Raivoavan valmentajan mielivalta jätti ikuisen jäljen nuoreen Ville Turkkaan: Tunteesta sai alkunsa joukkue, jossa pelaa jo 700 apua tarvitsevaa nuorta

Julkaistu:

Vahva oikeudentunto sai Ilkka ja Ville Turkan perustamaan lastensuojelutyötä tekevän Icehearts-yhdistyksen 1996. Eläkkeellä oleva isä on jättänyt yhdistyksen jo aiemmin, pian saman tekee poika.


Ota tämä kypärä, ja katso, että se oli viimeinen kerta, kun unohdat omasi kotiin!”

Näistä sanoista lähti itämään ajatuksen siemen, josta aikanaan syntyi lastensuojelutyötä tekevä Icehearts-yhdistys. Oli vuosi 1977, ja jääkiekkoa pelaava Ville Turkka oli unohtanut kypärän kotiin. Edessä oli tärkeä peli, ja raivostunut valmentaja tempaisi Turkalle toisen pelaamaan tulleen pojan kypärän päähän.

”Tuli ihan järjettömän paha mieli sen toisen pojan puolesta. Julkeata vallan väärinkäyttöä”, sanoo Ville Turkka.

Turkka meni kotiin ja kertoi kirkkoherrana työskentelevälle isälleen Ilkka Turkalle tapauksesta.

”Ville sanoi, että isä, joskus meillä on jengi, jossa ei tehdä tällaista ihmisille”, Ilkka Turkka kertoo.

Ilkka Turkka oli Villen kanssa samaa mieltä. Valmentaja toimi väärin, eikä lapsille saisi tuottaa tarpeetonta häpeää.

”Lasten kykyä ajatella ei saa aliarvioida. Lapsi alkaa jo varhain asettaa itselleen vaatimuksia ja jos hän ei täytä vaatimuksia, hän alkaa hävetä. Ja jos häpeää, ei kykene tekemään mitään.”

Ilkka Turkka oli jo vuosia yrittänyt muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi niin kirkkoherrana kuin vasemmistolaisena poliitikkona. Kotona isää näkyi harvakseltaan, sillä kirkkoherran työ oli epäsäännöllistä ja iltaisin Ilkka Turkkaa työllistivät yhteiskunnalliset tehtävät, kuten koululautakunta.

”Ajattelin aikanaan, että en itse tee neljää lasta, kuten Ilkka, sillä on mahdoton yhtälö antaa kaikille lapsille yksilöllistä aikaa, jos samaan aikaan tekee työtä ja illalla on vielä muuta toimintaa”, Ville Turkka sanoo.

Mutta juuri niin Ville Turkka päätyi tekemään. Hänellä on neljä lasta, vaativa työ ja illat kuluvat Icehearts-toiminnassa.

”Olen käynyt varmaan 45 rippileirillä. Omat lapset ovat käyneet todennäköisesti yhtä monella Icehearts-leirillä.”

Aikanaan Ville Turkkaa ärsytti isän poissaolevuus, mutta tultuaan isäksi hän huomasi, että on itse samanlainen.

”Monesti mietin liikaa. Tilanteet menevät ohi, ennen kuin ajatus on valmis.”

Omia lapsiaan Ville Turkka yrittää kasvattaa ohjailemalla, kuten hänenkin isänsä teki. Sekä Ilkka että Ville Turkkaa yhdistää vahva oikeudentunto. Vääryyden ohi ei saa kävellä.

”Selitin juuri pojalleni, että tiedäthän, että sosiaalisten suhteiden merkitys tulee esille vasta siinä, kun tulet paikalle ja toiset ovat iloisia siitä, kun tulit”, Ville Turkka sanoo.

”Poika vastasi, että miten hitossa voisin olla tietämättä, kun mulla on tuollainen isä ja isoisä.”

Lapsena Ville Turkka luki ja mietti paljon, mutta usein toiminta meni ajatuksen edelle.

”Ville ei koskaan oppinut kävelemään, hän oppi juoksemaan”, sanoo Ilkka Turkka.


