Muutto ”maa­seudun rauhaan” oli järkytys Marja Liedolle: ”Muutto oli kauhea, kerrassaan kauhea”

Julkaistu:

Marja Lieto on asunut Martinlaaksossa 49 vuotta, eli lähes yhtä kauan kuin koko kaupunginosa on ollut olemassa. Myös naapurikaupunginosassa Myyrmäessä juhlitaan tällä viikolla sen 50-vuotista taivalta.


Martinlaaksossa juhlitaan kaupunginosan 50-vuotista taivalta tulevana lauantaina. Siellä on luvassa muun muassa musiikkia, ratsastusta, yhdistysten ja yritysten esittelypisteitä sekä erilaisia pop-up-tapahtumia, kuten kirpputoreja ja ravintoloita. 50-vuotinen taival tuntuu olevan trendi Länsi-Vantaalla, sillä tällä viikolla viisikymppisiä vietetään myös läheisessä Myyrmäen kaupunginosassa.

Melkein 50 vuotta Martinlaaksossa on viettänyt myös Marja Lieto. Ensimmäinen asukas hän ei ollut, mutta melkein.

Ensimmäiset ihmiset muuttivat täysin uudelle asuinalueelle vuonna 1969. Marja Liedon aika ei ollut vielä silloin, mutta loppiaisen jälkeen, 8. päivänä tammikuuta vuonna 1971 Mannerheimintie ja Taka-Töölö vaihtuivat Vantaan Martinlaaksoon. Siellä hän on asunut jo 49 vuotta, vieläpä koko ajan samassa asunnossa.

”Muutto oli kauhea. Kerrassaan kauhea”, Lieto muistelee.

Parikymppiselle helsinkiläistytölle muutto kaupungin hälinästä ”maaseudun” rauhaan oli aluksi vaikea paikka. Tuohon aikaan kun Länsi-Vantaalla ei juuri ollut mitään. Sittemmin Länsi-Vantaa on laajentunut kovaa vauhtia ja laajenee edelleen.

Vaikka aikaa on kulunut vuosikymmeniä, niin syyt muuttoon kuulostavat aivan samalta kuin nykypäivänä. Mannerheimintien asunnon vuokra nousi niin korkeaksi, että perheen isä päätti, että nyt on aika ostaa oma asunto. Se löytyi Martinlaaksosta.

Lieto muutti tuolloin asuntoon vanhempiensa kanssa. Heistä on aika jo jättänyt, mutta Lieto ei ole asuntoaan vaihtanut.

Sama kerrostalokolmio on ollut hänen kotinsa vuosikymmenet. Talon ympärillä sen sijaan on tapahtunut paljon, ja sen muistelua ja juhlintaa on luvassa tulevana viikonloppuna.

Lieto kuuluu Martinlaakson asukasyhdistykseen, joka on aktiivisesti ollut järjestämässä lauantain synttäritapahtumaa. Tosin hän on jo siirtynyt enemmän tai vähemmän taka-alalle.


”Tämä on ollut kivaa, mutta vähitellen voisin siirtyä jo eläkkeelle tästäkin hommasta”, Lieto sanoo.

Työuransa Lieto aloitti Laakson sairaalassa hoitoalan töissä, mutta eläkkeelle hän jäi Aurinkomatkojen palveluksesta. Siellä hän vietti 37 vuotta. 70-luvulla hän oli viisi ja puoli vuotta matkaoppaana Espanjan lämmössä. Lopulta hän eteni aina yhtiön toimitusjohtajan sihteeriksi, josta jäi eläkkeelle yhdeksän vuotta sitten.

 

”Miehet ovat juosseet kovaa, enkä ole jaksanut juosta heidän perässään. Parhaat perheenperustamisvuoteni taisin viettää Espanjassa.”

Ulkomaankomennuksella Lieto olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta siellä ollessaan hänen isänsä kuoli.

”Ajattelin, että on parempi tulla kotiin, kun äiti on vielä täällä.”

