Metsässä sammaloituvien betoni­rakennelmien mysteeri ratkesi Vantaalla lukijoiden avulla

Julkaistu: , Päivitetty:

Martinlaaksossa syntynyt Jyrki Ollikainen arveli rakennelmien liittyneen jotenkin viereisen Hämeenlinnanväylän rakentamiseen, ja hän oli oikeassa.


Martinlaakson kummallisten betonirakennelmien käyttötarkoitus on selvinnyt.

Kerroimme torstaina Kivimäellä Hämeenlinnanväylän ja Koivikkotien välisellä metsäkaistaleella olevista rakennelmista, joiden käyttötarkoitusta ei tiennyt sen kummemmin kaupunki kuin Museovirastokaan.

”En osaa siihen sanoa mitään”, totesi Vantaan kaupunginmuseon arkeologi Andreas Koivisto rakennelmista.


Mysteeri on nyt ratkennut.

Martinlaaksossa syntynyt Jyrki Ollikainen arveli aikaisemmassa jutussa rakennelmien liittyneen jotenkin viereisen Hämeenlinnanväylän rakentamiseen.

Jutun julkaisemisen jälkeen useat lukijat kertoivat HS:lle ja arkeologi Koivistolle tietojaan rakennelmista.

Rakennelmat olivat osa sepelimurskaamoa, jossa syntynyttä sepeliä käytettiin tienrakennuksessa. Ollikaisen arvaus osui siis oikeaan.



Murskaamo pystytettiin 1950-luvun lopulla, jolloin Hämeenlinnanväylää alettiin rakentaa nykymuotoonsa.

”Ei siellä ole voinut olla mitään muuta, kun ei siellä ollut mitään”, sanoo Tarja Järvinen.

Järvinen asui 1950-luvulla Martinkylässä, josta osaa kutsutaan nykyään Martinlaaksoksi. Lähialueella oli kovin tyhjää. Vantaankoskelta löytyi kauppoja ja apteekki, jotka palvelivat ruotsiksi.

Martinlaakson alue ammotti tyhjyyttään.

”Se on ollut kyllä todella landea”, Järvinen sanoo.

Vanha kotitalo oli aivan tietyömaan vieressä, ja muistot murskaamosta ovat eläväisiä.

”Hirveä rouske siinä oli aina päivällä”, Järvinen muistelee.

Järvisellä on myös ikävä omakohtainen kokemus murskaamosta.

Kiviaineksen kuljetin oli muuta koneistoa korkeammalla, ja siitä lentänyt kivenmuru lensi Järvisen silmään. Seurauksena oli reissu terveysasemalle, jossa sepelinpala otettiin pois.

Muistaa Järvinen vielä toisenkin sattumuksen työmaalta: eräänä yönä murskaamon työmaakoppi paloi. Tulipalossa ei loukkaantunut kukaan, mutta työntekijöitä kahvihuoneen palaminen lienee harmittanut.

Murskaamossa ei ole enää vuosikymmeniin jauhettu sepeliä ja hihnat ja koneistot on viety pois jo ajat sitten. Jäljelle jäivät vain betonirakennelmat, jotka kasvavat nyt sammalta.

Tien vieressä oleva metsikkö on saanut olla rauhassa, joten rakennelmat saavat todennäköisesti olla paikoillaan vielä seuraavinakin vuosikymmeninä.

Oikaisu 2.10.2019 kello 9.16: Poistettu maininta kartanonomistajista. Historiallisen Martinkylän alueella ei ollut kartanoita. Täsmennetty myös Martinkylä ja Martinlaakso-nimitysten käyttöä.