E-urheilija Miikka Kemppi, 25, syrjäytti tähtipelaajan huippujoukkueesta ja sai fanit kimppuunsa: ”Tapa ittes!”

Julkaistu:

Ammatikseen pelaava e-urheilija Miikka Kemppi ei koske tietokoneeseen vapaa-ajallaan, jotta pää pysyy kasassa.


Stereotyyppinen mielikuva e-urheilijasta on nörttimies, joka istuu pimeässä, pelaa ja juo energiajuomia. Siinä mielessä stereotypia osuu oikeaan, että Miikka ”suNny” Kemppi, 25, on mies ja hän pelaa. Mutta hän ei pelaa niin paljon kuin ehkä ajattelisi. Päivittäin Kemppi menee työnantajansa ENCE:n tiloihin pelaamaan virka-ajan verran, kuin kunnon toimistotyöläinen konsanaan.

”Pelaan noin kahdeksan, kymmenen tuntia päivässä. Muun ajan pysyn kaukana tietokoneista. Käyn lenkillä tai katson televisiota.”

Miikka Kemppi on yksi Suomen menestyneimmistä e-urheilijoista. Viime vuonna uutisverkkosivusto HLTV listasi Kempin 16. parhaaksi Counter-Strike: Global Offensive (CS:GO) -pelaajaksi maailmassa.

Pelaamisen Kemppi aloitti nykylapsiin verrattuna myöhään, vasta 17-vuotiaana. Kauppaoppilaitoksen muut opiskelijat pelasivat CS:GO-peliä ja myös Kemppi päätti kokeilla.

”Ei silloin edes ollut mitään pelikoneita, kun olin lapsi. Urheilin paljon, pelasin tennistä ja jalkapalloa ja harrastin kamppailulajeja.”

Myös energiajuomamyytti joutaa roskiin. Kemppi ei niitä juuri juo, ”yläasteella join, kun oli coolia”. Eikä pelihuoneessa ole pimeää juuri koskaan. Iltaisin huonetta valaisee valokuvaamojen käyttämä renkaanmuotoinen valo.

”Ettei naama näytä eriväriseltä. Jos striimaan ja huone on pimeä, niin kasvot näyttävät oudoilta. Lampun avulla näyttää kuin olisi aina valoisaa.”


Striimaus tarkoittaa sitä, että Kempin peliä voi seurata netissä reaaliajassa. Kemppi striimaa harvoin, mutta maailman suosituimpien e-urheilijoiden pelaamista saattaa parhaimmillaan seurata satojatuhansia ihmisiä. Suosituimmalla striimaajalla on yli 14 miljoonaa seuraajaa.

E-urheilu on maailman nopeimmin kasvava urheilumuoto. Suomen elektronisen urheilun liiton (SEUL ry) mukaan e-urheilu on jääkiekon ja jalkapallon jälkeen Suomen seuratuin laji.

E-urheilu on noussut muutamassa vuodessa raketin lailla ihmisten tietoisuuteen, mutta vielä parikymmentä vuotta sitten koko sanaa ei oltu keksitty. Kotimaisten kielten keskus kelpuutti sanan uudissanatietokantaansa vasta vuonna 2014. Kun sana aikanaan keksittiin, nousi siitä heti poru. Mitä ihmeen urheilijoita sellaiset ovat, jotka eivät liikuta kuin oikeata kättään?

”En pidä itseäni urheilijana, koska istun koneella, mutta e-urheilu on hyvä sana. Henkisellä puolella lajin voi luokitella urheiluksi.”

Kemppi vertaa lajia shakkiin, joka on Kansainvälisen olympiakomitean tunnustama urheilulaji.

”Kun pelaan 10 000 ihmisen edessä, koen samanlaisia tunteita kuin aikanaan, kun pelasin tennisotteluissa. Adrenaliiniryöppy on samanlainen.”

Samaan aikaan kun keski-ikäiset vielä miettivät, onko e-urheilu urheilua lainkaan, ovat jotkut urheiluseurat jo perustaneet omia e-urheilujoukkueitaan. Muun muassa Helsingin IFK:lla on oma e-urheilujoukkue nimeltään Helsinki Reds.

E-urheilussa pyörivät isot rahat. Pelaamistilastoihin erikoistuneen tutkimusyhtiön Newzoon mukaan e-urheilun maailmanlaajuinen tuotto ylittää miljardin dollarin rajan tänä vuonna.

