Vantaan suurimpien betonilähiöiden mailla on pyydetty hylkeitä ja asutettu maata ennen ajanlaskumme alkua

Julkaistu:

Pieni Kaarelan maalaiskylä halkaistiin kahtia ja muutamassa vuodessa tilalle rakennettiin tuhansien asukkaiden kerrostalolähiö.


Kaarelan kivikautiset hylkeenpyytäjät pudottaisivat keihäänsä maahan, jos näkisivät, miten heidän metsästysmaansa ovat vuosisatojen aikana muuttuneet. Siinä, missä ennen pötkötteli pullea hylje, on nyt betonikuutioita toisensa perään.

Kannelmäen, Malminkartanon, Hakuninmaan ja Maununnevan, Kaivokselan ja Myyrmäen luona merta ei ole enää lähimaillakaan. Eikä paljon luontoakaan.

Kaarelan alue on pääkaupunkiseudun vanhimpia asuinpaikkoja. Vuonna 1938 Kaarelasta löytyi ehjä nuorakeraamiselta ajalta oleva ruukku. Ruukun oli valmistanut joku, joka eli noin 2 000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Näihin aikoihin maa oli Kaarelassa kohonnut jo niin paljon, että alueella voitiin kasvattaa karjaa ja viljellä maata.

Kaarelan alkuperäinen ruotsinkielinen nimi on Kårböle. Kaarelan alueelle tuli 1200-luvulla ruotsalaisia, osin vapaaehtoisesti, osin puolipakolla. Heitä houkuteltiin Suomeen verovapaudella ja muilla eduilla. Kårbölen nimi on luultavasti heidän perujaan. Suomenkielinen nimi Kaarela vahvistettiin käyttöön vasta vuonna 1928.

”Ensimmäisen kirjallinen maininta Kårböle-nimestä on vuodelta 1417”, kertoo Astrid Nurmivaara.


Astrid Nurmivaaran suku on asunut Kaarelassa ainakin 1800-luvulta lähtien. Isossajaossa vuonna 1781 Kårbölen eli Kaarelan kylään merkittiin kuusi maakirjataloa: Malmgård, Abrams, Husbacka, Gamlas, Tolfman ja Jönsas.

Nurmivaaran isoisä tuli aikanaan rengiksi Storkensin torppaan ja nai torpparin tyttären. Storkensin torppa oli yksi Malmgårdin eli Malminkartanon ympärillä olevista torpista. Vanhoista kantatiloista on jäljellä enää yksi: Abrams Kaivokselassa.

”Vanhalta Kaarelantieltä se näkyy, kerrostalojen välistä”, kertoo Nurmivaara.


Malmgård eli Malminkartanon talo on yhä olemassa, mutta Nurmivaara ei usko, että se on alkuperäinen päärakennus.

”Päärakennus katosi kartalta jossain vaiheessa, uskoisin, että nykyinen rakennus on jokin muu talon rakennuksista.”

Tolfmanin tilasta tuli myöhemmin Kaarelan kartano, kun Helsingin kaupunki osti sen. Kartanon lähtölaskenta alkoi, kun uusi Hämeenlinnantie halkaisi kartanon maat 50-luvulla, ja kartano purettiin vuonna 1976.


Venäjän keisari määräsi vuonna 1866, että Suomen Suuriruhtinaskunnassa piti järjestää kansakouluopetusta lapsille. Kaarelassa oli tässä vaiheessa 265 ihmistä, mikä teki siitä yhden Helsingin pitäjän suurimmista kylistä. Kaarelan lapset kävivät aluksi koulua Malminkartanossa ja Talinkartanossa. Ruotsinkielistä opetusta antava Kårböle skola perustettiin Kaarelaan vuonna 1896.

”Koulu on edelleen käytössä, siinä on ruotsinkielinen alakoulu”, kertoo Astrid Nurmivaara.

Kaarela sai olla omassa rauhassaan vuosisatoja, pienenä maanviljelystä harjoittavana maalaiskylänä. Rauhan rikkoi ajoittain sota, nälänhätä tai muu hässäkkä.

Isovihan aikaan vuosina 1713-1721 Venäjä miehitti Suomen ja pieni Kaarelan kyläkin joutui terrorin kohteeksi. Taloja poltettiin, ihmisiä ryöstettiin ja vietiin myytäväksi tai töihin Pietariin.

”Tarinan mukaan Husbackan emäntä ja piika ryöstettiin Venäjälle, eikä heitä nähty enää koskaan”, kertoo Astrid Nurmivaara.