Ville Turkka oli vikkelä lapsi ja keksi alituiseen hauskaa tekemistä. Ennen kymmentä ikävuotta hänelle oli laitettu ”varmaan 50 tikkiä”. Kahdeksan näistä tuli kerralla, kun Ville Turkka keksi leikin ”kuka pystyy ajamaan pisimpään silmät kiinni pyörällä”.

”Harmi, että se kisa loppui seinään”, sanoo Ville Turkka.

Ilkka Turkan tapa kasvattaa oli vapaa. Lapsia ei kuritettu, vaan opetettiin ajattelemaan omilla aivoilla. Vapaa kasvatus teki Villestä itsenäisen ajattelijan, mutta samalla myös hankalan kurissapidettävän. Koulusta soiteltiin usein kotiin. Ilkka Turkan mukaan se johtui siitä, että Ville Turkan odotettiin sopeutuvan myös ”typeriin epäoikeudenmukaisiin sääntöihin”.

”Jos joku fuskasi ja opettaja ei tehnyt mitään, Ville saattoi suuttua ja lähteä koulusta kotiin. Ville oli ja on hyvin oikeudenmukainen.”

Välillä oikeudenmukaisuuden valvonta meni äärimmäisyyksiin. Ala-asteen ensimmäisellä luokalla Ville Turkkaa ärsytti oppilas, joka uhkaili välituntisin muita rautaperäisillä henkseleillä.

”Päätin, että tähän täytyy tulla stoppi. Olin juuri saanut lahjaksi puukon, jonka olin ottanut mukaan kouluun. Otin puukon kassista ja sanoin, että ei askeltakaan tai lyön.”

Tällaiset episodit eivät tietenkään olleet vanhemmille mieluisia, mutta toisaalta Ilkka Turkka ymmärsi poikaansa, sillä hän on itsekin jonkin sortin kapinallinen.

”Taidan olla ainoa suomenruotsalainen ja vasemmistoliittolainen kirkkoherra Suomessa.”

Vaikka Ilkka Turkka on vakaumuksellinen vasemmistolainen, hän uskoo, että yhteiskunta ei voi hoitaa kaikkea.

”Sosiaaliturva ei koskaan kata kaikkia ihmisiä ja siksi tarvitsemme Iceheartsien kaltaisia järjestöjä.”

Kiinnostus lasten asioihin ja oikeuksiin sai Ville Turkan opiskelemaan itsensä lastentarhanopettajaksi. Nopeasti hän tajusi, että pienten lasten opettaminen ei sopinut hänelle.

”He olivat liian pieniä ja hitaita. En ole tyyppi, joka katsoo, kun kaktus kasvaa.”

Pari vuotta Ville Turkka teki opettajan sijaisuuksia, kunnes siirtyi lastenkotiin töihin. Siellä yhä uudelleen sama asia nousi esiin.

”Aina, kun kävimme läpi surkeuksia, joku lastensuojelun sosiaalityöntekijä sanoi, voi, kun nämä ongelmat tiedettiin jo, silloin kun hän oli pieni lapsi.”

Erään pitkän ja vaikean viikonloppuvuoron jälkeen Ville Turkka meni kaljalle baariin ja mietti, miksi kukaan ei voi tehdä enemmän lasten hyväksi. Mieleen nousi ajatuksia isän kanssa lapsena pelatusta jääkiekosta ja isän kanssa käyty keskustelu nuorten joukkueesta. Yhtäkkiä hän tiesi, miten asia pitäisi hoitaa.

”Pyysin kynää ja paperia, ja kirjoitin Iceheartsin perustamisidean siihen ruutupaperille.”

Idean hän esitteli ensin, tietysti, isälleen. Iceheartsin toiminta perustuisi varhaiseen puuttumiseen. Icehearts olisi lastensuojelutyötä joukkueurheilun avulla. Mukaan joukkueisiin otettaisiin lapsia, jotka tarvitsevat tukea koulunkäynnissä tai sosiaalisissa suhteissa. Tuen tarpeessa olevien lasten kanssa kuljettaisiin 12 vuotta. Heille annettaisiin tukea paitsi joukkueissa myös urheilun ulkopuolella.

”Loistava idea”, sanoi Ilkka Turkka ja lupasi olla mukana.