Hän palasi Suomeen ja Martinlaaksoon. Helsinkiin ei ole ollut ikävä.

Omia lapsia Liedolla ei ole, eikä hän niiden perään ole juuri haikaillutkaan.

”Miehet ovat juosseet kovaa, enkä ole jaksanut juosta heidän perässään. Parhaat perheenperustamisvuoteni taisin viettää Espanjassa.”

Liedon sisko asuu Louhelassa, ja hänellä puolestaan on lapsia ja lapsenlapsia. Niistä riittää iloa myös Liedolle, sillä hän on sisarensa kanssa läheisissä väleissä.

Läheisiä ystäviä ja tuttavia hänellä tuntuu riittävän muutenkin. Hänen taloyhtiössään on 92 asuntoa ja noin 150 asukasta. Kaikki ovat Liedolle enemmän tai vähemmän tuttuja. Uusiin muuttajiinkin tutustutaan. Nykypäivälle tyypillisesti myös ulkomaalaisten asukkaiden osuus on lisääntynyt.


”Täällä asuu esimerkiksi yksi bangladeshilaisperhe. He ovat aivan ihastuttavia ihmisiä.”

Erityisen tärkeä paikka Liedolle on taloyhtiön laaja sisäpiha. Grilliä hän käyttää usein ja hakkaa vielä halotkin kirveellä pieniksi sitä varten.

Mutta ykköspaikka on kuitenkin pihakeinu. Se on pihamafian kokoontumispaikka. Pihamafia on taloyhtiön varttuneemman väestön porukka, joka pitää tiiviisti yhteyttä keskenään.

”Joka aamu kello yhdeksän 88-vuotias Hilkka tulee ulos neljän astian kanssa. Niissä hän tuo ruokaa pihan eläimille: linnuille ja oraville. Yksi tikkakin käy syömässä”, Lieto sanoo.

Lieto kertoo nauttivansa laiskana olosta ja siitä, ettei ole pakko tehdä mitään jos ei huvita. Mutta sitten kun jotain haluaa tehdä, aina löytyy kaveri mukaan.

 

”Kyllä se on omassa talossa niin, että kaveria ei jätetä. Pari asukasta on silti löytynyt lattialta.”

Hänen puheistaan huokuu jatkuvasti kaksi keskeistä seikkaa: yhteisöllisyys ja huolenpito. Sama yhteisöllisyys käsittää sekä Vantaan että hänen oman taloyhtiönsä.

Liedon taloyhtiössä on tapana kertoa toisilleen omista menoistaan. Naapurit osaavat sitten odottaa, syttyykö keittiössä valot vai pitääkö huolestua.

”Kyllä se on omassa talossa niin, että kaveria ei jätetä. Pari asukasta on silti löytynyt lattialta”, Lieto huokaa.

Liedon alakerran naapurin tyttö on unohtanut avaimet kotiinsa. Hän odottelee rappukäytävässä ovensa ulkopuolella.

”Tule soittamaan ovikelloa, jos tarvitsee käydä vessassa”, Lieto huikkaa tytölle ja kertoo, että tyttö unohtaa avaimensa usein.

Päivittyvä ja uudistuva kaupunginosa miellyttää Lietoa, kunhan siinä pysyy järki kädessä. Liikenneyhteydet ovat hyvällä, ja palvelutkin ainakin kohtuullisella tolalla.

 

”Mutta onhan se ymmärrettävää, että vanhoja rakennuksia täytyy purkaa, jos niistä ei pidetä huolta.”

Hän sanoo ymmärtävänsä hyvin, että uudistua tarvitsee mutta toivoo, että vanhastakin pidettäisi huolta. Vähän kuin hänen taloyhtiöstään. Hänen asuntonsa on keittiön kaappeja lukuun ottamatta täysin alkuperäisessä kunnossaan, mutta kaikki on siistiä ja hyväkuntoista.

Taloyhtiön julkisivut on remontoitu, ja pian edessä on putkiremontti.

