Keskeltä vantaalaista metsää löytyi ränsistynyt kappeli, jonka luultiin tuhoutuneen

Julkaistu:

Rekolalaisen metsikön keskeltä löytyi 2000-luvulla ränsistynyt kappeli. 1950-luvulla siellä julisti Jumalan sanaa karismaattinen pappi nimeltään Robert de Caluwé.
Parikymmentä vuotta sitten Vantaan kaupunginmuseo sai puhelinsoiton. Linjalla oli rekolalaisrouva, joka kertoi, että naapuruston tontilla oli kaadettu metsää ja metsän siimeksestä oli löytynyt kappeli. Joku muisti, että paikalla oli aikanaan ollut katolinen kappeli.

”Rekolassa Pekankujalla on ollut Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko eli katolinen kappeli”, kertoo Vantaan kaupunginmuseon rakennustutkija Anne Silanto.

Kaupunginmuseossa luultiin, että kappeli oli jo aikoja sitten purettu. Näin ei kuitenkaan ollut.

Kappelin perusti Hollannista kotoisin oleva isä Robert de Caluwé. De Caluwé ei suinkaan halunnut Suomeen lähetystyöhön, vaan Neuvostoliittoon, mutta sota pani pisteen haaveille. De Caluwé joutui tyytymään Suomeen.

Vuonna 1950 katolinen kirkko osti palasen maata Rekolasta ja rakensi sille kappelin, jossa oli myös pienet asuintilat isä Robertille. Kappelissa oli pieni kellotorni, jossa riippui lahjaksi saatu rekolalaistalon vellikello.


Katolilainen Rauni Vornanen kävi kappelissa 50-luvulla nuorisoseuralaisten kanssa.

”En muista kappelista muuta kuin ikonit. Isä Robert oli opiskellut ikonimaalausta Roomassa ja järjesti ensimmäisiä ikoninmaalauskursseja Suomessa.”

Rekolan kappeliin de Caluwé maalasi ikonostaasin, jonka hän teki pahvipohjalle, koska kunnon puisia maalauspohjia ei ollut saatavilla. Osia tästä siirrettiin myöhemmin Myllyjärven kirkon ikonostaasiin. Ikkunoihin hän teki valelasi­maalaukset. Tekniikan hän oppi ystävältään Tove Janssonilta.

Monet rekolalaiset muistelevat, että Rekolan kappeli olisi ollut ortodoksinen. Erhe tulee siitä, että de Caluwé kuului bysanttilaisen riituksen kirkkoon, joka on osa katolista kirkkoa, mutta siinä on vaikutteita ortodoksisuudesta. Esimerkiksi kirkonmenot ovat lähempänä ortodoksisia kuin katolisia. Seremoniallisuus olikin tarpeen, sillä itse sanoma saattoi olla vaikeaselkoinen.

”1950-luvulla katolisen kirkon messut pidettiin latinaksi tai kirkkoslaaviksi. Isä Robert saarnasi kirkkoslaaviksi, joten emme paljon ymmärtäneet siitä”, sanoo Vornanen.

Myöhemmin jumalan­palveluskieleksi vaihtui suomi, kun Vatikaanin kirkolliskokous salli kansankielen käytön. De Caluwélle suomeksi puhuminen ei tuottanut vaikeuksia, sillä hän osasi kahdeksaa eri kieltä.


Messuissa kävi myös muita kuin katolilaisia, sillä de Caluwé oli ekumeenisuuden kannattaja. Muutamia luterilaisen seurakunnan jäseniä myös liittyi katoliseen kirkkoon de Caluwén innostamina.

Kappelissa oli paljon myös muuta toimintaa, kuten kuoro ja partio. De Caluwé antoi myös opetusta italian kielessä ja ikoninmaalauksessa. Aktiivinen toiminta ei miellyttänyt kaikkia.

”Naapuririitojen takia kappeli jouduttiin siirtämään vuonna 1959 tien eteläpuolelle”, sanoo Anne Silanto.

Rekolan entinen kirkkoherra Jukka Yrjölä epäilee, että kyseessä on ollut epäluulo uskontoa kohtaan.

”Hengellistä rasismia kenties. Katolisen kirkon vierastaminen on istutettu suomalaiseen ajatteluun jo Topeliuksen ajoista lähtien.”

Kun kappeli siirrettiin tien toiselle puolelle, sahattiin se kahtia ja vedettiin uudelle paikalleen. Vaikeudet naapureiden kanssa kuitenkin jatkuivat ja lopulta piispa neuvoi siirtymään muualle.

”Toiminta siirrettiin kokonaan Espooseen Myllyjärvelle 1963”, Silanto kertoo.

Kappelin torni purettiin ja vellikello vietiin Myllyjärven ekumeeniseen keskukseen. Myös osia de Caluwén maalamasta ikonostaasista vietiin Myllyjärvelle. Tekolasi-ikkunat jäivät ränsistymään kappelin mukana.

Nykyisin kappelin paikalla on omakotitaloja. Kappeli purettiin niiden tieltä vuonna 2001.

”Vanhan kartan mukaan näyttäisi, että kappeli on ollut Pekankuja 4b:n ja 2c:n välissä”, Silanto sanoo.

Vaikka kappelista ei ole jäljellä enää mitään, Robert de Caluwé on jättänyt Rekolaan pysyvän muiston.

”Kun Rekolan kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1988, pyysin de Caluwéa vieraaksi”, kertoo Jukka Yrjölä.

De Caluwé ei päässyt osallistumaan, mutta lähetti lahjan. Heraldikkona tunnettu de Caluwé oli suunnitellut Rekolan kirkolle oman vaakunan. Vaakuna on tänäkin päivänä käytössä ja se on Rekolan kirkon virallinen vaakuna.

”Sitä voi käydä katsomassa esimerkiksi Rekolan kirkossa. Ulko-oven oikealla puolella on laatta, jossa vaakuna näkyy.”

Jutussa on käytetty lähteenä Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistyksen Helsingin Pitäjä 2001 -kirjaa.