Vuotta myöhemmin, vuonna 1996 ensimmäiset Icehearts-pojat vietiin jäähalliin. Lapsille oli hommattu kirppikseltä luistimet, kypärät oli lahjoittanut Finnish Flash ja jäähallivuoro oli varattu.

”Siinä sitten 15 jätkää makasi jäällä. Yksi varovainen oli pystyssä, koska hän piti laidasta kiinni”, kertoo Ville Turkka.

”Vähän kuin olisi heittänyt kiviä uimaan.”

Ilkka Turkan mukaan se oli ”harmaa hetki”, mutta sinnikkyydellä siitä päästiin yli. Lupaus oli lupaus. Jäähallivuorot unohdettiin vähäksi aikaa ja porukka jaettiin pienempiin osiin.

”On helpompi valvoa neljää konttaavaa lasta kuin pariakymmentä”, sanoo Ville Turkka.

Pikkuhiljaa lapset oppivat luistelemaan ja mukaan tuli yhä uusia lapsia. Nykyisin Iceheartsin joukkueissa on mukana yli 700 lasta. Se toimii yli kymmenellä paikkakunnalla ja työllistää vakituisesti 60 ihmistä. Lisäksi mukana on vapaaehtoisia. Tällä hetkellä joukkueita on jalkapallossa, jääkiekossa ja salibandyssä.


Sekä Villen että Ilkka Turkan vaimot ovat olleet mukana järjestön työssä alusta asti.

”Ei tätä olisi ollut mahdollista tehdä ilman tukea”, sanoo Ilkka Turkka.

Ilkka Turkan vaimo Pirkko Turkka keksi aikanaan idean siihen, miten tukea tarvitseviin lapsiin voisi saada yhteyden.

”Hän oli töissä päiväkodissa ja ehdotti, että kysyisimme sieltä. Henkilökunta tietää heti, kuka lapsi on tuen tarpeessa.”

Nykyisin Icehearts toimii aina yhteistyössä kaupunkien sosiaalitoimien kanssa, ja he ehdottavat nuorille toimintaa seuran kanssa. Esimerkiksi Vantaan kaupungin lastensuojelun avohuollosta saatetaan ehdottaa lapsille Iceheartsien toimintaa.

Vaikka vaimot ovat olleet tukena, ei elämä hyväntekijöiden rinnalla aina ole helppoa. Vastuu kodin pyörittämisestä on jäänyt suurelta osin vaimoille.

”Näin se on. Tämän takia Jeesus ei ollut naimisissa!” nauraa Ville Turkka.

”Missä olit, olin kävelemässä Kaanaan maassa kuusi vuotta.”

Ville Turkan vaimo Johanna Turkka on perustanut Iceheartsin rinnalle Nicehearts-nimisen tytöille suunnatun yhdistyksen. Johanna Turkka myös hoiti Icehearts-seuran talouspuolta alkuvaiheessa. Tarkalla taloudenpidolla Icehearts on välttänyt Brother Christmas -hyväntekeväisyysyhdistyksen kaltaiset taloudenpitosotkut.

”Nykyisin Suomen Icehearts ry:llä on rahankeräyslupa, mutta alussa otimme varoja vastaan, mutta emme keränneet. Meillä ei edes ollut mitään edustustiliä. Kun osallistuin esimerkiksi seminaareihin, maksoin kulut itse”, sanoo Ville Turkka.

Eläkkeellä oleva Ilkka Turkka ei enää toimi Iceheartsissa vakituisesti ja pian toiminnan jättää myös Ville Turkka. Syitä lähdölle hän ei halua tarkemmin eritellä julkisuudessa.

”Risteyskohta. Minun oli valittava, että teenkö näin vai lähdenkö menemään. Loppuselvittelyt tehdään seuran sisällä.”

Kuka?

 Ilkka Turkka, 80, asuu Loviisassa.

 Ville Turkka, 53, asuu Vantaan Vaaralassa.

 Sekä isällä että pojalla on neljä lasta.

 Perustivat Icehearts-yhdistyksen vuonna 1996.

 Icehearts on yhdistelmä lastensuojelutyötä ja joukkueurheilua.

 Ilkka Turkka oli Vantaan ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra.

 Ville Turkka on koulutukseltaan sosiaalikasvattaja.