Mediassa e-urheilijat pääsevätkin esillä lähinnä silloin, kun he voittavat suuria palkkioita. Viimeksi uutisiin pääsivät Dota 2 -pelin suomalaiset maailmanmestarit, jotka siirtyivät kertavoitolla miljonääriluokkaan, kun heidän joukkueensa voitti 13,9 miljoonaa.


Julkisuudella on kuitenkin toinen puolensa, josta Kemppi on viime aikoina saanut osansa: ”Painu vittuun”, ”vitun nisti”, ”tapa ittes”. Tällaista palautetta Kemppi on lähiviikkoina saanut lähes päivittäin. Siirto Suomen johtavan elektronisen urheilun organisaation ENCE:n Counter-Strike: Global Offensive -joukkueeseen ei ole ollut kaikkien mieleen.

Kemppi korvasi pelaaja Aleksi Virolaisen syyskuussa. Virolaisella on vankka fanijoukko, joka purkaa turhautumistaan Kemppiin. Kielteinen julkisuus on ollut Kempille yllätys, koska aiemmin palaute on ollut vain positiivista.

”On aika kauheata, että jotkut 12-vuotiaat lähettelevät tapa itsesi -viestejä. Laitoin kerran Instragramin storyyn, että miettikää oikeasti, mitä sanotte. Perhe, ja etenkin äiti, huolestuu, kun tällaisia viestejä tulee.”

Kempillä itsellään on siirrosta pelkkää hyvää sanottavaa. Häntä pyydettiin mukaan kahdeksaan muuhunkin joukkueeseen. Yksi niistä oli Kalifornian rannalla sijaitseva pelitalo, jossa kokki valmistaa ruoat, ja hieroja elvyttää kipeät niskat. Kemppi valitsi suomalaisen ENCE:n.

”Kalifornian aurinko, ranta ja drinksut voi olla nuorille kundeille kiihottava juttu, mutta minua ei kiinnosta.”

Kempin edellisessä joukkueessa, saksalaisessa Mousesportissa henki oli ollut jo pitkään huono. Joillain pelaajilla tuli kränää valmentajan kanssa ja tolkuttomat pelimäärät rasittivat tiimiä.

”Kukaan muu ei pelannut niin paljon kuin me. Matkustin viime vuonna 180 päivää vuodessa.”

ENCE:n etuna on myös se, että se on Suomessa, lähellä perhettä ja kavereita. Eikä siitäkään ole haittaa, että kieli on sama.

”Nopeissa tilanteissa kommunikaatio saattaa olla ongelma, kun pelaajat eivät puhu omaa äidinkieltään.”

Kempillä on ENCE:n joukkueessa tuttuja, ja toisin kuin monet luulevat, myös Kempin ja syrjäytetyn Aleksi Virolaisen välit ovat hyvät.

”Olemme kavereita ja siksi tämä tilanne on hankala.”

”Valitsin ENCE:n, koska uskon, että täällä voin olla pitkään niin, että pysyn iloisena.”

Ja se iloisena pysyminen on tärkeää. E-urheilijoiden mielenterveyttä on vielä tutkittu vähän, mutta HS:n haastattelussa (22.8.) e-urheilun historioitsija Duncan ”Thorin” Shields sanoi, että pääsyy sille, että pelaajat lopettavat nuorina, on loppuun palaminen.

Kemppi ymmärtää, miksi niin moni murtuu paineen alla.

”Kun pelaa huipputiimissä, elää jatkuvassa stressitilassa. On paljon matkustamista ja paine pärjätä.”

Jos päälle sattuu tappioputki, on jatkuvaa pettymystä vaikea sietää.

”Jos on herkkä, on rankkaa, kun kilpailuja on koko ajan. Pelejä saattaa seurata miljoonia ihmisiä, ja osa heistä on lyönyt tuloksista vetoa.”

ENCE on ottanut pelaajien henkisen hyvinvoinnin vakavasti ja palkannut tiiminsä avuksi urheilupsykologi Mia Stellbergin.

”En ole vielä ehtinyt jutella hänen kanssaan paljon, mutta hän vaikuttaa mukavalta”, sanoo Kemppi.