”Mutta onhan se ymmärrettävää, että vanhoja rakennuksia täytyy purkaa, jos niistä ei pidetä huolta”, Lieto sanoo.

Esimerkkinä hän kertoo vanhasta ja suositusta ostarista, Martinkeskuksesta ja sen purkamisesta vuonna 2016. Ostari oli pidetty paikka, mutta se päästettiin niin huonoon kuntoon, että purkaminen oli ainoa vaihtoehto. Purkamisen yhteydessä ostarilla järjestettiin myös asukasjuhla. Lieto oli tietenkin mukana järjestämässä sitä.

Toisaalta uudenkin rakentamisen täytyisi olla järkevää Lieto muistuttaa. Hänen taloyhtiönsä kaltaisia 10 000 neliömetrin kokoisia tontteja suurine piha-alueineen on tuskin enää tulossa, mutta ei hänen mielestään taloja pitäisi aivan vieri viereen rakentaa.

”Korkeiden talojen suunnittelussa on esitetty muun muassa, että lasten leikkipaikkoja rakennettaisiin talojen katoille. Eihän niin voi tehdä, koska silloin kontaktit naapuritalojen lapsiin puuttuisivat kokonaan.”

Sinnikkyydellä ja aktiivisuudella Lieto huolehtinut, ettei hänen taloyhtiönsä jäisi isojen uusien rakennusten katveeseen.

Hänen asuntonsa parvekkeen puoleiselle sivustalle oli määrä tulla uusi kahdeksankerroksinen asuinkerrostalo, joka olisi peittänyt parvekenäkymät tyystin.


”Asemakaavasuunnittelija istui parvekkeellani, ja yhdessä arvioimme, miten täällä pitäisi rakentaa”, Lieto sanoo.

Nyt parvekkeelta on näkymät kouluun ja uuteen hienoon päiväkotirakennukseen. Näköalat eivät ole siis huonontuneet, vaan suorastaan parantuneet, kun uutta on rakennettu, eikä liian korkeaksi.

Harvassa ovat ne Martinlaaksossa vähänkään pidempään asuneet, jotka eivät tiedä Marja Lietoa vähintään kasvoilta. Erään naisen kanssa Lieto kertoo matkustaneensa 30 vuotta samassa junassa. Kuulumiset vaihdettiin aina, vaikka he eivät toisiaan nimeltä tietäneet.

Toisaalta sellainen hyväntuulisuus ja tuttavallisuus tuntuu olevan Vantaalle ominaista. Keväällä HS kertoi Myyrmäen aseman huoltomiehestä, Johannes Grönroosista, joka omalla asenteellaan ja hyväntuulisuudellaan ilahdutti myyrmäkeläisiä vuosikymmenet.

Grönroosin nimi ei Liedolle kerro mitään, mutta kuvan nähtyään hänen ilmeensä kirkastuu.

”No ilman muuta. Myyrmäen aseman huoltomieshän tuo on. En minä hänen nimeään tiennyt, mutta aina olemme tervehtineet ja jutelleet iloisesti”, Lieto sanoo.

Martinlaakson Asukasyhdistyksen aktiivisesta otteesta Lieto on hyvillään, kuten myös ensi lauantaina järjestettävästä Martinlaakson 50-vuotisjuhlasta. On hänellä silti muutama toive Martinlaakson kehittämiseksi.

”Palveluita lisää! Ja parkkipaikkoja, niitä täällä on liian vähän. Luonto täällä on kaunista ja vihreys on ilo silmälle, mutta olisivatpa ihmiset siistimpiä. Eilenkin keräsin tästä lähiympäristöstä ison säkin roskia pihdeillä”, Lieto sanoo.

Lieto tuntuu olevan 50-vuotisjuhlien erikoisnainen. Vuonna 1995 Helsingin Sanomat haastatteli häntä, koska sinä vuonna HS keräsi syntymäpäivähaastatteluihin vuonna 1945 syntyneitä.

”Aika näyttää, olenko ensi vuonna mukana suunnittelemassa taloyhtiömme 50-vuotissyntymäpäiviä.”