Helsinkiläisessä saaressa on piparkakkutalon näköinen mökki, jota turistit ihastelevat – Nyt mökistä kuului suru-uutinen, joka pysäytti koko merellisen yhteisön - HS-Helsinki - Ilta-Sanomat

Helsinkiläisessä saaressa on piparkakkutalon näköinen mökki, jota turistit ihastelevat – Nyt mökistä kuului suru-uutinen, joka pysäytti koko merellisen yhteisön

Lähes koko elämänsä Vartiosaaressa asunut Edit Grön kuoli syyskuussa 95-vuotiaana. Hän oli saaren kenties legendaarisin asukas, joka auttoi aina alueella harhailevia turisteja.

Edit Grönin sympaattinen mökki oli vierailijoiden valokuvaama kohde.

12.10. 11:45

Helsingin Vartiosaaren pitkäaikaisin asukas, saarella lähes koko elämänsä viettänyt Edit Grön kuoli 19. syyskuuta. Hän oli syntynyt 18. toukokuuta 1926.

Edit Grön oli tuttu paitsi Vartiosaaressa asuville tai siellä vapaa-aikaansa vakinaisesti viettäville, myös monille saaren kävijöille.

Eritoten kävijät ovat viehättyneet Edit Grönin mökistä, ja monet ovat pysähtyneet valokuvaamaan aikojen takaa säilynyttä ja Grönin asuttamaa taloa, joka omalla tavallaan antaa luonteen huvilasaaren vuosikymmenten aikaiselle yhteisölle, elämälle ja koko saarelle.

Edit Grönin kuolema tuli yleisempään tietoisuuteen Visit Vartiosaari -yhteisön Facebook-sivun kautta. Kuvan kera yhteisön sivulla kerrottiin, että Edit Grön oli ”kotoisin kuvan mökistä, saaren keskiosassa sijaitsevasta Suotorpasta, jonka hänen isänsä Toivo rakensi perheen kotitaloksi.”

”Myöhemmin Edit jäi asumaan mökkiä tyttärensä kanssa ja kävi mantereella töissä. Hän eli yksinkertaisissa oloissa lähes 90-vuotiaaksi, kunnes muistisairaus pakotti muuttamaan hoivakotiin. Mökki on edelleen paikallaan, ja jälkipolvi pitää siitä hyvää huolta.”

”Edit muistetaan iloisena ja elämänmyönteisenä ihmisenä sekä taitavana puutarhurina, jonka piha oli aina kukoistava ja viimeisen päälle hoidettu. Hänessä oli hiljaista ja vaatimatonta viisautta.”

Sosiaalisen median kautta tiedon saaneet osoittivat Facebook-sivulla huomionsa Edit Grönin muistolle, ystävät ja hänet paremmin tunteneet omistivat hänelle muistosanansa ja esittivät osanottonsa omaisille ja läheisille.

Epäilemättä Edit Grön edusti persoonallaan monille myös jatkuvuutta, paitsi menneisyyteen, myös tulevaisuuden toivoa siitä, että Vartiosaari saisi pysyä rauhallisena huvila- ja virkistyssaarena saarta uhanneen rakentamisen sijaan.

Lue myös: Itä-Helsingin edustalla on kelopuiden valtaama huvilasaari, jonne ei pääse kuin veneellä

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi lokakuussa 2016 suunnitelman, jonka mukaan Vartiosaareen voitaisiin rakentaa asuntoja 5 000–7 000 asukkaalle. Saari oli myös tarkoitus yhdistää keskustaan Laajasalon kautta kulkevalla raitiotieyhteydellä.

Erinäisten valitusten sekä oikeus- ja kaavakäsittelyjen jälkeen Vartiosaaren kohtalo jäi yhä jokseenkin avoimeksi ja epävarmaksi. Sitten Helsingin kaupunginhallitus 4. lokakuuta päätti osana Helsingin strategiaa, ettei Vartiosaareen rakenneta, vaan se säilytetään virkistyskäytössä.

Lue myös: Näitä asioita Helsingin uusi strategia muuttaa – Ilmastotoimia kiristetään, keskustatunnelia ei oteta uudelleen selvitykseen

Edit Grönin kotisaari sijaitsee Itä-Helsingissä.