Kemppi ei myönnä tuntevansa paineita iästään, vaikka on 25-vuotiaana jo lähestymässä e-urheilijoiden eläkeikää.

”Kun olin nuorempi, sanoimme papaksi kaikkia 22-vuotiaita pelaajia. Mutta pelaajien keski-ikä on noussut, eikä enää ole yläikärajaa.”

Kemppi ei ole muutenkaan ajatellut pelaavansa koko elämäänsä. Hän arvelee, että vanhemmiten muut asiat saattavat tulla pelaamista tärkeämmiksi.

”Jos on perhe ja lapsia, en tiedä huvittaako enää pistää kymmentä tuntia pelaamiseen.”

Jos Kemppi saa joskus omia lapsia, ja he haaveilevat peliurasta, hän aikoo pitää huolen, että heillä on ”plan B” eli varasuunnitelma.

”Alalla on paljon burn out -tapauksia ja urat on lyhyitä. Koulut on paras käydä, jos peliurasta ei tulekaan mitään.”

Näin teki myös Kemppi itse. Vanhemmat vaativat, että koulut on käytävä. Kemppi valmistui merkonomiksi ja meni töihin huolintaliikkeeseen. Siellä hän suunnitteli vientiliikennettä Ranskaan vielä silloinkin, kun ENCE vuonna 2016 otti hänet ensimmäisen kerran palkkalistoilleen. Kemppi oli Suomen ensimmäisiä e-urheilijoita, jotka saivat pelaamisestaan kuukausipalkkaa. Vuonna 2017 Kemppi siirtyi pelaamaan saksalaiseen joukkueeseen.

Tällä hetkellä Kemppi arvelee, että pelaa vielä noin viisi vuotta, jos mitään ihmeellistä ei tapahdu.

”Mutta vaikea sanoa. Jos olen 30-vuotiaana maailman paras, niin en näe syytä lopettaa.”

Sitä, mitä hän aikoo tehdä kolmikymppisenä eläkeläisenä, Kemppi ei vielä tiedä. Mutta sohvalle makaamaan hän ei aio jäädä.

”Olen liian kunnianhimoinen siihen.”

Rahan vuoksi Kempin ei ihan hetkeen tarvitse mennä töihin, siitä viime vuodet ulkomaisissa tiimeissä ovat pitäneet huolen. Pikkurahasta ei juuri nyt ole puutetta, eikä hetkeen tulekaan, sillä Kemppi on säästäväinen. Asunto on oma, mutta siellä ei ole mitään hienouksia.

”En tykkää tuhlata. Kallein asia, minkä olen ostanut, on rannekello.”

Palataan vielä siihen viimeiseen stereotypiaan. Kaikki pelaajat ovat miehiä.

”En ole koskaan kilpaillut naista vastaan. He saavat pelata miesten liigassa, mutta jostain syystä he eivät pärjää”, Kemppi sanoo.

Se, miksi naisia ei edelleenkään ole huippupelaajissa on epäselvää. Suomen elektronisen urheilun liiton puheenjohtaja Joonas Kapiainen arvelee, että pelaamattomuus voi johtua kulttuurisista syistä.

”Ehkä pelaaminen nähtiin aiemmin vain miesten juttuna.”

Kapiainen uskoo, että muutaman vuoden päästä huipulla nähdään myös naisia.

”Ehkä Pohjoismaista, koska meillä on tasa-arvoinen yhteiskunta.”

Miikka Kemppi

 Elektroninen urheilu (englanniksi esports) on tietotekniikkaa hyödyntävää kilpaurheilua.

 E-urheilija Miikka Kemppi, 25, asuu yksin Vantaan Pähkinärinteessä.

 Kempin pelinimi on suNny. Ei muista, mistä nimi on tullut.

 Pelaa Counter-Strike: Global Offensive (CS:GO) peliä e-urheilujoukkueessa nimeltä ENCE eSports.

 CS:GO on taktinen ammuntapeli.

 Koulutukseltaan merkonomi.

 Aloitti ammattilaisuransa vuonna 2013. Joukkueen nimi oli TooMuchVideoGames.

 Pelasi vuodet 2017–2019 saksalaisissa seuroissa. Ensin Pentassa ja sitten Mousesportissa.

 Rentoutuu lenkkeilemällä, käymällä salilla ja katselemalla tv-sarjoja.