Kun Silvolan alueelta löytyi rautamalmia 1700-luvun puolivälissä, oli kaarelalaisilla uusi elinkeino. Myös Kaarelasta löytyi esiintymä vuonna 1747. Louhinta ei kestänyt kauan, sillä malmiesiintymä on pieni.

”Silvolan tai Kaivokselan kaivosalueella on edelleen kaivoskuiluja, joita voi käydä katsomassa”, kertoo Nurmivaara.

Vuonna 1865 Helsingin pitäjästä tuli Helsingin maalaiskunta. Kaarelan kylä oli nyt siis osa Helsingin maalaiskuntaa, joka vuodesta 1974 alkaen tunnettaisiin Vantaana. Suurimmasta osasta Kaarelan asukkaista ei koskaan tulisi vantaalaisia, sillä muutoksia oli edessä.

Suuressa alueliitoksessa vuonna 1946 Helsinkiin liitettiin useita Helsingin maalaiskunnan alueita. Yksi liitettävistä alueista oli Kaarela. Alue jaettiin kahtia ja Kaarelan kylä lakkasi olemasta. Etelä-Kaarela jäi Helsingin puolelle ja Pohjois-Kaarela Vantaan puolelle.

Etelä-Kaarelan kaupunginosa jaettiin Hakuninmaan, Kannelmäen, Malminkartanon ja Maununnevan osa-alueisiin. Nykyisin Kaarelaan kuuluvat myös Honkasuo ja rakennettavana oleva uusi asuinalue Kuninkaantammi. Pohjois-Kaarelaan jäivät osa nykyistä Kaivokselaa, Myyrmäki ja Louhela.

Kun Kaarelan kylä jaettiin kahtia, Etelä-Kaarela nimi vakiintui Helsingin alueen nimeksi. Vantaalla nimeä Pohjois-Kaarela ei kuitenkaan koskaan otettu virallisesti käyttöön. Niinpä Helsinki päätti tehdä Etelä-Kaarelasta pelkän Kaarelan vuonna 1992. Nimenmuutos ärsytti joitakin vantaalaisia, sillä suuri osa alkuperäistä Kaarelaa jäi Vantaan puolelle.

Toinen suuri muutos Kaarelassa tapahtui toisen maailmansodan vuoksi. Sodan jälkeen voimaan tuli maanhankintalaki, joka oikeutti Karjalan alueelta tulevat lunastamaan tontteja. Etelä-Kaarelan alueelta tontteja alettiin jakaa vuonna 1950. Muutaman sadan talon kylästä alettiin suunnitella tuhansien asukkaiden kaupunginosaa.


Suurten kerrostaloalueiden rakentamisen entisen Kaarelan kylän maille aloitti Helsinki. Rakentaminen aloitettiin Maununnevalta ja Hakuninmaalta. Vielä vuonna 1955 Etelä-Kaarelan alueen ihmiset kärsivät vesipulasta, sillä heillä ei ollut vesijohtoa, ja kuiva kesä oli kuivattanut kaivot. ”Meidän kaivo on kuin perunakuoppa ja kahvikuppi sopii hyvin ämpärin sijaiseksi” kertoi herra Lahti vesitilanteestaan HS:ssä 20.8.1955.

Kaksi vuotta myöhemmin vedettiin vesijohtovesi Etelä-Kaarelaan, ja vuonna 1958 olivat Kannelmäen kerrostaloalueen ensimmäiset talot rakennettu. Paikkaan pääsi tällöin vain yhdellä bussilla numero 28. Tällöin Kannelmäen nimi oli vielä Vanhainen.

Maaliskuussa vuonna 1959 kaupunginarkkitehti Väinö Tuukkanen sanoi Helsingin Sanomille: ”Tuohon kohoaa parissa vuodessa väkiluvultaan Porvoota vastaava kaupunginosa.” Ja oikeassa hän oli. Porvoossa asui 12 000 ihmistä vuonna 1959. Tällä hetkellä Kannelmäessä asuu yli 13 000 asukasta.

Vantaa seurasi perässä ja rakensi entisen Kaarelan alueelle Myyrmäen kerrostaloalueen. Ensimmäiset asukkaat muuttivat sinne 1969. Nykyisin Myyrmäki on Vantaan väkirikkain alue, jossa asuu noin 56 000 asukasta. Kaivokselan lähiörakentaminen alkoi vuonna 1961. Siellä asuu nyt noin 5 000 ihmistä.

Lähteenä jutussa on käytetty Mirja Huuhkan teosta Kaarela – neliapila ja Markku Kuisman teosta Helsingin pitäjän historia 1713-1865.