Laajemmassa kehyksessä uusin Vartiosaari-päätös liittyy Helsingin ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan: Helsinki varautuu ilmastonmuutoksen vaikutuksiin vehreyttä ja puita lisäämällä. Arvokkaimmat luontoalueet suojellaan tai niille ei ainakaan rakenneta, Helsingin strategiassa neljälle seuraavalle vuodelle sanotaan.

Kuten Edit Grönin naapuri ja ystävä Ansa Holm jäljempänä toteaa, Edit Grön olisi ollut tyytyväinen, tai ehkä vielä enemmän; onnellinen Helsingin päätöksestä. Hän kuitenkin ehti kuolla syyskuussa vain vähän ennen kaupungin ilmoitusta rakentamatta jättämisestä.

HS Helsinki julkaisee Vartiosaaressa 30 vuoden ajan asuneen Ansa Holmin muistokirjoituksen Edit Grönistä poikkeuksellisesti paikallisia uutisia sisältävällä sivustolla:

Ansa Holm: Vartiosaaren Edit

Kukapa ei olisi Helsingin Vartiosaaressa käydessään pysähtynyt ihmettelemään kahden suuren tammen varjostamaa piparkakkutalomaista suloista taloa kauniin puutarhan ympäröimänä. Monen kamera on myös ikuistanut tuon satumaisen näyn.

Moni saaressa vieraillut on myös tavannut talossa asuneen pienen hymyilevän vanhan naisen ahertamassa pihamaalla: kuopsuttamassa kukkarivistöjä kuntoon tai touhuamassa marjapensaissa. Hänellä oli aina aikaa ohjata eksyneitä ja kertoa tarinoita saaren ihmeellisestä menneisyydestä.

Nyt hän on poissa, Edit Grön. Hän menehtyi syyskuun 19. päivä 95-vuotiaana mantereella hoivakodissa.

Edit Grön kuvattiin 90-vuotispäivänään.

Editin vanhemmat olivat molemmat hämäläisiä. Molempien tiet olivat johtaneet Helsinkiin työn perässä, jossa heidän tiensä kohtasivat ja he suuntasivat erinäisten mutkien kautta 20-luvulla Vartiosaareen. Saaressa Editin isä teki töitä kirvesmiehenä ja oli mukana rakentamassa myös saareen monia rakennuksia. Yksi näistä rakennuksista on vuonna 1924 rakennettu Editin kotitalo.

Editin äiti oli piikomassa saaren huviloissa kesäaikaan. Pellot tuottivat syötävää ja meri tarjosi särvintä. Saaren talleilta noudettiin maitoa ja kananmunia. Saaressa oltiin melko omavaraisia.

Vartiosaari oli siihen aikaan kaukana kaupungista. Kun Editin oli aika syntyä toukokuussa 1926, souti isä viimeisillä olleen vaimonsa Kauppatorin rantaan kilometrien päähän ja jätti hänet sukulaisen hoteisiin vietäväksi silloin Neitsytpolulla sijainneelle Naistenklinikalle.

Edit tuotiin saareen kolmiviikkoisena ja siellä hän asui, samassa talossa, siitä eteenpäin lähes koko elämänsä.

Editin lapsuudessa saari puhkesi elämään kesäisin: rikkaat tavallisimmin ruotsinkieliset kaupunkilaiset muuttivat palvelijoineen saareen rakennettuihin kauniisiin pitsihuviloihin kesänviettoon. Vartiosaari kuului höyrylaivan reitille, jolloin saaren lomanviettäjät pääsivät tarvittaessa huviloiltaan käymään kaupungissa. Osa kaupunkilaisista kävi jopa kesäaikaan töissä keskustassa saaresta käsin.

Rikkaiden kaupunkilaisten mukana tuli suuri palveluskunta, ja myös saarelaiset toimivat monissa huviloiden töissä.

Tätä kaikkea Edit sai katsella ja ihmetellä kasvaessaan viisilapsisessa perheessä.

Syksyn koittaessa elämä saaressa muuttui kaupunkilaisten lähtiessä palveluskuntineen ja saaren tyhjentyessä. Saareen jäivät siellä ympäri vuoden asuneet muutamat perheet, joiden elanto oli saaren pelloissa, metsissä ja meressä.

