallisille asukkaille, muillekin kuin nuorille. Helsingin Pitäjä 2004 -kirjassa kerrotaan kattavasti erilaisista talkootöistä, joilla kirkkoa kunnostettiin.

”Vaaralan kirkon kattoa tervatessa yksi talkoolainen kertoi, että hän ei ole juuri seurakunnan tilaisuuksissa käynyt. Eikä todennäköisesti tule käymään vastaisuudessakaan. Mutta jos kerran kylälle on kirkko saatu, niin kirkko pitää säilyttää. Kirkossa on tärkeintä, että se on!” kirjassa sanotaan.

Vaaralalaiset pitivät kirkosta, mutta silti sen purkaminen näytti vääjäämättömältä, kunnes vantaalainen yrittäjä Seppo Vihinen päätti toimia. Vuonna 2013 hän osti kirkon Vantaan seurakunnilta 207 000 euron kauppahinnalla, koska hän halusi pelastaa sen. Vihinen oli varma, että sisäilma-asiat ovat ratkaistavissa ja kirkko korjattavissa.

”Talomme valmistui siihen lähelle pari vuotta aiemmin. Kuulimme sitten, että nyt kirkko on menossa oikeasti purkuun. Purku-uhkahan oli 90-luvulla kestovitsi, mutta 2013 se näytti oikeasti toteutuvan”, Vihinen sanoo.


Vihinen alkoi neuvotella seurakunnan kanssa. Hänen ajatuksensa oli, että kyllä ison omakotitalon kokoinen kirkko täytyy pystyä pelastamaan, eikä päästää sitä puskutraktorin jyräämäksi.

”Aluksi kirkon kiinteistöjohtokunta varmaan piti minua kylähulluna, mutta pääsimme asioissa eteenpäin.”

Seurakunta ja Vihinen aloittivat neuvottelut huhtikuussa 2013. Kaupat syntyivät varsin nopeasti, jo kesäkuussa. Seuraavat puoli vuotta vierähti intensiivisen remontoinnin parissa, että kirkkorakennus saatiin käyttöön jouluksi.

Vihisen mukaan sisäilmaongelmia kyllä oli, muttei erityisen laajalti. Rakennuksen takaosan huoneissa oli vuotoja katoissa, ja sitä kautta seiniin oli tullut kosteusvaurioita. Seinät hiottiin kuivajääpuhalluksella kuntoon. Itse kirkkosalissa hometta ei ollut.

Vaikka takaosan huoneiden kosteusvauriot korjattiin, ei niistä ole yritettykään tehdä tiloja yleisökäyttöön, vaan ne toimivat nyt varasto- ja toimistotiloina.

”Monessa kirkossa tuntuu olevan niin, että jos jossain tilassa on ongelmia, niin koko kirkko leimataan huonoksi. Jos tuomiokirkon kellarissa sattuisi olemaan ongelmia, niin eihän silloinkaan demonisoitaisi koko kirkkosalia”, Vihinen vertaa.

Kirkko vaati paljon kunnostusta, vaikka mittavia sisäilmaongelmia ei ollutkaan. Muun muassa kattoa uusittiin ulkoa ja sisältä, lämmöneristystä parannettiin ja tekniikkaa vaihdettiin nykyaikaisempaan. Vuonna 2017 tehtiin vielä joitain sisäilmaa parantavia töitä, mutta nyt kunnostukset alkavat olla valmiina.

Vähän Vihinenkin joutui tulemaan vastaan. Rakennuksen siirryttyä yksityisomistukseen sanan kirkko käyttöä ei enää sallittu. Niinpä Vaaralan kirkosta tuli Vaaralan kappeli.

Ristikin vietiin pois.

”Yhtenä aamuna mennessäni paikalle huomasin sahausjäljet. Puinen risti oli viety pois. Kysyin asiasta ja sain vastauksen, että risti on seurakunnan tunnus ja sen omaisuutta, joten se oli vietävä pois”, Vihinen sanoo.


Vihinen on kuitenkin asentanut kirkon lasitorniin ristin, johon on kiinnitetty led-valaisimet. Kun ne pidetään päällä, illalla tornin lasiseinän läpi näkyy sininen risti.

Vihinen kattaa kirkosta aiheutuvia kuluja vuokraamalla kirkon tiloja, mutta vuokraustoiminnankin jälkeen Vihinen pyörittää kappelia tappiolla. Sen Vihinen tosin tiesi jo ryhtyessään hankkeeseen, eikä se ole häntä haitannut.

Kirkossa kokoontuu muun muassa kaksi seurakuntaa. Toinen on englanninkielinen helluntaiseurakunta Omega Fire Ministries ja toinen on venäläissuomalainen Maailman Valo -seurakunta.

Vihisen ajan ensimmäisinä vuosina samat nuoret, jotka olivat käyttäneet Vaaralan kappelia, jatkoivat siellä kokoontumista. Nykyään nuorten ohjattu toiminta on siirtynyt kokonaan Hakunilan kirkolle.

Tosin keväisin rippikoululaisille järjestetään muutama tilaisuus kappelissa. Myös joululauluiltojen ja jouluaaton hartauden pitäminen kappelissa on jatkunut. Maanantai-iltaisin kappelissa kokoontuu jumpparyhmä ja torstai-iltaisin solu. Iltakirkko on tiistaisin.

Häät, muistotilaisuudet ja ristiäiset kappelissa ovat myös mahdollisia.

”Juuri eilen sovin ristiäisistä marraskuussa. Kastettava lapsi oli tosin vielä soittajan mahassa.”