Edit kävi koulua Herttoniemessä. Hän oli kouluun tullessaan muita luokkatovereitaan edellä, sillä hän oli oppinut lukemaan jo 5-vuotiaana isoveljien opastamana. Niinpä kansakoulun ensimmäinen luokka vaihtui nopeasti toiseen. Erityisesti tietokirjallisuuden lukeminen jäikin tärkeäksi elinikäiseksi harrastukseksi.

Harmikseen Editin näkö ei ollut hyvä, ja hän joutui käyttämään silmälaseja jo lapsena. Se oli siihen aikaan asia, josta koulussa kiusattiin.

Tuli sota. Editin isä ei joutunut rintamalle, vaan oli valmistamassa ajoneuvojen varaosia Vartiosaaressa sijainneessa pienessä tehtaassa. Edit jäi isän kanssa saareen hoitamaan kotitöitä ja puutarhaa sekä toimimaan pikku-Lottana muun perheen muutettua kauemmas pommituksista.

Edit Grön 1940-50-lukujen vaihteessa.

Koulun jälkeen Edit pääsi aluksi silloin vielä osittain Helsingissä toimineelle Kone Oy:lle ja sieltä Helsingin yliopistolliseen sairaalaan palkanlaskentaan – sitä työtä hän teki eläkkeelle saakka ja jopa useita kuukausia eläkkeelle siirryttyään. Hän oli pidetty ja luotettava työntekijä.

Edit jäi asumaan kotitaloonsa vanhempiensa avuksi. Vanhempien kuoltua Edit jäi taloon yksin vaalimaan vanhempiensa kotitilaa sisarusten auttaessa tarvittaessa. Eläkkeellä ollessaan Edit panosti entistä enemmän talon puutarhaan. Hän seurasi tarkkaan vuoden kiertoa saaren luonnossa sekä havainnoi lintuja ja kasveja.

Nyttemmin saari on 90-prosenttisesti kaupungin omistuksessa, ja moni kiinteistö on vuokrattu järjestöjen kesäkäyttöön.

Vuosikymmenten saatossa saaren idylli on ollut monia kertoja uhattuna. Milloin saareen on suunniteltu saarta halkaiseva moottoritie, milloin metroasema tai jopa 9 000 asukkaan kaupunginosa. Nämä kaikki ovat olleet Editille kauhistuksia. Hänelle saari oli luonnon ja rauhan tyyssija.

Vartiosaari oli Editille maailman tärkein paikka ja elämän tukipiste. Sinne hän kaipasi, kun joutui joitain kertoja iän karttuessa saaresta sairaalaan.

Kerran kelirikkoaikaan Edit kaatui puutarhassaan. Hänet haettiin pelastushelikopterilla, sillä jää ei kantanut ambulanssimiehiä. ”Oli se komea mies”, Edit totesi jälkeenpäin nauraen, kun häneltä kysyttiin, miltä tuntui nousta vaijerin päässä olevan pintapelastajan sylissä yläilmoihin.

Editin oivasta huumorintajusta kertoo se, että kun häneltä kysyttiin, miten hän aikoo jatkossa päästä sairaalaan vastaavan tapaturman sattuessa, hän tokaisi: "Sukellusveneessä en olekaan vielä ollut.”

Muutama vuosi sitten Edit joutui jättämään saaren lopullisesti siirryttyään palvelukotiin. Vaikka Edit lähti Vartiosaaresta, Vartiosaari ei lähtenyt Editistä. Hänen elämänsä täyttyi saareen liittyvistä muistoista, joita hän eli uudelleen ja uudelleen.

Nyt Edit on lähtenyt sateenkaarisillalle. Vaikka Edit lähti, hän jäi monen ihmisen muistoihin. Hänen tarinansa elävät Vartiosaaressa edelleen ja hänen elämänsä on osa saaren historiaa.

Moni Vartiosaaren ystävä ja asukas jäi kaipaamaan Editiä. Miten tyytyväinen hän olisikaan, jos olisi ennättänyt kuulla, että Helsingin kaupunki päätti kuluneen syyskuun lopussa pelastaa Vartiosaaren kaupunkilaisten virkistysalueeksi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?